Sivut

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Peilit puutarhassa

Edelliseen postaukseen viitaten, hankin sieltä SPR:n kirppikseltä kaksi painavaa teräsreunusteista peiliä. Järkihän ei siis ole siellä koskaan mukana, vaan romua virtaa autossa tänne meille kun sen suunta pitäisi olla päinvastainen.

Kuitenkin toin ne hiivatin painavat peilit siis. Mietin niiden sijoitusta, kun sisälle ei ole tarvis yhtään peiliä lisää, elämisen merkit joutaa kyllä katsoa olemassa olevista.

Siispä ulos. Niin saivat peilit paikat puutarhassa, toinen roikkuu valkeakuulaan oksalla ja toinen Åkerön:

Valkeakuulas I sai oman peilin.
Viereisessä sävstaholmassa roikkuu hyönteishotelli.



Åkerön peilistä näkyy mm liljoja

Kävellessä saattaa nähdä kasveja ja puita kahtena kun peili sattuu kulkureitille. Muutenkin sattuu hassuja tilanteita kun ei muista peiliä ja säikähtää, että kuka tuossa omenapuun alla seisoo... juu, halvat huvit.


Seuraavaksi lienee syytä tilata kampaaja letittämään kivipäitten hiukset. Kuvan ottamisen jälkeen ne ovat kasvaneet jo maahan saakka:


Pahus, ei täältä näe mitään...

Kasvu on joka puolella suorastaan ryöpsähtänyt sateiden ja lämpimien päivien aikaan. Kyllä kelpaa nauttia vihreydestä kaukana koronakeskittymistä.





18 kommenttia:

  1. Teillä on nuo ihanat perinteiset omenalajikkeet. Ne kyllä ansaitsevat nämä komeat peilit oksilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki.

      Pitäisiköhän omat peilit hankkia pergiukselle, lobolle, anthonovkalle ym lajeillekin :)

      Poista
  2. Onneksi ei ole kevät, siinä olis koirasvästäräkki tappelemassa peilikuvansa kanssa joka päivä :)
    Täällä tuuli riipii viimeisiä jasmikkeen kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punarinta ihmettelee joka päivä tuota kaveriaan peilistä :) Katsotaan miten keväällä käy.

      Kova tuuli on meilläkin.

      Poista
  3. Onpa hienot kehykset ja sopivat hyvin tuohon ympäristöön. Tuli heti mieleen lukiessa, että linnut varmaan ihmettelevät peilejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita. Tykkään kyllä itsekin noista, nyt sateella ovat taas erilaiset.
      Punarinta käy usein, se istuu yläreunassa ja kurkkii omaa kuvaansa, ihmettelee kai kun kaveri ei sano mitään.

      Poista
  4. Teillä tuplaantu porukka puutarhassa, kaunis on peili kehyksineen :)
    Hienot rastat kivipäillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Maarit, kaikki näkyy kahtena osassa puutarhaa :)

      Rastat on kovia kasvamaan, nyt ne tekee poikittaisiakin versoja, tuuhenee hiukset.

      Poista
  5. Hauska idea nuo hiivatin peilit:) Voin kuvitella, että kulkiessa ens'alkuun hätkähtelee outoja ihmistyyppejä pihalla, kun taas punarinnat luotenvasti nauttivat kavereista. À propos meillä kyllä kurkkii ihan sisäpeileistäkin uppo-outoja kurttunaamoja...
    Kivipäät parturiin ja sassiin, alkaa olla rastojen aika; humoreskia viikonjatketta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Takkutukka, niitä kurttunaamoja täälläkin kulkee, siksi en sisälle enempää peilejä tarvitse.

      Arvelin alkuun, että ei tuo rastahius eli suikeroalpi kasva tuossa kivipäässä. Mutta väärässä olin. Joka puolella mihin sitä istutin, on kasvu taattu.

      Viikon jatketta ja viikonlopun alkua sinnekin!

      Poista
  6. Vau, mitkä peilit ja niin passeleissa paikoissa! Aivan ihanaa!

    Katsoin nyt tuon viime postauksesi, viime viikolla en ollut oikein konekunnossa. Kirpparit ovat kyllä löytöpaikkoja, SPR:n Kontit ovat lisäksi siistejä. Itse kyllä luuhaan kaikenlaisilla kirppareilla, mutta kyllä siisteys on valttia.
    Tuttua tuo materiaalien hamstraaminen!! Kun vielä järjestelin näyttelyitä, kotiin kulkeutua kaikenlaista kehysten lisäksi. Niin monet tavarat inspiroivat luomaan.
    Nyt, vähitellen, olen hankkiutunut eroon kaikesta inspiroivasta materiaalista. Tuntuu siltä, etten ainakaan näyttelyitä enää järjestä, tuskin edes maalaan. Digeily riittää toistaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal. On ne hauskat nuo peilit, nyt sataa ja näkymät ovat erilaiset, kiiltää vesi. Harakkaa nauroin kun se huomasi itsensä peilissä ja rääkyi mahdottomasti.

      En tiedä mistä minuun tämä hamstraus on tullut. En tosiaan löydä kirppareilta mitään, mutta nyt tuo kirkolla oleva SPR:n paikka on tullut tutuksi. Siellä on tuttu nainen tästä kylältä myyjänä, vapaahetoisena, ja houkutteli minut kerran käymään. Menin toistekin.

      Romuja alkaa olla jo huolestuttava määrä. Mutta tuntuu, että jos huvittaa joku asia, niin sitä on syytä tehdä. Vähiin käy huvit kun vaivat lisääntyy. Nyt sateella olen taas maalannutkin. Mihin noiden taulujen kanssa joutuu?

      Kaikki aikanaan, nyt on minun vuoroni innostua hullusta luovuudetsa, johan sitä 40 vuosikymmentä hurahtikin muissa kiireissä :)

      Parempaa oloa sinulle!

      Poista
  7. Mitäs väliä sillä, jos kotiin kertyy "romua", kun on tilaa niille. Ei koskaan tiedä, mikä tarvis millekin ja milloin on.
    Tämä peili-idea on mahdottoman hieno. Oletko huomannut, joko jotkut linnut innostuvat keikariomaan peilin edessä?
    Onko kivipään hiukset suikeroalpia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Kyllä välillä kauhistuttaa miten paljon tavaraa 30:n vuoden aikana saa kerättyä, ja kun mahtuu, huokaus. Minä veisin jo kierrätykseen mutta mies on juuri tuota "sitä voi tarvita"-linjaa, heh.

      Punarinta, harakka ja räkätit peilailevat, ja mustarastas säikähti ja lensi pois.

      Kiven päällä on suikeroalpia, se on sitä keltaisempaa muotoa. Normaalistihan suikeroalpi on täysin vihreä. Sanoivat puutarhalla, että tuonkin pitäisi talvehtia, mutta se vihreä olisi kestävämpi. Halusin kokeilla tuolla hauskalla värillä. Sitä on nyt muutamassa paikassa ja laitan ne syksyllä maahan.

      Poista
  8. Saatat joku päivä nähdä kun joku elukka haastaa itseään peilin edesssä;DD

    VastaaPoista
  9. https://www.is.fi/asuminen/art-2000006579946.html

    tos hyvä puutarhajuttu!

    VastaaPoista