Yksikätistä unimaailmaa

Ihmisen alitajunta on mielenkiintoinen, varsinkin kun jotkut päivätodellisuuden asiat siirtyvät mitä erikoisemmalla tavalla uniin. 

Maanantaina kävin käsileikkauksessa ja seuraava yö kotona meni nukutuksen 'pöllyistä' tokenemiseen ja käden varomiseen. Unia ei näkynyt. 

Viime yönä sitten alkoi tapahtua. Olin illalla rakentanut itselleni tyynyistä barrikadin käden alle, että se pysyisi hiukan kohoasennossa. Ensimmäinen muistamani uni taisi tulla siitä. Näin unta, että lumiaura oli heittänyt pari metriä lunta autotallin oven eteen ja minä työnsin (!) autoa tallista ulos. Yhdellä kädellä, koska tuolla leikatulla kädellä ei nyt vähään aikaan saa mitään raskasta tehdä. Uni loppui siihen kun joukko tuntematomia miehiä tuli lapioiden kanssa auttamaan minut ja auton ulos. Heräsin ennen kuin auto oli ulkona. 

Aina vaan paranee. Seuraavassa unessa olin koulun jumppasalissa ja jotkut muistavat varmaan kun vedettiin salin sivusta esille köydet. Nyt olin päättänyt, että kokeilen yhdellä kädellä kiipeämistä. Kiipesin oikein hyvin ja aloin laskeutua alas. Silloin matkähdin lattialle, unessa siis, ja heräsin siihen, että kättä särki, olin sängyssä hankalassa asennossa.

Tuossa välissä olin jo sen verran hereillä, käden jomottaessa leikkaushaavan kohdalta, että tein itselleni poretabletti-särkylääkejuoman. Oli kuitenkin vasta kello neljä aamuyöllä ja jatkoin unia. 

Ja unet jatkuivat. Mikä parasta, olin aivan oudon järven rannalla kesällä menossa uimaan. Tarkoituksena oli, että nostan leikatun käden ylös, kun sitä ei vielä saa kastella, ja uin yhdellä kädellä. Muistan hyvin kuinka unessa ikäänkuin unohdin koko toisen käden ja jatkoin nautiskellen uimista ja kellumista yhdellä kädellä. Ei minkäänlaista muistikuvaa siitä, että miten toisen käden 'piilotin'. 

Sitten järvestä piti päästä pois. Olin näet keskellä järveä. Yhtäkkiä paikalle ilmestyi joku saaristolautan näköinen vene tai laiva ja sieltä huudettiin, että pitää tulla luiskaa myöten ylös. Luiska oli sellainen mistä autolla ajetaan lossiin ja lautalle, suora, eikä mitään mistä ottaa kiinni, siis huom. yhdellä kädellä. Mietin sitten, että uin ihan siihen reunaan ja otan reunasta kinni. Uituani ison lautan sivuun löysinkin tavalliset rappuset, aivan tutunnäköiset ja yhtäkkiä paikka olikin vakituinen avantouintipaikkani ja sen rappusia pääsin ylös. Sitten heräsin.

Herätessäni mies oli tapansa mukaan jo noussut ja keittänyt (uidessani :) ) kahvit termarimukiin ja lähtenyt työhuoneelleen viereiseen taloon. Kahvia juodessani ja lehteä selatessa naureskelin unilleni. Mieskin tuli käymään, tarkisti, että toipilas on hengissä, ja kerroin uniani hänelle, puisteli päätään ja naureskeli. 

Maltan tuskin odottaa ensi yön seikkailuja. Vai olisiko jo päikkäreillä mahdollisuus katsoa eläviä kuvia. Päikkärit kuuluvat toipilaan ohjelmaan ilman muuta. Ainakin yhdet.

Rattoisaa viikkoa kaikille muillekin, minä otan nyt kaiken irti edes erikoisesta unimaailmasta, kun en pääsen ihan vielä autoilemaankaan.