Kasvot
ikkunassa
Syksyisenä
päivänä mökin pihaan ajaessamme Bertta katseli ikkunasta. Hän istui vanhassa
keinutuolissaan odottamassa meitä. Nousimme autosta ja otimme takapenkiltä
pahvilaatikon, jossa oli viemisemme.
Kävimme Bertan luona vuorotellen muutaman kerran kuukaudessa, tarpeen mukaan. Bertta tarinoitsi
usein elämästään terveydenhoitajana. Kunta järjesti hänelle aterian 5 kertaa
viikossa. Kenelle sellainen riittäisi?
Vielä
viime kesänä Bertta jaksoi lähteä kyytiin ja ajelimme kirkolle asioille,
huviajelullekin 90-vuotispäivänään. Huomasin, että hän oli kovasti laihtunut.
Menneenä jouluna Berttaa ei enää ollut.
Menneenä jouluna Berttaa ei enää ollut.
Autettavat
ja auttajat vähenevät vuosittain. Auttajasta tulee joskus autettava.
Näin meidän kylällä. Täällä ei lähimmäisen auttamiseen sometilejä tarvita, eikä jouluja.
Monesti tehdään auttamisesta liian monimutkaista.
Lämpimät kiitokset kuluneestä vuodesta kaikille
KRAPUlaisille ja lukijoille
ja
Antoisaa tulevaa vuotta 2020 !!
____________________________________________________________________________
Viikon 01 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: ikkuna, vanha, laihtua
Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Viikon 01 krapu-kirjoittajat linkkeineen:
riitta k
aimarii
HPöllö
Der Seidenspinner
BLOGitse
Repu
Kaunis aloitus! Hyvä te, kunnioitukseni teidän kylälle. Bertta oli yksi harvoista onnekkaista. Yhteisöllisyys ja huolenpito ovat valitettavasti katoava luonnonvara. On unohtunut, kuinka paljon mielihyvää se myös ja nimenomaan auttajalleen antaa...
VastaaPoistaKiitos itsellesi kaikesta ilosta, hauskasta ja hymyistä, joita postauksesi ovat poikineet sekä kaikin puolin kevollista ja luomisvoimaista vuosikymmentä 2020!
Sehän se, kun se ilo tulee itselle takaisin!
PoistaKiitokset Sinulle antoisasta kirjavuodesta ja kiitos myös aina erityisistä kommenteistasi minun räpellyksiini. Olet aina löytänyt niistäkin punaisen langan!
Hyvää tulevaa vuotta 2020 ja paljon kiinnostavaa lukemista sekä mukavaa muuta elämää!
Teidän kylänne on todellakin yhteisöllinen ja välittävä, kunnioitus teille!
VastaaPoistaNäissä asioissa ilo on aina molemminpuolinen, antaessaan saa!
PoistaHieno ja koskettava krapu. Kunpa huomaisimme tarvitsevat ympärillämme. Hyvää uutta krapu-vuotta!
VastaaPoistahttps://digi-passions.blogspot.com/2019/12/krapu-vko-1-ale-saastoa.html
Kiitos riitta k. Hienoa, että olet ktapuilemassa jälleen, hyvää krapu-vuotta 2020 myös sinulle!
PoistaTeidän kylänne toiminta on valtavan hienoa. Todellista auttamista, josta sekä autettava että auttajakin saavat hyvän mielen.
VastaaPoistaMinun krapuni on valmis myös.
Taas unohdin suoran linkin, anteeksi,
Poistahttps://kommintanhua.blogspot.com/2019/12/kaipuun-kukat.html
Kiitos aimarii. Meillä on täällä muutaman naisen porukka, ja olemme todenneet tällaisen epävirallisen avun toimivan parhaiten. Olemme sitä mieltä, että muutama tunti viikossa jonkun kuljettamiseen tai muuhun apuun, on tosi vähän ja tuo kumminkin hyvän mielen.
PoistaKrapusi löytyy kyllä, käyn kumminkin sen lukemassa, niin nappaan osoitteen silloin.
Kunhan kotiudun tänne uuteen Pöllönkoloon ja kotikylään, toivon että täällä on samanlaista toimintaa. Ainakin meidät on hyvin otettu vastaan; meidät jo tunnetaan täällä vaikka me emme tunne juuri ketään ja apua on saatu asettumisessa.
VastaaPoistaTässä minun krapuni; oli kuulemma erilainen kuin tavallisesti :)
https://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/12/viikon-12020-krapu.html
Jos siellä on kyläyhdistys tai vastaava, kannattaa mennä mukaan toimintaan. Siellä minäkin opin kyläläisiä tuntemaan (30 vuotta täällä asuttu, herranjestas, nyt kaikki tuntee minut :) Hienoa, että teidät on otettu hyvin vastaan.
PoistaLähden tutkimaan sitä krapuasi...
Voi, koskettava, haikea ja surullinen krapu. Tulee mieleen kuihtuva isoäitini <3 Kaunis aloitus tälle vuodelle!
VastaaPoistahttps://mustaasamettia.blogspot.com/2019/12/krapu-viikko-1.html
PoistaKiitos Der Seidenspinner.
PoistaTäältä kylältä on matkaa lähikauppaankin yli 5 kilometriä, eikä busseja sinne kulje. Ilman omaa autoa on elämä hankalaa, varsinkin kun ikää tulee. Palvelut ovat karanneet kauas. Jos jotain voi tehdä auttaakseen niin se on iso ilo. Minä olen autokuskina, sen osaan parhaiten :)
Hienoa välittämistä kylällänne! Jokainen varmaan toivoisi omalle kohdalle ainakin sitä keskusteluseuraa, kun askel lyhenee.
VastaaPoistaKaikkea hyvää tulevalle vuodelle Cara!
Kiitso Maarit, samoin Sinulle hyvää tulevaa vuotta!
PoistaNiinpä, jokainen meistä vanhenee...
Hyvää tulevaa vuotta.
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle Repu!
PoistaTuli hyvä mieli tätä lukiessa. Välittämistä ja huolenpitoa löytyy vielä ainakin pienemmistä kyläyhteisöistä.
VastaaPoistaKiitos Seita.
PoistaKyllä täälläkin talkoohenki ja auttaminen on vähentynyt, mutta onneksi on vielä muutamia, jotka haluavat sitä vaalia.
Haikea ja tärkeä kirjoitus. Tuli mieleen, tuleeko kylälle loma-aikana auttajia vai passattavia? Tuleeko väkeä kuten ennen vanhaan?
VastaaPoistaKrapuni: https://blogitse.com/2019/12/31/krapu-1-lappa/
Kiitos BLOGitse. Lomlaisia tulee kesällä pääosin tuonne järven rannalle omille mökeilleen. Joitain myös tänne kylän laitamille sukunsa tyhjäksi jääneisiin taloihin. Passaavat itsensä :)
PoistaKoskettava, kaunis tosielämän kertomus. Pikkukunta jossa asuimme aiemmin, tarjosi ruokapalvelun isohkosta maksusta vanhuksille. Viikonloppuina ei. Ilmeisesti katsotaan, että vanha pärjää syömättä parikin päivää. Ruoan laadussa ei kehumista. Järkyttävää vanhusten hoitoa, vai pitäisikö sanoa hoitamattomuutta.
VastaaPoistaJa alzheimer - potilaat asuvat kotona, kun ei kuulema haluta muuttaa. Tietäen ne pelot mitä päässä liikkuu voi vain kuvitella mitä yksinolo on. Vanhuspalvelun johtajan mielestä 93v äitini oli kykenevä hoitamaan alzheimeria sairastavaa, yöllä karkailevaa isääni. Hienoa yhteisöllisyyttä teillä, joka tuo turvaa yksin asuvalle. Upeaa.
Kiitos kommentistasi Saassa.
PoistaNuo ovat koskettavia kertomuksia mitä kuulee vanhusten joutuvan sietämään. Pelkään vanheta, ihan todella.
Meitä on muutama nainen, jotka autamme yksinasuvia vanhuksia ihan epävirallisesti ja mitenkään touhuamme mainostamatta. Kuljetamme lääkäriin, kauppaan tai tuomme kauppatavaroita kotiin. Pientä apua edes heille, jotka täällä kaukana palveluista vanhenevat.