Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Viikon 1 krapu - Kasvot ikkunassa


Kasvot ikkunassa

Syksyisenä päivänä mökin pihaan ajaessamme Bertta katseli ikkunasta. Hän istui vanhassa keinutuolissaan odottamassa meitä. Nousimme autosta ja otimme takapenkiltä pahvilaatikon, jossa oli viemisemme.

Kävimme Bertan luona vuorotellen muutaman kerran kuukaudessa, tarpeen mukaan. Bertta tarinoitsi usein elämästään terveydenhoitajana. Kunta järjesti hänelle aterian 5 kertaa viikossa. Kenelle sellainen riittäisi?

Vielä viime kesänä Bertta jaksoi lähteä kyytiin ja ajelimme kirkolle asioille, huviajelullekin 90-vuotispäivänään. Huomasin, että hän oli kovasti laihtunut.

Menneenä jouluna Berttaa ei enää ollut.

Autettavat ja auttajat vähenevät vuosittain. Auttajasta tulee joskus autettava.

Näin meidän kylällä. Täällä ei lähimmäisen auttamiseen sometilejä tarvita, eikä jouluja. Monesti tehdään auttamisesta liian monimutkaista.



Krapu juhlii uutta Vuotta 2020 (kuva SusuPetal)


Lämpimät kiitokset kuluneestä vuodesta kaikille

 KRAPUlaisille ja lukijoille 

ja 

Antoisaa tulevaa vuotta 2020 !!




____________________________________________________________________________


Viikon 01 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: ikkuna, vanha, laihtua
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.




Viikon 01 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
riitta k
aimarii
HPöllö
Der Seidenspinner
BLOGitse
Repu






24 kommenttia:

  1. Kaunis aloitus! Hyvä te, kunnioitukseni teidän kylälle. Bertta oli yksi harvoista onnekkaista. Yhteisöllisyys ja huolenpito ovat valitettavasti katoava luonnonvara. On unohtunut, kuinka paljon mielihyvää se myös ja nimenomaan auttajalleen antaa...

    Kiitos itsellesi kaikesta ilosta, hauskasta ja hymyistä, joita postauksesi ovat poikineet sekä kaikin puolin kevollista ja luomisvoimaista vuosikymmentä 2020!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, kun se ilo tulee itselle takaisin!

      Kiitokset Sinulle antoisasta kirjavuodesta ja kiitos myös aina erityisistä kommenteistasi minun räpellyksiini. Olet aina löytänyt niistäkin punaisen langan!

      Hyvää tulevaa vuotta 2020 ja paljon kiinnostavaa lukemista sekä mukavaa muuta elämää!

      Poista
  2. Teidän kylänne on todellakin yhteisöllinen ja välittävä, kunnioitus teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä asioissa ilo on aina molemminpuolinen, antaessaan saa!

      Poista
  3. Hieno ja koskettava krapu. Kunpa huomaisimme tarvitsevat ympärillämme. Hyvää uutta krapu-vuotta!

    https://digi-passions.blogspot.com/2019/12/krapu-vko-1-ale-saastoa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k. Hienoa, että olet ktapuilemassa jälleen, hyvää krapu-vuotta 2020 myös sinulle!

      Poista
  4. Teidän kylänne toiminta on valtavan hienoa. Todellista auttamista, josta sekä autettava että auttajakin saavat hyvän mielen.

    Minun krapuni on valmis myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas unohdin suoran linkin, anteeksi,
      https://kommintanhua.blogspot.com/2019/12/kaipuun-kukat.html

      Poista
    2. Kiitos aimarii. Meillä on täällä muutaman naisen porukka, ja olemme todenneet tällaisen epävirallisen avun toimivan parhaiten. Olemme sitä mieltä, että muutama tunti viikossa jonkun kuljettamiseen tai muuhun apuun, on tosi vähän ja tuo kumminkin hyvän mielen.

      Krapusi löytyy kyllä, käyn kumminkin sen lukemassa, niin nappaan osoitteen silloin.

      Poista
  5. Kunhan kotiudun tänne uuteen Pöllönkoloon ja kotikylään, toivon että täällä on samanlaista toimintaa. Ainakin meidät on hyvin otettu vastaan; meidät jo tunnetaan täällä vaikka me emme tunne juuri ketään ja apua on saatu asettumisessa.

    Tässä minun krapuni; oli kuulemma erilainen kuin tavallisesti :)
    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/12/viikon-12020-krapu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos siellä on kyläyhdistys tai vastaava, kannattaa mennä mukaan toimintaan. Siellä minäkin opin kyläläisiä tuntemaan (30 vuotta täällä asuttu, herranjestas, nyt kaikki tuntee minut :) Hienoa, että teidät on otettu hyvin vastaan.

      Lähden tutkimaan sitä krapuasi...

      Poista
  6. Voi, koskettava, haikea ja surullinen krapu. Tulee mieleen kuihtuva isoäitini <3 Kaunis aloitus tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://mustaasamettia.blogspot.com/2019/12/krapu-viikko-1.html

      Poista
    2. Kiitos Der Seidenspinner.
      Täältä kylältä on matkaa lähikauppaankin yli 5 kilometriä, eikä busseja sinne kulje. Ilman omaa autoa on elämä hankalaa, varsinkin kun ikää tulee. Palvelut ovat karanneet kauas. Jos jotain voi tehdä auttaakseen niin se on iso ilo. Minä olen autokuskina, sen osaan parhaiten :)

      Poista
  7. Hienoa välittämistä kylällänne! Jokainen varmaan toivoisi omalle kohdalle ainakin sitä keskusteluseuraa, kun askel lyhenee.

    Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle Cara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitso Maarit, samoin Sinulle hyvää tulevaa vuotta!

      Niinpä, jokainen meistä vanhenee...

      Poista
  8. Tuli hyvä mieli tätä lukiessa. Välittämistä ja huolenpitoa löytyy vielä ainakin pienemmistä kyläyhteisöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seita.
      Kyllä täälläkin talkoohenki ja auttaminen on vähentynyt, mutta onneksi on vielä muutamia, jotka haluavat sitä vaalia.

      Poista
  9. Haikea ja tärkeä kirjoitus. Tuli mieleen, tuleeko kylälle loma-aikana auttajia vai passattavia? Tuleeko väkeä kuten ennen vanhaan?

    Krapuni: https://blogitse.com/2019/12/31/krapu-1-lappa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse. Lomlaisia tulee kesällä pääosin tuonne järven rannalle omille mökeilleen. Joitain myös tänne kylän laitamille sukunsa tyhjäksi jääneisiin taloihin. Passaavat itsensä :)

      Poista
  10. Koskettava, kaunis tosielämän kertomus. Pikkukunta jossa asuimme aiemmin, tarjosi ruokapalvelun isohkosta maksusta vanhuksille. Viikonloppuina ei. Ilmeisesti katsotaan, että vanha pärjää syömättä parikin päivää. Ruoan laadussa ei kehumista. Järkyttävää vanhusten hoitoa, vai pitäisikö sanoa hoitamattomuutta.
    Ja alzheimer - potilaat asuvat kotona, kun ei kuulema haluta muuttaa. Tietäen ne pelot mitä päässä liikkuu voi vain kuvitella mitä yksinolo on. Vanhuspalvelun johtajan mielestä 93v äitini oli kykenevä hoitamaan alzheimeria sairastavaa, yöllä karkailevaa isääni. Hienoa yhteisöllisyyttä teillä, joka tuo turvaa yksin asuvalle. Upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Saassa.
      Nuo ovat koskettavia kertomuksia mitä kuulee vanhusten joutuvan sietämään. Pelkään vanheta, ihan todella.

      Meitä on muutama nainen, jotka autamme yksinasuvia vanhuksia ihan epävirallisesti ja mitenkään touhuamme mainostamatta. Kuljetamme lääkäriin, kauppaan tai tuomme kauppatavaroita kotiin. Pientä apua edes heille, jotka täällä kaukana palveluista vanhenevat.

      Poista