Sivut

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Eskimokäännös


Sus' oli nyt keksinyt niin hyvän aiheen kirjoitushaasteessaan, että koukutti minutkin osallistumaan.

Reikiä jääpuikossa

Ensimmäinen yhteinen juhannus

Muistoja kymmenien vuosien takaa. Oli juhannus, ilma oli lämmin, suorastaan helteinen. Seurustelin nykyisen aviomieheni kanssa aivan alkuaikoja ja harrastimme yhdessä monenlaista liikuntaa. Yksi laji oli kuitenkin vain minun lajini, melonta. Mies oli ja on edelleen kulkenut mielummin veneellä. Toki myöhemmin joskus minun kajakkiani kokeili, mutta se ei ollut hänen juttunsa.

Takaisin siihen juhannusaattoon. Miehen suvulla oli siihen aikaan  tapana viettää isolla porukalla juhannusta saaressa, suvun kesäpaikalla. Niinpä mekin sitten veimme jo hyvissä ajoin ennen juhannusta kajakkini mantereelle missä veneitä säilytettiin. Läksimme aattona varhain aamulla fillaroimaan minun asunnoltani, josta matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilometriä. Rantaan päästyämme mies otti soutuveneen, siihen lastasimme tavaramme ja minä laskin ylpeänä veteen edellisenä kesänä hankkimani kajakin. Alkoi matka saareen. 

Olin tavannut aikaisemmin vain tulevan anoppini, en muuta miehen sukua. Nyt päätin sitten tehdä hyvän vaikutuksen kun saaressa odotti iso porukka miehen siskot perheineen ja muuta sukua. Olin tarkkaan miettinyt mitä laitan päälleni. Nyt muistan enää uudet pellavashortsit, muuta ei ole jäänyt mieleen. 

Kaukaa jo meidät nähtyään porukka kerääntyi kalliolle vastaanottamaan meitä. Katselin kallioisia rantoja ja etsin sopivan rantaantumispaikan. Näin luulin. Muistan, että mies sanoi takaa veneestä jotain, en kuullut mitä. 

Pian se selvisi. Tyylikkään rantaantumisen sijaan kajakki lipui ensin kohti kalliota upeasti, kunnes yhtäkkiä edessä oli vedenalainen kivi ja kajakki mäjähti siihen ja kumoon, kaatumista ei enää ehtinyt estää.  Mies oli yrittänyt varoittaa kivestä. Mitäs siinä, tyylikkyys katosi järven aaltoihin ja nousin vettä puolillaan olevassa kajakissa takaisin pystyyn istumaan. Siinä istuin lätäkössä kuin uitettu koira. Katsoin rannalla seisovaa porukkaa ja selvitettyään, että minua ei sattunut, kaikki purskahtivat nauramaan, minä muiden mukana.

Suvun nuorimmat kehottivat vielä rannalta, märkä kun valmiiksi olin, näyttämään eskimokäännöksen. Olivat kai varmoja, että sitä en osaa. Esitin hieman syvemmällä järvellä vielä sen ja sitten rantauduimme juhannuksen viettoon.



Eskimokäännös liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste Harrastukseen liittyvä hauska, koominen muisto




28 kommenttia:

  1. Mikähän siinä onkin, että melojan "tahattomat eskimokäännökset" on koomisia - ainakin rannalla olevien mielestä :)

    Joudun vähän peesaamaan sua tässä Su'en haasteessa, sillä useimmat koomisista muistoista liittyy samaan aiheeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melonnan parissa on todellakin sattunut jos vaikka mitä hauskaa :)

      Poista
  2. Ihanaa, otit haasteen vastaan ja tällä kertaa tuuraat minua, sillä itseltä ei irtoa harrastuspohjaista komiikkaa millään.
    Rannalla on niin paljon kuivempaa katsella :D

    Tulevaan sukuun tutustuminen on aina mielenkiintoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelin, että nyt on minun vuoroni. Tuo muisto ei haalene :D

      Poista
  3. Ajattelinkin että näitä nyt löytyy jokaiselta jossain muodossa, vähän kepeämpää pääsiäistä;D
    Hieno ensiesiintyminen!!!! (hihitin ääneen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun olin niin suunnitellut kuinka hienosti kajakkini lipuu kallion viereen :D

      Poista
  4. No tuohan oli mitä näyttävin ensiesiintyminen tulevan suvun edessä! Tuontapaiset "esiintymiset" yleensä vapauttavat tunnelmaa, kokemusta on! :D

    Oikein mukavaa pääsiäistä, meillä on niin ihana aurinkoinen sää, että jopa minä olin tosi pitkällä kävelylenkillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo muisto ei haalene, varsinkin kun siitä muistutetaan aika ajoin kun melonta ja saari tulee puheeksi. Ja suvun parissa ne, jotka eivät tilannetta nähneet, harmittelevat sitä vieläkin :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Raflaavalla enrèellä se onnistuu sukuunkin sujahtaminen!
    Kiitos nauruist; kuivia & aurinkoisia pääsiäispäiviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivana pysyy kajakin osalta, jää on niin paksu, mutta avantoon toki pulahdan :)

      Rattoisaa pääsiäisen jatkoa!

      Poista
  6. https://www.youtube.com/watch?v=JeTV4IKbYJc

    Kyä näillä ohjeill pärjää!! Ja ei kun rismasta koskenlaskijaa;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aukkopeitteellä nousee kuin ankka, tiedän kokemuksesta :)

      Koskenlaskijaa on aina jääkaapissa reeniä varten, sano entinen Tampereen likka.

      Poista
  7. Hieno muistelus, teit lähtemättömän vaikutuksen tulevaan sukuusi :)

    VastaaPoista
  8. Eskimokäännöksen osaava miniä on varmasti jokaisen anopin mieleen. Voi anoppikin rentoutua ja olla välittämättä siitä, ettei tukka nyt ole parhaalla mahdollisella tavalla eikä kakku onnistunut ihan niin kuin piti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä muistoja anopista on, minut otti sukuun kyllä hienosti. Hän oli oikea tervaskanto, leipoi vielä lähes 90-vuotiaana viikottain. Kuoli sitten pian 90-vuotispäiviensä jälkeen.

      Poista
  9. Mun versio eskimokäännöksestä on että kun käännytään tytsyn kanssa selin muihin ja salaa hierotaan neniä yhteen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, no siihen ei sitten tarvita edes kajakkia :D 😵

      Poista
  10. Haha, kyllä varmasti jäi mieleen molemmin puolin. Ja kun on taito osata nauraa itselleen, siitä saa suku kertaheitolla rennon ja huumorintajuisen kuvan miniäehdokkaasta. :-)

    VastaaPoista
  11. Varmaan jäi sukuun tulijan ensiesiintyminen mieleen :DDD

    Mutta mikä on eskimokäännös?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti :D

      Eskimokäännös tehdään kajakilla pyörähtämäälä ympäri siten, että pää on alaspäin vedessä ja pulpahdetaan toiselta puolelta ylös. Se vaatii hieman treenausta, muuten pulskahtaa ulos kajakista.

      Tässä on hyvä esimerkki:
      https://www.youtube.com/watch?v=Ktu-k4fnRiA

      Poista
    2. Eskimokäännös on tärkeää osata esim koskimelonnassa kun kaatuu väkisin, niin ei tarvi tulla kajakista pois kun osaa koukata ylös.

      Poista
    3. Kyllä tulisi paniikki, eiih :D

      Poista
  12. Ihana muistelu.Lähellä rantaa ne kajakilla kaatumiset monesti sattuu, ainakin minulle on käyntyt niin. Eskimokäännöksen osasin kauan sitten, nykyisin valitsen reittini niin, että todennäköisyys kaatumiseen on mahdollisimman pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se sellainen hetki, että vieläkin on elävänä mielessä. Minä harrastin nuorempana myös koskimelontaa ja siihen oli pakko harjoitella heti eskimokäännös.

      Nykyisin melonta on jäänyt saaresta lähivesiin, lähinnä jokiin. Polvi on välillä niin kipeä, että kajakkiin kyllä pääsen, mutta ylös siitä en, joten poistuminen tapahtuu kaatumalla järveen :)

      Poista