Otsikko on lainattu Kekkoselta, hänen myllykirjeestään.
Tässä tarinassa on tunareita enemmänkin. Kertomus on osin omakohtainen ja osin penkkiurheilullinen.
Elettiin vuotta 1986. Kuljin töihin polkupyörällä ja loppumatkaan (yhteensä noin 5 km) osui iso ylämäki. Oli huhtikuu ja mäen kevyen liikenteen väylä oli osin mustan jään peitossa vielä iltapäivällä. Sinä päivänä läksin töistä ja päätin laskea oikein kunnon vauhdilla mäen alas. Keskellä mäkeä pyörä alkoi liukua sivuttain ja muistan vieläkin aivan kuin hidastetussa filmissä kuinka kaaduin sivuttain ja suoraan polveni päälle tuli polkypyörän ohjaustanko.
Linkutin siitä paikalle sattuneen työkaverini avustuksella kotiin ja illalla polvi oli jo niin turvonnut, että oli pakko hakea apua. Menin urheilulääkäriasemalle, jonne pääsi heti ja murtumahan siellä polvessa oli. Tuloksena kipsi ja vähintään kuusi viikkoa kainalosauvoilla kulkemista. Voihan vitalis.
Asuin siihen aikaan kerrostalon ylimmässa, kuudennessa kerroksessa, ja hissiinkin mentiin puoli kerrosta ensin rappuja. Päivittäinen ulkoilu sauvojen kanssa oli haasteellista. Kulutin aikaani lukemalla massoittain kirjoja. Jossain vaiheessa huomasin, että on meneillään jääkiekkokisat. En koskaan ollut katsonut jääkiekkoa.
 |
| Kuva täältä |
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1986 järjestettiin 12. huhtikuuta – 28. huhtikuuta Moskovassa, Neuvostoliitossa. Katselin TV-ohjelmasta, että tulisi juuri Suomi-Ruotsi ottelu. Jotain vaihtelua saadakseni avasin TV:n ja tuijotin sitä typerää peliä.
Suomi oli
vuoden 1986 kisoissa erittäin lähellä voittaa historiansa ensimmäisen
arvokisamitalin, kun se johti mitalisarjan ottelussa Ruotsia vastaan
viimeiselle minuutille lukemin 4–2. Anders "Masken" Carlsson (tarkistin nimen Wikistä) teki
kuitenkin ottelun viimeisellä minuutilla ensin kavennusmaalin ja suomalaisten
virheen avittamana yksin läpi -tilanteesta tasoituksen, minkä seurauksena
ottelu päättyi 4–4–tasapeliin. Niiden viimeisten maalien jälkeen lensivät kainalosauvat kohti TV:tä (ei osunut) ja totesin ääneen, melkoisella voluumilla: Saatanan tunarit!
Se oli ensimmäinen kerta kun katselin jääkiekkoa ja taatusti viimeinen.
Saatanan
tunarit-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:
Kerro urheilumuisto, voi olla omakohtainen tai penkkiurheilullinen.
Eläydyin kaatumiseen niin hyvin, että varsin muistin, miltä tuntuu kovassa vauhdissa tajuta, että nurin mennään ja mitään ei sille voi...
VastaaPoistaNiinhän se meni, löysin itseni makaamasta maasta, pyörän alta. Onni oli, että ei pahemmin käynyt hurjastelijalle :)
PoistaHämärästi muistan tuon ottelun. Tai sitten jonkun muun yhtä tuskallisen pettymyksen. En ole enää jaksanut seurata jääkiekkoa.
VastaaPoistaAuts, tuo oli kyllä paha kaatuminen.
Ainoaksi katsomakseni otteluksi se todella on jäänyt, vielä ei ole jääkiekko kiinnostanut :)
PoistaKaatumisen seuraukset tulivat illan mittaan vasta esille, kun polvi turposi niin, että en pystynyt kävelemään. Taksiin pääsin juuri ja lääkäriin.
Sulla on ollut polvet kovilla! Onko se ikään kuin "Akilleen kantapää" tuo "Caran polvi"?
VastaaPoistaMinä en jaksa urheilusta kiinnostua ollenkaan kuvaruudun kautta. Jos pääsee livenä katsomaan, silloin kyllä tykkään.
Murtunut polvi on tuo sama mikä nyt oireilee. Nivelrikkohan osin johtuu juuri murtumista. Toisen kerran sama polvi törmäsi laituriin.
PoistaJääkiekko ei kiinnosta ruudusta, eikä villit hevosetkaan saisi minua livenä sitä katsomaan :)
Auts! Itsekin tuollaisen liusun mustalla jäällä tehneenä tiedän, että sattuu, vaikka itse pääsin vain venähtäneellä ranteella.
VastaaPoistaNo, nyt tiedän, miksi et seuraa lätkää! Otat pelit tosissasi! Itseltäni ei ole koskaan lentänyt mitään minnekään pelien vuoksi, vaikka Suomi onkin tarjonnut siihen monta hyvää mahdollisuutta :D
Legendaarisin tappio oli vuoden 2003 MM-kisoissa puolivärierissa, Suomi johti Ruotsia jo 5-1, mutta peli päättyi Ruotsin voittoon 5-6.
Tässä linkki noihin minuutteihin :D
https://youtu.be/BoK_bXpTQ4U
Polvi alkoi kipuilla kävellessäni kotiin,oli virhe olla menemättä suoraan hoitoon.
PoistaMiten muuten tuollaisia tunareita voi kohdella? En minä yleensä tavaroita heittele mutta silloin oli niin kova pettymys.
Pitäiskö klikata, hm...
Hyvä stoori=) Jäääkiekossa tuli kasarilla kyllä rankkoja pettymyksiä mut tuo Susun mainitsema oli ihan hirveää=(
VastaaPoistaKiitos Sus'! Noista myöhemmissä pettymyksiä en sitten enää piitannut, en ole niitä katsonut. Mutta järkyttävältä kuulostaa tuo vuoden 2003 peli ja Sushan on urheilun asiantuntija :)
PoistaKaukana aasintuntijasta, vähän penkkiurheilen, lähinnä jalkopalloa ja sitäkin vain EM, MM- ja Mestareiden liiga-tasolla. Talvella tykkään katsoa naisten ampumahiihtoa, kiva jännittää Kaisan suorituksia.
PoistaKesäolympialaisia on kans mukava seurata.
Ampumahiihtoa? Erikoinen yleisölaji, vähän kuin suunnistus :)
PoistaMinä seurasin aikoinaan mäkihyppyä, Nykäsen ja Niemisen aikoihin, ja vähän hiihtoakin vuoteen 2001 asti. Sitten syntymäkaupunkini Lahden dopingkisat pilasivat ilon. Ja se, että suomi ei enää pärjää oikein missään.
Taitaisi yhtä surullisen lopun saada tarinaan tämän vuoden MM-kisoista. En katsonut mutta ei voi välttyä kuulemasta.
VastaaPoistaKuulin jotain samantapaista auton radiosta. Tarkemmin en tiedä. Kova uho oli alussa ja jotain kai meni taas pieleen.
Poista