keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Kotitalousvähennys


Tänä aamuna luin normaaliin tapaan uutisia ja YLE:n sivuilla sattui silmään Heikki Hiilamon kolumni: Eriarvoistava kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys on ennen muuta yksi hyvätuloisten asumisen tukimuoto, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

Olen täysin eri mieltä. 

Jokainen omakotitalossa asuva tietää, että varsinkin vanheva talo vaatii monenlaisia korjaus- ja remonttitöitä. Jatkuvasti. Ei ole sitä kerrostalon huoltomiestä, jolle voisi soittaa ja kutsua korjaamaan vuotavaa hanaa, kattoa jne. Kaikki on hodettava itse, selvitettävä hinnat, kestettävä putkimiehen jatkuvat kiireet ja kysyttävä mihin väliin hän saisi sovitettua meidän remppamme, oli se sitten pieni putkivuoto tai isompi remontti pesuhuoneessa yms.

Moni remonttikohde on sellainen, että sen korjausta ei voi juurikaan siirtää. Kokemuksesta tiedän esim miten vesilasku nousee kun vessanpönttö vuotaa muutaman viikon, koska putkimies ei ehtinyt käymään. Tilastoimme vesimaksumme(kin) taulukkoon ja viime vuoden keväältä on selvä piikki hinnoissa, kun näin kävi. Tämä on vain yksi esimerkki. Toki kustannuksia säästääksemme olimme jo itse hakeneet uuden pöntön ja se odotti putkimiestä eteisessä ne viikot. Lisäksi suljimme aina välillä kyseisen vessanpöntön täyttävän tuloputken hanan ja käytimme piharakennuksen WC:tä. Yöllä ei sinne oikein viitsinyt kömpiä.

Tältä syksyltä on naapuristostamme oiva esimerkki. Kuivan kesän jälkeen naapuri huomasi sateiden alettua, että katto vuotaa useasta kohdasta. Sitä ei enää voinut paikata vaan koko katto oli uusittava. Naapuri kertoi, että ei heillä eläkeläisinä ole mitään vararahastoa, vaan on mentävä pankinjohtan puheille kattorahoja lainaamaan.



Omakotitalossa on myös useita töitä, joita ei vaan voi itse tehdä. Väitän, että esim meillä mies tekee kaiken mahdollisen itse. Tekisi mahdottomatkin, jos minun silmäni välttäisi. Ei onnistu. Sähkötyöt ja hankalimmat putkityöt on teetettävä ammattilaisella, että vakuutukset pysyvät voimassa, omasta turvallisuudesta puhumattakaan.

Omakotitaloissa asuu paljolti vanhenevaa väestöä. Ikä ja oma kunto asettaa monelle rajat itse tekemiselle. On pakko turvautua ulkopuoliseen apuun.

Älkää sanoko minulle tähän, että miksi ette myy talojanne ja siirry huoltomiehen hellään huomaan kerrostaloon. Minulle on jo sanottu näin. Helpommin sanottu kuin tehty. Monestakin syystä, joihin en tässä mene, koska jutun pituus olisi mammuttimainen.

Sen vielä haluan tuoda esille, että Hiilamo ei lainkaan tuossa jutussaan huomaa mainita sitä, että kotitalousvähennyksellä on monia pienyrityksiä työllistävä vaikutus. Myös se työ, minkä aikoinaan moni teetti pimeänä, on nyt helpompi hoitaa virallisesti, koska edes pienen helpotuksen saa työstä maksettavaan hintaan.

Hiilamolle haluaisin tuohon juttuun lisätä myös sen, että me omakotiasujat maksamme myös melkoista kiinteistöveroa. Mitä me sillä saamme? Se ei ole vielä täällä meidän kylällä asuville selvinnyt. Tietä ei hoida kunta. Tie on yksityistie, jota hoidamme itse ja olemme työllistäneet tieisännöitsijän asioita hoitamaan.

Aion vastata Hiilamolle myös muuta kautta, mutta tässä ensimmäinen purkaus, jotta asiaan saisi edes jonkinlaisen oikeudenmukaisen näkemyksen.

Niin, ja ne omakotiasumisen hyvät puolet. Miksi kaikesta huolimatta täällä asumme? Sitä ei aina voi mitata rahassa. Keväällä puutarha täyttyy huumaavaan tuoksuun omenapuiden kukkiessa. Syksyllä katselemme valtavaa omenasatoa. Ihan itse hoidetuista puista. Niitä ei taida näkyä siellä kerrostalojen parvekkeilla, vai mitä?





keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Syysaamujen kauneus


Aamusumua







Pellon syysväri





Mihinköhän se verkonkudonnan ohje katosi





Tällä kutojalla on verkon rivit kohdallaan




Näin tämäkin kesä muuttuu vähitellen syksyksi. Tänään on melkoinen tuuli, oikein myrskyäkin luvassa. Kuuluu syksyyn, värit, tuulet, sateet ja myrskyt. Kaunista. Viime yönä tuli vettä sopivasti syyslannotteen päälle, niitä rakeita heittelin eilen puutarhassa perennapenkeille. Puutarha alkaa valmistautua loppusyksyn lehtimassaan ja sen jälkeen talveen.