Tämä työ syntyi muutama päivä sitten sateisena päivänä:
perjantai 31. heinäkuuta 2020
tiistai 28. heinäkuuta 2020
Liljojen aikaa
Puutarhassa ovat liljat päässeet vauhtiin kukinnassa. Puuliljat kasvattavat vielä vartta ja nuppuja mutta muut pienemmät ovat suurin osa jo kukkimassa.
Muita liljoja kukkimassa parhaillaan:
Tässä on vanhin liljapenkkini, muistelen, että n 10 vuotta sitten laitoin ensimmäiset liljat kasvamaan |
Muita liljoja kukkimassa parhaillaan:
Kuunliljat ovat sitten vielä erikseen. Niihin hullaannuin jo heti tänne muuttaessamme. Niistä tykkään kovasti lehtien kauneuden takia, kukintahan niillä on vaatimaton. Mutta lehtien värit - on valkoreunaista, keltareunaista, vihreäreunaista ja täysin valkeaa (White Feather). Kunhan saan luettelon niistä valmiiksi, niin lupaan julkaista. Kuvaaminen on vielä kesken.
Kevyttä kesäsadetta täällä tänään. Aamu-uinnilla oli hauskaa, tihkusateessa naureskelimme, kun yhden uimarin toi mies uimaan. Mies totesi rannalta meille järveen, että "olette pähkähullua porukkaa" ja meillä oli hauskaa, totesimme, että ihan totta puhut, mutta mielellämme olemme.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2020
Peilit puutarhassa
Edelliseen postaukseen viitaten, hankin sieltä SPR:n kirppikseltä kaksi painavaa teräsreunusteista peiliä. Järkihän ei siis ole siellä koskaan mukana, vaan romua virtaa autossa tänne meille kun sen suunta pitäisi olla päinvastainen.
Kuitenkin toin ne hiivatin painavat peilit siis. Mietin niiden sijoitusta, kun sisälle ei ole tarvis yhtään peiliä lisää, elämisen merkit joutaa kyllä katsoa olemassa olevista.
Siispä ulos. Niin saivat peilit paikat puutarhassa, toinen roikkuu valkeakuulaan oksalla ja toinen Åkerön:
Kuitenkin toin ne hiivatin painavat peilit siis. Mietin niiden sijoitusta, kun sisälle ei ole tarvis yhtään peiliä lisää, elämisen merkit joutaa kyllä katsoa olemassa olevista.
Siispä ulos. Niin saivat peilit paikat puutarhassa, toinen roikkuu valkeakuulaan oksalla ja toinen Åkerön:
Valkeakuulas I sai oman peilin. Viereisessä sävstaholmassa roikkuu hyönteishotelli. |
Åkerön peilistä näkyy mm liljoja |
Kävellessä saattaa nähdä kasveja ja puita kahtena kun peili sattuu kulkureitille. Muutenkin sattuu hassuja tilanteita kun ei muista peiliä ja säikähtää, että kuka tuossa omenapuun alla seisoo... juu, halvat huvit.
Seuraavaksi lienee syytä tilata kampaaja letittämään kivipäitten hiukset. Kuvan ottamisen jälkeen ne ovat kasvaneet jo maahan saakka:
Pahus, ei täältä näe mitään... |
Kasvu on joka puolella suorastaan ryöpsähtänyt sateiden ja lämpimien päivien aikaan. Kyllä kelpaa nauttia vihreydestä kaukana koronakeskittymistä.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2020
Kirppislöytöjä
Aluksi on sanottava, että en ole lainkaan kirpputori-ihminen. Ei juurikaan kiinnosta kierrellä katselemassa mitä eri pöydistä löytyy. Mutta. Nyt on ystäväni ollut jo jonkun aikaa SPR:n kirppiksellä vapaaehtoismyyjänä ja siellä tulee poikettua kun on asiaa sinne päin ja tiedän, että hän on vuorossa. Se on tyyliltään erilainen, kun tavarat ovat kaikki esillä kuten kaupassa, samanlaiset tuotteet vierekkän, eikä tarvi joka pöytää tonkia. Nyt on erityisen hyvä, kun agenttini ilmoittaa jos myyntiin tulee jotain minulle sopivaa.
Hän toi viime viikollakin lasten kumisaappaita betonitöitä varten. Oma lehmä oli ojassa, haluaa kynttilän pidikkeitä. Huomaamattani olen ruvennut tekemään tilaustöitä...
Tuotteet kirppiksellä ovat edullisia, yli euron ei monikaan tuote maksa. Eilen raahasin ison kassillisen tavaraa uusiokäyttöön joko taideprojekteihin tai puutarhaan laitettavaksi. Tässä pari aiempaa löytöäni, jotka tänään työstin:
Erilaisia kehyksiä ja peilejä tarttui taas mukaan useita. Tämä peltinen oli taustalla ja lasilla varustettu, poistin ne ja lisäsin roikkuvat lasimosaiikit joka ruutuun. Nyt se hakee paikkaansa terassilla, pääsee jonkun omenapuun oksalle:
Hän toi viime viikollakin lasten kumisaappaita betonitöitä varten. Oma lehmä oli ojassa, haluaa kynttilän pidikkeitä. Huomaamattani olen ruvennut tekemään tilaustöitä...
Tuotteet kirppiksellä ovat edullisia, yli euron ei monikaan tuote maksa. Eilen raahasin ison kassillisen tavaraa uusiokäyttöön joko taideprojekteihin tai puutarhaan laitettavaksi. Tässä pari aiempaa löytöäni, jotka tänään työstin:
Nämä pienet (nro 23) tossut ostin, väri oli niin meidän puutarhaan sopiva |
Nyt niissä kukkii maksaruoho vanhan aurinkokellon päällä |
Erilaisia kehyksiä ja peilejä tarttui taas mukaan useita. Tämä peltinen oli taustalla ja lasilla varustettu, poistin ne ja lisäsin roikkuvat lasimosaiikit joka ruutuun. Nyt se hakee paikkaansa terassilla, pääsee jonkun omenapuun oksalle:
Aurinko heijasti liikaa, väriltän kehys on kirkkaan punainen |
Vanhoissa tauluissa on kauniita leveitä kehyksiä. Niihin voi joko maalata taulun päälle uuden tai poistaa vanhan taulun ja liittää uuden modernin taulun vanhoihin kauniisiin kehyksiin.
Ideoita riittää, toteutus odottaa aina välillä. Romuvarasto siis kasvaa, mutta hei, mitä väliä. Nyt on kesä!
lauantai 11. heinäkuuta 2020
Maalia kankaille
Sadekuurojen aikaan on paras paikka ollut malaustelineen ääressä. Kaikenlaisia kummallisia väri-iloitteluita on syntynyt. Tässä muutama.
Sadekuuro Akryylimaalaus 50x70 cm |
Hopeisia jokia Akryylimaalaus 30x40 cm |
Sydänkäpynen (auringon valo heijastuu hauskasti oikeasta yläkulmasta) Akryylimaalaus 50x70 cm
Värikästä heinäkuun jatkoa!
|
maanantai 6. heinäkuuta 2020
Runo ja suvi
Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Miksi metsän tummuus sävelehen?
Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
Miksi juovat päivän laskenehen?
Koska monta nuorta unta näin.
Miksi etäisien vuorten siinto?
Koska sinne on silmäin kiinto.
Miksi vanamoiden valjut lemut?
Koska päättyneet on päivän kemut.
Miksi varjot virran veen?
Kosk' on mieli mulla siimekseen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Tämä Eino Leinon runo tunnetaan yleensä kaksisäkeistöisenä. Tässä alkuperäisessä versiossa on mukana myös Leinon, oletettavasti rakastettunsa Freya Schulzin toivomuksesta, pois jättämä keskimmäinen säkeistö.
Hyvää Eino Leinon, runon ja suven päivää!
lauantai 4. heinäkuuta 2020
Virkistävä vesisade
Kasvit(kin) ovat nauttineet virkistävästä vedestä ja hieman viileämmästä ilmasta.
Maksaruohotkin puhkesivat kukkaan ja rehottavat komeasti:
Maksaruohotkin puhkesivat kukkaan ja rehottavat komeasti:
Betoniruukuissa kasvaa erilaisia maksaruohoja ja mehikasveja |
Suuren kiven päällä on keltaista odottamassa punertavien maksaruohojen kukintaa |
Se pieni punainen raparperin alku on tehnyt jo kolmemetriset kukkavarret, joista pari kovassa tuulessa jo kaatuikin |
Tontin metsäisellä kulmalla punertaa metsämansikat, kilpaillen isännän mansikkamaan kanssa :) |
Kuunliljoja on kertynyt muistaakseni noin 15 eri lajia. Tässä osa eilen kuvattuna. Kokoero on melkoinen, kun pienimmän (Mouse ears) lehdet ovat 2-3 cm ja suurimman lehdet ovat neljän kämmenen kokoisia, vihreät, joissa on keltainen reuna (oikea yläkulma). Kasvu on vielä alussa, kuunliljat ovat parhaimmillaan vasta heinä-alokuun vaihteessa. Nyt näkyy joissain jo kukkanuppuja, mutta minusta kuunliljoissa on parasta lehtien muoto ja väri, kukat ovat vaatimattomat.
Kasvun seuraaminen on se jokavuotinen ilo, aina uudestaan ja uudestaan.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2020
Vihdoinkin vettä
Maanantai-iltana alkoi sade. Ensin pieniä kuuroja ja sitten eilen tiistaina jo kunnon sadetta. Luonto kiittää.
Kuunliljojen timantteja on aina kuvattava.
Aamuisin on ollut pouta sopivasti aamu-uinnin ajan. Tänäänkin hölkkäsin aamulla järvessä ennen kahdeksaa reilun puoli tuntia ja kotipihaan päästyäni alkoi vasta sataa tihkuttaa vettä. On sateen ropinaa vaan täällä sisällä nautinto kuunnella.
Huoletonta heinäkuuta itse kullekin!
Kuunliljojen timantteja on aina kuvattava.
Aamuisin on ollut pouta sopivasti aamu-uinnin ajan. Tänäänkin hölkkäsin aamulla järvessä ennen kahdeksaa reilun puoli tuntia ja kotipihaan päästyäni alkoi vasta sataa tihkuttaa vettä. On sateen ropinaa vaan täällä sisällä nautinto kuunnella.
Huoletonta heinäkuuta itse kullekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)