Järveen en nyt pääse ja se tuntuu kuin isompikin rangaistus olisi annettu.
Nämä kaverit ja monta muuta tapasin yhtenä aamuna kävelyllä kevyen liikenteen väylällä |
Pari viikkoa sitten puhkesi reiden yläosasta joku patti, pitkään ollut eikä haitannut. Kunnes nyt osui johonkin vetoketjuun tms ja aukesi.
Hoidin sitä ensin rasvalla, sitten talkilla, eikä tehonnut. Sitten oli pakko mennä lääkäriin. Hän laittoi siihen jonkun antimikrobisen läpyskän ja loput läpyskästä sain mukaan. Sanoi myös, että järveen ei voi mennä ennen kuin iho on terve. Huokaus.
No ei läpyskä oikein kauan auttanut, irtosi kulmista, kun kävellessä hankasi housunpuntin sisäosaan ja teipit, joilla kiinnitin sen, repivät ihoa. Laitoin uuden läpyskän palasen, sama juttu.
Siirryin eilen taas talkkiin. Kuivattaa ainakin vähän. Tilasin samalle lääkärille uuden ajan torstaille. Hän käski tulla uudestaan jos ei parane.
Julkiselle puolelle en edes yrittänyt, niiden puhelimeen vastaaminen ja takaisin soitto kestää luvattoman kauan.
Niin loppui uiminen tänä keväänä lyhyeen kuin kanan lento. Toiveikkaana katselen järvelle ohi ajaessani, jospa jalka pian tokenisi ja pääsisin vilvoittavaan veteen.
Asuminen uudessa paikassa on sujunut hyvin, tykkään kovasti, nautin maisemien katsomisesta täältä korkeammalta. Pihatöitä ei ole lainkaan ikävä.