sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Risukellokukka ja muita kevään airuita


Vähän väriä tähän kevään ruskeaan sävyyn hankin orvokkiamppelilla. Ostan sen joka vuosi huhtikuussa ja siirrän kesäksi orvokit amppelista pois maahan kasvamaan kun hankin varsinaiset kesäkukat. Orvokkeja kasvaa nyt vähän joka puolella ja ne siementävät itse itsensä aina uudelleen joka vuosi. 



Orvokit eivät pikkupakkasista hätkähdä

Yhden kukkapenkin reunaan mongolianvaahteran alle on ilmestynyt jokunen vuosi sitten sinivuokko. Puska leviää koko ajan ja nyt huomasin sen muutama päivä sitten kukkivan.







Raparperi on jäljessä edellisten vuosien kasvuvauhdista, ryppyistä vihreää lehteä punkee jo ylös sentään. Tekisi mieli vähän auttaa sitä ja suoristaa lehtiä. Mutta luonto hoitaa.








 



Hyönteishotellissa talvehtineet asukkaat ovat jo rapinasta päätellen kevätpuuhissa. Odottelevat vain omenapuita kukkineen ja muuta pölytettävää. Meillä on hotellivieraiden kanssa sellainen sopimus, että asuminen maksetaan pölyttämisellä. Toimii.



Hyönteishotelli nro 1 roikkuu sävstaholm-omenapuussa, eteläisessä omenatarhasa.


Risutyöt edistyvät vähitellen. Tässä yksi, risukellokukka, se pääsi seinälle pikkuisen ikkunan alle.







Näyttelyseinälle on tulossa koko ajan lisää:



Vasemmalla Sininen kello tammen oksilla, sitten Sydän syrjällään ja oikealla isäntäväen muotokuvat


Eilen istutettiin messuilta ostetut tiikerinliljat. Mies kaivoi kuopan yhden vanhan penkin jatkeeksi ja minä tungin sinne sipulit ja sitten kaadettiin kompostimultaa reilusti päälle. Sadevettä olen kerännyt jo tynnyreihin, joten sain liljat kasvun alkuun muutamalla kastelukannullisella vettä.

Nyt alkaa olla juuri se aika keväästä, että ei millään malttaisi olla sisällä. On kuitenkin pakko huomioida siitepölyt ja kipuileva selkä ja polvi. Mutta joka päivä teen jonkun aikaa pihahommia ja jatkan oksista & risuista syntyviä töitäni. Huumaavaa aikaa tämä kevät, menee päähän ilman erityisiä vappujuomiakin!

Klara Wappen!




perjantai 27. huhtikuuta 2018

Metallinhohtoinen punainen



Tapahtuu autotallissa.

Husqvarna: Herätys, kello on jo vaikka ja mitä!
Citroen: Äläs höpise siellä hyllyllä, kello on vasta puoli seitsemän.

H: Niin niin, mutta kuulen jo kolinaa yläkerrasta, siellä on jo isäntä tietokoneen ääressä.
C: Ei se sinua vielä tarvitse, eihän ruohokaan vielä kasva, vasta on huhtikuu. Anna minun nukkua vielä. Emäntä nukkuu päärakennuksessa eikä tarvitse minua aikoihin. Ihanaa.

Pari tuntia myöhemmin:

H: Jokos nyt saa arvon Kaunotarta puhutella?
C: Okei, näyttää aurinkokin heränneen, ikkunasta näkyy kaunis päivä. Näetkö miten kylkeni kiiltävät kauniisti? Pojat siellä kylpylässä vahasivat ja kiillottivat minut. Anteeksi nyt, mutta sinusta kyllä näkee, että olet aika vanha ja kylpyä et ole nähnyt aikoihin.
H: Onhan siinä kuraa jo sullakin nokassa.
C: No on kai kun täällä korvessa on tiet vielä juhannuksenakin märkiä.

       


H: Meidän  piti tehdä se juttu siihen blogiin, muistatko?
C: Ai niin, no mistä jutellaan? Ja suu tukkoon sitten heti jos emäntä tulee, sehän pitää minua kahjona jos kuulee, että ruohonleikkurin kanssa puhun. Höh.

H: Kumpi meistä on hyödyllisempi tässä taloudessa? Ei saisi ruohoa leikattua ilman minua. Lähes kymmenen vuotta olen palvellut ja joka kesä olen ollut ahkerassa käytössä.
C: Eihän tuo nyt ole mitään, minua tarvitaan lähes päivittäin, ympäri vuoden kaiken lisäksi. Kuskaan talouteen ruokaa, kirjoja, lääkkeitä ja kaikkea muuta tarvittavaa. Jos nyt ruoho kasvaa, niin mitäs tuosta. Sitä paitsi onhan tuossa ylähyllyllä sinun edeltäjäsi, molemmat.

H: Ai nuo, Käsikäyttö ja Sähkäri, ne on vanhoja, ei niitä enää käytetä. Isäntä ei raaski heittää mitään pois.
C: Äläs sano, itse olit kuulemma pari vuotta siten huollossa ja sen aikana isäntä leikkasi nurmikkoa sähkökäyttöisellä.
H: Mistäs tiedät? Sinähän tulit tänne vasta viime kesänä.
C: Pikkukoneet lauloi.

H: Oletko muuten huomannut tuolla nurkassa pressun alla olevan nelijalkaisen koneen? Mikä se oikein on? Se ilmestyi vuosi sitten tuonne.

Jaa mää vai, kuuluu möreä ääni nurkasta. Mää olen Klapikone. Ja muuten voin sanoa, että vaikka toi Kaunotar on emännän suosikki, niin kyllä se suorastaan tanssi kun se minua ensi kertaa testaili vuosi sitten. Että tarpeellinen olen, voitte olla siitä varmoja. Kuulin juuri sivukorvalla kun puhuivat, että taas on 15 mottia tulossa koivua ja mä pääsen hommiin kun isäntä on ensin ne moottorisahalla pätkinyt. Missäs muuten moottorisahat on?

H: Vai klapikone, no kaikkea ne keksii, en oo ikänä kuullukaan. Moottorisahat olen nähnyt tuolla vajan puolella kun minuun lisättiin bensaa.

C: Herttinen sentään, puhuuko toi Klapikonekin?
K: Ei olisi teistä kummastakaan mottikaupalla klapeja tekemään, toinen vaan ajaa leppoisasti nurmikolla ja toinen heittää vähän pitempää keikkaa. Te ette työnteosta tiedä mitään.

C: Niin, katsos Klapikone, ne on työläiset erikseen, me ranskattaret emme tee muuta kuin palvelemme emäntää. Mulle tärkeintä on emännän hyvä olo.




Metallinhohtoinen punainen-juttu liityy sarjaan:

Sus’-kirjoitushaaste:  Valitse jotkin esineet jotka käyvät keskustelua käyttötarkoitusta/esineen luonnetta  unohtamatta ja laita otsikoksi jokin adjektiivi. Itse valitsen keittiöaseet, voi siis käyttää työkaluja, autoja ym.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kesän trendi - koivushortsit


Tällä ITE-taiteilijan työverstaalla ei ole ainakaan materiaalipulaa. Olen saanut pätkittyä valtavat määrät oksia tammesta, omenapuiden leikkuun jättämistä oksista, vaahterasta ja kerännyt kuivia puiden pätkiä, lautamateriaalia ja jos vaikka mitä. Koivujen kaato meillä piti näet jättää vuoden päähän.

Mitä tekee isäntä? Hankkii ison taljan ja kaataa ne koivut. Tänään aamulla olin apuhenkilönä puun kaadossa. Tarkkaa puuhaa, ei saa osua ulkokeittiöön, kuusiaitaan eikä omenapuihin.  Talo ei onneksi ollut lähelläkään mutta yksi päärynäpuu sai luovuttaa valtavan oksan haaroineen. Sen päälle rysähti koivun latvaosa ja se oli menoa päärynäpuulle. Ei se suinkaan siihen kuole, suurin osa jäi pystyyn ja mies on jo huolella sitonut ja laittanut haavanhoitoainetta sen naarmuihin. Puut saavat meillä hellää hoitoa.





Tästä se alkaa, naru puuhun ja
talja liinoineen kiinni kauempana olevaan isoon mäntyyn ja kiristetään




Sitten alkoi koivua kaatua


Kaksihaaraisesta koivusta sai monta hauskaa pätkää, joita ei saa polttaa. Työstän niistä jotain hauskaa. Tässä tulevan kesän trendivaate:


Nämä shortist varasin heti puita pätkittäessä itselleni




Tyylitelty sydän

Piti heti kokeilla mitä niistä koivun risuista saisi aikaan. Ne taipuvat niin joustavasti ja ovat aivan erilaista materiaalia kuin kovat omppupuun oksat, tammesta puhumattakaan. Nyt minulla on se jättioksa päärynäpuustakin pajallani. 

Tunnustan samalla yhden jutun. Olen niin innostunut noista erilaisista puutöistä, että tarvikkeita myyvät nettikaupat on tulleet tutuiksi. Tämä on kuin pelihimo, mutta ehkä tulee vähän halvemmaksi. Tilasin yhdestä kaupasta kokeeksi pikkupurkkeja sään kestäviä maaleja, valkoista, mustaa ja kullan väristä. Toisesta tilasin muutaman pyöreän muotin betonitöihin ja lisää lasimosaiikkeja. Kaikki oli tietysti alennuksessa, enhän nyt muuten. Totta muuten, outlet-myynnistä noista saa tosi halvalla, kun vähän seurailee. 

Tilattu on ensi talven polttopuuksi metsänhoitoyhdistykseltä pitkää rankaakin taas 15 mottia, joten melkein toivon, että tulisivat vasta vapun jälkeen. Kelirikko hidastaa puun kuljetuksia, kertoivat. Kaikki aikanaan, klapikoneen käyttökin on mukavaa, siinä tulee hyvin hiki.

Mutta nyt lähden verstaalleni!





sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kaksi kalaa





Pieni poika istui rantakivellä ongella. Hän oli saanut monta pientä ahventa ja vain se iso antoi odottaa itseään. Tunnit kuluivat ja poika tunsi jo olevansa nälkäinen. Mökiltä oli jo aikoja sitten kuulunut ruokakellon ääni, mutta poika ei malttanut lähteä. Hän halusi niin kovasti sen ison kalan.

Pojalla oli mielessä jo kesäloman loppuminen ja suuri harmistus siitä, että ei voi koulussa kertoa kavereille kalasta, joka olisi suurempi kuin kenenkään toisen saama kala.

Yhtäkkiä laineet alkoivat suurentua ja poika säikähti, että tuleeko nyt myrsky. Laineiden seasta nousi kuitenkin kaksi suurta kalaa ja ne alkoivat jutella pojalle. Poika oli äimistynyt ja kuunteli tarkkaan.

Kala 1: Kuka sinä olet ja missä asut?

Poika ei meinannut saada sanaa suustaan kun ihmetteli miten kummassa kala osaa muka puhua.

Kala 2: Meillä on sinulle ehdotus.

Poika: Mitäh?

Kalat: Me olemme aina halunneet nähdä miten ihmiset asuvat, kun se on niin hassua, kun ei ole vettä ympärillä. Millainen sinun kotisi on?

Poika kertoi millainen hänen kotinsa on. Kalat ihastuivat kovin ja pyysivät päästä kylään. Poika mietti päänsä puhki miten se olisi mahdollista ja kertoi totuuden mukaisesti, että jos vien teidät kotiin, äiti laittaa teistä ruokaa.

Kalat: Ei toki, me osaamme naamioitua. Ota meidät mukaan niin näet. Yön nukuttuasi huomaat meidät kyllä.

Näin tehtiin, kalat pääsivät pojan isossa ämpärissä hänen kotiinsa.

Seuraavana aamuna äiti tuli herättämään poikaa ja poika nousi kiireesti ylös ja katseli ympärilleen. Ja siellä ne olivat kaapin päällä, kaksi lasista kalaa!


Kaksi kalaa-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Ota kuva esineestä, joka sinulla on kotona ja kirjoita siitä fiktiivinen teksti.






perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kukkien väri-iloittelua messuilla


Supermessuilla käytiin ihastelemassa kukkaloistoa. Varsinaisia puutarhaan liittyviä asioita on noilla messuilla vuosi vuodelta vähemmän. Enemmän tilaa on kaikenlaisilla valmistuotteilla, syötävillä ja monenlaisella krääsällä. Kukkien väriloisto on kuitenkin aina houkutteleva.

Kuvat kertovat tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa ja ideat ovat vapaasti varastettavissa:



Supermessut










Risutyöt ovat Väilölän Luomutilalta, kerimäeltä. 
















Belliksistä tykkään!













Budjettini piti hyvin. Ostin perinteisiä tiikerinliljoja 6pl, ja vielä pitää malttaa ennen kuin ne saa maahan. Lisäksi kävimme kahvilla. 

Pari tuttuakin tapasimme ja reissu oli kaikinpuolin virkistävä. Väsynyt olin reilun kolmen tunnin kävelyn jälkeen, joten ruoka ja päikkärit maistuivat hyvin kotiin päästyä.


tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vihdoinkin kasvaa


Aamulla tein kierroksen puutarhassa kasvutilannetta tutkailemassa ja siellähän ne perinteiset punaiset pallukat nousevat maasta.


      



Kohta saa leipoa ensimmäisen raparperipiirakan. Ihan kohta.


Skillatkin alkavat jo kukkia:




Lannoitus on talven aikana hoidettu suoraan hangelle, jänöjussien toimesta:




Viikko on kiireinen, asiointireissuja täynnä. Tänään Kaunotar pääsee kylpyyn ja samalla pojat vaihtavat sille kesärenkaat. Huomenna mennään kaupungin puolelle Bauhausiin ja vastaaviin hakemaan maaleja ja mitä lie muuta isännällä on kevättöihin mielessä. Viikonloppuna olisi Supermessut Tampereella, saa nähdä tuleeko lähdettyä. Puutarhan osio kiinnostaa mutta katsottavaa on niin paljon eri osastoilla, että jaksaakohan niitä kiertää. Pannaan harkintaan.




perjantai 13. huhtikuuta 2018

Päivät pihalla oksien kanssa


Lunta on vielä puutarhassa melkoisesti vaikka aurinko parhaansa yrittää. Yöpakkaset protestoivat kevään tuloa. Havaitsin kyllä jo eilen eteläseinustalla kinosten takana pieniä vihreitä nystyröitä, sieltä ne skillat vähitellen nousevat.

Olen ollut aamupäivisin ja iltapäivisin muutaman tunnin ulkoterassillamme, jossa on oksamateriaalien keruupiste ja työskentelypaikkani nyt keväällä. Muutamaa työtä olen aloitellut oksista ja lisäksi pätkinyt oksia ja kuorinut jättikoisia tammen oksia ja kaikenlaista sekalaista. 

Keskeneräisiä töitähän ei pidä näyttää herroille eikä hulluille, ei ehkä lukijoillekaan. Tässä pari yksityiskohtaa työmaaltani:



Vanhaa pitsiä keskeneräsien seinäkoristeen kulmassa


Omenapuusta leikatuista oksista saa hyvää materiaalia


Yhdet kehyksenalut odottamassa lisätyöstämistä


Lahjoitus taiteen alttarille

Olin aamupäivällä vuolemassa jättikokoista tammen oksaa kuorista kun mies tuli luokseni. Hän halusi tehdä lahjoituksen taiteen alttarille, vanhimmat suksensa!  Suksista keksin kyllä jotain hauskaa, tai niiden pätkistä.

Sillä aikaa kun minä teen ite-taidetta, Tampereella mietitään ratikan värejä. Siellä on vähän enemmän määrärahoja kuin minun työpajassani.




Päivät pihalla oksien kanssa-juttu liityy sarjaan:
1. Aiheena kevät
2. Ujuta tekstiin jokin ajankohtainen uutinen linkkaamalla se tekstiin



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Luovuus heräsi - puuta työstämään


Pitkän sateisen syksyn ja talven pakkasten jälkeen aurinko herätti minulla luovuuden. Betonityöt saavat vielä odottaa, päässäni muhii nyt ideoita puusta ja risuista. Kuoretkin pääsevät mukaan. Iltaisin kerään ideoita googlailemalla mitä kaikkea oksista ja risuista voi puutarhaan ja sisälle taloonkin tehdä. 

Nyt olen kerännyt erilaisia materiaaleja.


Tammen paksumpia oksia kuorineen ja kuorittuna


Juuttiköyttä ja puisia pyykkipoikia




Tammen oksia

Vaahteran oksia


Tammi on kovaa, mutta mukavaa työstää


Tammen vuollut kuoretkin säästetään

Kuviin ei vielä ehtinyt omenapuiden leikatut oksat.  Ne on vielä hangilla ja kerätään sitten kasaksi. Koivun risujakin on jonkun verran, isoimmat koivut jäivät vielä kaatamatta, eli niiden risutyöt saattavat jäädä ensi kevääseen, riippuen siitä milloin miehet saavat ne kaadettua. Isompi talja on kuulemma hankinnassa. Puut ovat hiukan hankalassa paikassa.

Nyt on meneillään siis hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - vaihe. Olen kerännyt materiaalit ja alan kehitellä mitä niistä tulisi. Oksista, kananverkosta, köysistä, naruista, rautalangasta ja siimasta saa vaikka mitä. Nuo tammen kuoret huvittivat miestä, sanoin, äläs nyt, ne ovat aivan selvästi tulevan puukalan/kalojen suomuja. 

Tunnen suunnatonta mielihyvää talvikauden jälkeen päästessäni taas käsilläni työstämään krouvimpaa materiaalia. Olen niin innoissani, että hyvä kun maltoin tulla lounasta laittamaan. Olin kyllä äsken jo niin puhki parin tunnin urakoinnin jälkeen, että lounas ja päikkärit ovat paikallaan ja sitten taas terassille ja pihalle.






lauantai 7. huhtikuuta 2018

Purojen kevät


Lauantain lenkiltä. Aurinko paistoi ja kevättä on selvästi ilmassa.


Suuri puro on vielä jäässä.
Sillan alla hiukan jään alta pilkistää vesi



Keskisuuri puro on jo harmaassa jäässä




Pian aukeaa puro jäästä ja kukkii leppä



Pikkupuro solisee jo iloisesti peltojen halki


Pikkupuro jatkaa matkaa toisellekin pellolle 


Yli satavuotias mökki ja melkein yhtä vanha omppupuu

Takaisin kotiin päin kiertelin kylän vanhojen osien kautta ja kuvasin taas yhden noista vanhoista mökeistä. Mielikuvitus saa vallan kun niitä katselee. Millaistakohan oli elämä niissä 1900-luvun alkupuolella. Jotain dokumentteja on onneksi kylämme historiasta tallessa, lähinnä 1918-vuoden tapahtumien takia sadan vuoden takaa. Tuo vanha osa kylästä oli silloin jo ollut jonkun aikaa asuttuna. Lisää rakennettin sitten sotien jälkeen ja taas 2000-luvun taitteessa ja sen jälkeen.

Ollessani lenkillä mies leikkasi omenapuita. Tällä kertaa kylkiluut pysyivät ehjänä. Eikä minun tarvinnut kirjoittaa tänne uhkaamaani tekstiä otsikolla 'Ei omenapuusta kauas putoa'.



perjantai 6. huhtikuuta 2018

Mikä vuodenaika?


Vettä satoi yöllä kaatamalla. Silti lumihankia on vielä melkoisesti, kaikki roskat alkavat tulla esiin ja polkujen kohdalla näkyy nurmikkoa. Koivut jäivät pääsiäisenä vielä pystyyn mutta tammi sai siistimiskohtelun. Alimmat oksat olivat kasvaneet jo kohti taloa ja ne oli sahattava pois.




Vihdoinkin vihreää






Näistä sahatuista tammen oksista ajattelin tehdä jotain. Pyysin miestä sahaamaan pätkiä paksuimmista oksista ja pino odottaa tuolla terassilla 'taiteilijan' käsiä. 




Käännellessäni tammen oksia löytyi kuoren alta hurmaava kimalainen, kohmeloinen mutta hengissä näytti olevan. Onko nyt siis kevät?


Mikä vuodenaika?-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste:  Kirjoituksen pitää pitää sisällään sananmuunnos.




torstai 5. huhtikuuta 2018

Putkimiestä odotellessa


Sukupolvi vaihtuu, tavat eivät. Ammattikunta on niin tärkeä, että ei voi pahastua jos kyseinen ammatinharjoittaja ei tule juuri sinä päivänä kun aluksi lupasi. Eilen hänen piti tulla, tuli kiireinen homma muualla, lupasi tulla huomenna.

Kyseessä on putkimies, jonka isä jo aikoinaan teki meille putkihommia ja poika on kouluttautunut samaan ammattiin. Aluksi isä ja poika kiersivät hommia tekemässä yhdessä. Poika tutustui näin työhön ja mikä tärkeintä, meihin vakituisiin asiakkaisiin. Vakituisiin sikäli, että putkimiestä tarvitaan omakotitalossa onneksi kohtuullisen harvoin, mutta kun tarvitaan, viikkokausia ei voi odotella. 




Suihkuhana Harma Victoria juoksuputkella
Kuva täältä

Tällä kertaa havaittiin vuoto tiivisteissä ensin piharakennuksen pesuhuoneen suihkuhanassa ja ennen pääsiäistä olevalla viikolla onneksi huomasin, että myös päärakennuksen pesuhuoneessa suihkuhanan tiiviste vuotaa. Voisi hyvin järjestää kiinalaista kidutusta vesitippoja odotellessa, lopulta aina tippuu, vaikka kuinka toivoisi, että tippuminen loppuu.

Suihkuhanoja rupesimme Bauhausin nettisivuilta katsomaan ja onhan niitä melkoinen valikoima. Meille ei tarvittu uutta kuin hana, muut osat eli letku ja suihkun pää olivat molemmissa paikoissa kunnossa. Joku ilmeisesti haluaa seistä suihkussa kuin sateessa, valikoimassa oli niitä uudempia sadetta tuottavia suihkuja. En ymmärrä sen tarkoitusta. Minä käyn suihkussa peseytymässä ja sillä selvä. Jos haluan seistä tai kävellä sateessa lähden ulos. Suihkussa seisominen pelkästään sade-efektin takia kuluttaa aivan turhaan vettä, olkoon kuinka mukavaa tahansa. Meille tulee siis samat kuin entiset, eli Harma Victoria, yhdistelmä klassista pohjoismaista suunnittelua kohtuulliseen hintaan.
Vedensäästömekanismilla.

Ensin tietenkin meillä käytiin se perinteinen keskustelu. Mies sanoi, että hän voi ne vaihtaa itse. Johon minä, että etkö jo muista mitä on sovittu. Putkimies ja sähkömies ovat sellaiset ammatit, että heidän töihinsä ei sekaannuta, paitsi putkia rassaamalla ja siitä ei nyt ollut kyse. Kutsutaan ammattilainen. Pienehkön nikottelun jälkeen mies kutsui tutun ammattilaisen.

En edes aloita hiekotuksesta. Pihapolut ovat jäiset ja liukkaat, autotalliin Kaunottaren luokse pääsen petkeleen avulla. Prkle.

Huomenna hän toivottavasti tulee. Putkimies V 2.0.




sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Äppi pudotti minut järveen!


Oli hieno hankikanto näin huhtikuun alun kunniaksi. Järvellä aurinko paahtoi lämpimästi vaikka aamulla kotoa lähteissä pakkasta oli vielä yli kymmenen astetta. Aamun edetessä aurinko alkoi lämmittää. 

Suuntasin järvelle, mies meni edellä latuja pitkin.


Hiljaista on. Mies oli ehtinyt hiihtää jo saaren taakse kun sain kuvan otettua.





Siinä on latua/uraa mistä valita


Iltapäivisin jään pinnalla oleva sohjo pehmemee.
Eilen joku oli mönkijällä ruopinut.





Kohta kukkii leppä ja sitten koivu


Uimarannan laiturista näkyy tolpat

Aprillia!!!



Aivan kuin olisin kävellyt järveen...


En pudonnut järveen. Äppi eli Sports Tracker-sovellus oli vain jostain syystä pysähtynyt järvellä. Ehkä kuvatessani olin hipaissut lopeta-painketta. Kotona vasta huomasin, että sovellus ei ollut jatkanut matkaani enää järvelle pidemmälle ja takaisin kotiin päin. Minäpä jatkoin. Kolmen tunnin lenkki. Nyt voi rauhassa odotella huomista lumisadetta.