torstai 31. toukokuuta 2018

Hämä-hämähäkki


Verstaani tuotantoon kuuluvat myös hämähäkit ja niiden seitit. Hämähäkki on niin laiska, että sille pitää verkotkin kutoa valmiiksi. Tein varmuuden vuoksi kaksi verkkoa jos jompi kumpi kelpaisi.


Maalatut risukehykset ja naruverkko




Oksakehykset ja pitsiverkko



Otus vaan makaa kivellä eikä kiipeä langalle vaikka laulussa niin sanotaan.


Timanttihämähäkki

Lisäksi olen huvittanut miestäni, joka ihmetteli yhtenä päivänä miksi terassin kaiteet olivat kiviä täynnä. No, ne oli juuri pesty ja kuivuivat auringossa. Osa niistä saa jonkun otuksen päälleen ja osa, juu, taas jotain ihan hullua, tulee maalatuksi. Olen tilannut lisää akryylivärejä pienissä 50 ml puteleissa. Tämä verstaan toiminta karkaa käsistä. 

Tätä ette usko: Naapurissa kävi vieraita ja naapurin tuttu rouva halusi näyttää töitäni vierailevalle naiselle. Tulivat sitten pihaamme. Katseltuaan ympärilleen  tämä vieras halusi OSTAA risu- ja betonitöistäni jonkun. Oli siinä pokassa pitelemistä, enpä olisi kuuna päivänä arvannut, että joku niistä haluaisi maksaa jotain. Annoinkin tälle vieraalle sitten yhden seinällä kiipeilevän lentoliskon (niitä oli jo kolme) ja betoninaamion, joista hän kovasti tykkäsi. Hän oli tosi onnellinen ja kertoi, että kun tulevat seuraavan kerran syksyllä, hän tuo minulle lampaanpaistin. Heillä on lammastila tuolla toisella puolella Suomea. Jo vain paisti kelpaa. 

Olen jo vienyt kyläreissuille viemisinä joko betonikassin tai risusydämen. Kaikille ei kehtaa viedä, toistaiseksi tuotteet ovat saaneet positiivisen vastaanoton. On joko tykätty tai oltu kohteliaita...


tiistai 29. toukokuuta 2018

Lastentarha


Meidän puutarhassa on lastentarha. Kaikenlaisia pikkuolioita, tällä kertaa siis ihan oikeita ja eläviä, hyppii pitkin pihaa. Meillä on tuuhea kuusiaita ja tänä keväänä siinä on pitkin matkaa ainakin neljä räksän pesää. Voi olla enemmänkin, en halua häiritä heitä kovin tarkkaan ja tutkia. 

Tämmöisiä untuvaisia palluroita saa varoa pihalla, että ei astu päälle:


Mitäs minua kuvaat, emo suuttuu!

Viimeisin pesä löytyi kun hain kompostista valmista multaa ja satuin katsomaan piipityksen suuntaan kuusiaidalle. Voi tavaton, siellä oli aika matalalla pesä ja hyvin monta pientä avointa nokkaa kurkotti ylös ruokaa odotellen. Herttainen näkymä. En halunnut häiritä heitä kameran kanssa.

Naapurin kissat ovat kovasti tulossa kylään, mutta ilmoitin juuri äsken toiselle, että pysykää pois nyt kun linnuilla on poikasia. Kissa katsoi minua tuossa autotallin edessä vihaisesti ja läksi löntystelemään omaan kotiin päin. Siilien ruokakipon ne ovat jo jättäneet rauhaan, eivät uskalla mennä matalaan verkkoravintolaan. Hehee. 

Tänään on mahdoton helle, pidin taukoa puuhommista. Mies joutui lähtemään kaupunkiin, joten heitin hänet pysäkille, varmaan tulee tarpeeksi kuuma bussissa ja kaupungissa. 




sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Syväsukellus alkuräjähdykseen





Syväsukellus

Katselen ympärilleni syvällä meressä,
kaikkialla on suuria kalaparvia,
kaikissa sateenkaaren väreissä.
Keltamustaraitaisia, turkooseja, punaisia, mustavalkoisia, violetteja
ja hopean kiiltäviä.

Olen hitaasti nousemassa ylöspäin 
ja rauskut tulevat tervehtimään.
Kalaparvien värit sekoittuvat kun rauskut puikkelehtivät niiden lomassa.

Laitteistani tulevat kuplat pulputtavat rauhallisesti,
hajoittavat värit ja
meren pinta lähestyy.

Yhtäkkiä auringon valo siivilöityy pinnalta ja
kaikki värit sekoittuvat
kuin alkuräjähdyksessä.

Nousen pintaan -  
muistan vieläkin sen värien sinfonian.


Aika: 80-luvun loppu
Paikka: Punainen meri - lähtöpisteenä Aqaban kaupunki
Tarkoitus: Sukellusmatka



Syväsukellus alkuräjähdykseen-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: -kirjoita mitä tahansa kuvasta tulee mieleen...


lauantai 26. toukokuuta 2018

Omenapuiden kukkiessa


Eteläisen omenatarhamme puut alkavat jo osin pudottaa valkoisia kukkien terälehtiä, nurmikolla on kuin isoja lumihiutaleita. On tämä omenapuiden kukinta aina kuin kesän avajaistunnelma - juhlan paikka. Nyt kukkii joka puolella isoja puita ja aamulla pihaan mennessä oli huumaava tuoksu, istuin rappusille ja kuuntelin käen kukuntaa. Rapulla istuminen on paras tapa aloittaa aamu, usein kahvimuki kädessä.



Valkeakuulas nuorempi


Sävstaholm.
Vasemmalle piiloon jää vanhempi valkeakuulas, taempana vasemmalla pergius.


Tuoksuuko jos otan lähempää kuvia valkeakuulaasta:













Yksi viimevuotinen omena on sitkeästi vielä puussa


Valkeakuulaiden lisäksi täynnä kukkia ovat omenapuista sävstaholm, pergius, kanelit, lobo, åkerö, melba ja antonovka. Pirja on tehnyt vain muutaman kukkasen. Nuoremmat puutkin (2-3 vuotiaat) ovat tehneet kukkia, tuskin niihin kuitenkaan vielä omenia tulee. Isäntä on omenaharrastaja ja kaikkia pitää olla kaksin kappalein. Hm.


Raparperikin jo kukkii liiterin vieressä. 
Piirakoita on tullut tehtyä jo useita.

Kuten tuossa raparperikuvassa näkyy, klapeja syntyy, joka aamu pari tuntia. Ainoa haitta klapikoneen käytössä ovat hyttyset, jos siis selkää ja polvea ei lasketa, ja mitäs niistä. Ostin uuden OFF!: in. Se on hajuton roll-on ja kätevä laittaa käsivarsiin ym. Mutta ilmeisesti hyttysetkin ovat siitä täysin tietämättömiä, koska se sama parvi oli tänä aamuna kimpussani heti kun hiki alkoi niskasta valua. Vaihdoin sitten siihen vanhaan hyvää ohviin, nestemäiseen, pahanhajuiseen. Se on hyväksi havaittu meillä mökillä. Tehosi muuten täälläkin. Humpuukia tuollaiset hajuttomat, sanon minä.

Taideverstaallakin on sama hyttysongelma, sehän sijaitsee avoimella terassilla, katoksen alla kuitenkin. Äsken tungin itseni täyteen nesteohvia, että saan tehtyä uusinta teostani, pian pääsenkin saunaan pesemään ohvit pois. Esihuuhtelun käyn tietenkin suorittamassa järvessä.


On kyllä mahdottoman ihania kesäpäiviä - vaikka on vasta toukokuu.




keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eläimellistä menoa


Tarkastellaanpa vähän mitä eläimiä puutarhaan on ilmestynyt. Nyt en tarkoita noita hiivatin hyttysiä, jotka muutaman päivän ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Hyvin erikoisia eläimiä on ilmestynyt pitkin maita, talojen seiniä ja kivikkoja. Kuvasin osan niistä, ja laitoin nimetkin, jos sattuu niin, että joku ei tunnista lajeja.




Kultasarvinen mäntyköysiäinen


Mäntyköysiäisen sarvet, mulkosilmät ja imukuppisuu



Mäntyköysiäisen hopeiset tikkaat. Se ei suostu käyttämään muita.




Kultakala




Hopeapyrstösalakka


Risupyrstö-hai


Jättirisuperhonen, pituus n 40 cm




            

           Vasemmalla jättirisuperhonen ja oikealla  tammivarsiperhonen



Lentolisko, pituus 60 cm



Sininen korento. Siivet vaihtavat väriä valon suunnan mukaan.
Näitä korentoja ja perhosia ilmestyy kiville koko ajan lisää, erivärisiä ja kokoisia.


Sydämiä on joka puolella, tässä muutama:



       

               



Tänään aamulla varhain toivat puut, 15 mottia. Päästiin heti aloittamaan pieniminen. Parin tunnin rupeama, mies pätki pöllejä moottorisahalla ja minä jatkoin klapikoneella. Kyllä selkä tiesi jotain tehneensä. Nyt iltapäivällä olin sitten järvessä 45 minuttia hölkkäämässä, vastapainoksi puusouville. Katsotaan miten akka huomenna nousee sängystä. 

Hyttysiä on todellakin kiusaksi asti. Eilen tapoin varmasti tusinan ennen kuin edes ajattelin ruveta nukkumaan. Ei jotain huonoa ettei jotain hyvääkin. Lehtokotiloita ei ole näkynyt. Niille myrkkyä oli varmasti kuivuus ja kuuma ilma mutta myös ne etanarakeet, joita ensi kertaa kokeilin.

Nyt olen ansainnut loppupäivän lepoa. Kirja käteen, toiseen kahvimuki ja ulos terassille. Arvatkaa kuinka siinä käy. Terassilla on myös minun työverstas, joten illalla vielä jossain vaiheessa aina luovuus saa vallan ja yksi eläin näkee päivänvalon.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kirsikkapuisto


Puutarhan kuulumisia. 


Kirsikkapuut kukkivat:

















Päärynäpuut availevat nuppujaan:










Omenapuut ovat nupullaan, tässä valkeakuulas:





Maassa on sinistä, helmililjoja on suurina mättäinä:




Urho sai toivomansa kaverin, hänen nimensä on Vilho:


                   


Itse olen ollut muutaman päivän aivan tukossa koivun siitepölyn takia, kaikesta lääkityksestä huolimatta. Ulkoilut ovat jääneet minimiin. Ensi viikolla pitäisi jo helpottaa, siitepölyennusteen mukaan. 


perjantai 18. toukokuuta 2018

Saatanan tunarit


Otsikko on lainattu Kekkoselta, hänen myllykirjeestään.

Tässä tarinassa on tunareita enemmänkin. Kertomus on osin omakohtainen ja osin penkkiurheilullinen.

Elettiin vuotta 1986. Kuljin töihin polkupyörällä ja loppumatkaan (yhteensä noin 5 km) osui iso ylämäki. Oli huhtikuu ja mäen kevyen liikenteen väylä oli osin mustan jään peitossa vielä iltapäivällä. Sinä päivänä läksin töistä ja päätin laskea oikein kunnon vauhdilla mäen alas. Keskellä mäkeä pyörä alkoi liukua sivuttain ja muistan vieläkin aivan kuin hidastetussa filmissä kuinka kaaduin sivuttain ja suoraan polveni päälle tuli polkypyörän ohjaustanko. 

Linkutin siitä paikalle sattuneen työkaverini avustuksella kotiin ja illalla polvi oli jo niin turvonnut, että oli pakko hakea apua. Menin urheilulääkäriasemalle, jonne pääsi heti ja murtumahan siellä polvessa oli. Tuloksena kipsi ja vähintään kuusi viikkoa kainalosauvoilla kulkemista. Voihan vitalis.

Asuin siihen aikaan kerrostalon ylimmässa, kuudennessa kerroksessa, ja hissiinkin mentiin puoli kerrosta ensin rappuja. Päivittäinen ulkoilu sauvojen kanssa oli haasteellista. Kulutin aikaani lukemalla massoittain kirjoja. Jossain vaiheessa huomasin, että on meneillään jääkiekkokisat. En koskaan ollut katsonut jääkiekkoa. 



Kuva täältä


Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1986 järjestettiin 12. huhtikuuta – 28. huhtikuuta Moskovassa, Neuvostoliitossa. Katselin TV-ohjelmasta, että tulisi juuri Suomi-Ruotsi ottelu. Jotain vaihtelua saadakseni avasin TV:n ja tuijotin sitä typerää peliä.  


Suomi oli vuoden 1986 kisoissa erittäin lähellä voittaa historiansa ensimmäisen arvokisamitalin, kun se johti mitalisarjan ottelussa Ruotsia vastaan viimeiselle minuutille lukemin 4–2. Anders "Masken" Carlsson (tarkistin nimen Wikistä) teki kuitenkin ottelun viimeisellä minuutilla ensin kavennusmaalin ja suomalaisten virheen avittamana yksin läpi -tilanteesta tasoituksen, minkä seurauksena ottelu päättyi 4–4–tasapeliin. Niiden viimeisten maalien jälkeen lensivät kainalosauvat kohti TV:tä (ei osunut) ja totesin ääneen, melkoisella voluumilla: Saatanan tunarit

Se oli ensimmäinen kerta kun katselin jääkiekkoa ja taatusti viimeinen.



Saatanan tunarit-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Kerro urheilumuisto, voi olla omakohtainen tai penkkiurheilullinen.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

’Krasnoje Ranneje’ pääsi kotiin


Varoitus: tekstiä ei suositella puutarhamyymälöihin ja vastaaviin paikkoihin hurahtaneille. Vastuu on lukijalla.


Tehtiin retki Pinsiön taimistolle  ja Frantsilan Kehäkukkaan. Päätarkoitus oli hakea taimistolta meille eteläiseen omenatarhaamme uusi tulokas, ’Krasnoje Ranneje’:









Taimistolla oli muutakin mukavaa:

Vesiaiheet kiinnostavat aina

Kauniita havupuita/pensaita:

Pesäkuusi vasemmalla ja oikealla pallokuusi

Kartiosinikuusi

Ruusuherukka, uusi tuttavuus minulle

Bellikset


Maalaiskahvilassa juotiin kahvit

Sitten niitä veistoksia. Viime vuonna moni sai silmän iloa noista ja ajattelin kuvata niitä muutaman tänäkin vuonna. Kelpaako?











Vinkki betonitöihin


Sitten jatkettiin matkaa lounaalle Pappilanjoen rantaan, Frantsilan yrttitilalle, Kehäkukka-ravintolaan. Joen vesi oli korkealla.







Lounas syötiin ravintola Kehäkukan ulkoterassilla aurinkovarjojen katveessa



Tätä kuvatessa teki niin kovasti mieli heittää vaatteet pois ja lähteä uimaan...


Joen rannalla kasvoi keltavuokkoja

Tuomen tuoksu tuntui jo kauas ennen kuin jokikaan näkyi

Budjettini ylittyi vain yhdellä kuunliljalla. Se lajike oli 'Minuteman', ja pakko oli se ostaa, sitä minulla ei vielä ole. Lisäksi ostin belliksiä eli kaunokaisia ja kivitorniin ostin sinisen miljoonakellon. Sen kävin äsken istuttamassa:


              


Helpolla ei omenapuukaan maahan pääse. Valtava kivi vedettiin taljalla kuopasta pois, nyt mies on laittamassa multaa omppupuulle. Isot vanhat omenapuut ihmettelevät taas, että mikä pikkuinen tänne on tuotu :)

Retki oli antoisa, enkä valita kuumuutta, onneksi autossa on ilmastointi. Hiukan ehkä +28 C oli jo tuolla jokilaiturilla istuskellessa liikaa. Tuulikaan ei viilentänyt. Mutta edelleen voimme nauttia lämmöstä, vaikka se ennusteen mukaan muutaman asteen putoaakin. Hyvä.