Eskimokäännös

Sus' oli nyt keksinyt niin hyvän aiheen kirjoitushaasteessaan, että koukutti minutkin osallistumaan.

Reikiä jääpuikossa

Ensimmäinen yhteinen juhannus

Muistoja kymmenien vuosien takaa. Oli juhannus, ilma oli lämmin, suorastaan helteinen. Seurustelin nykyisen aviomieheni kanssa aivan alkuaikoja ja harrastimme yhdessä monenlaista liikuntaa. Yksi laji oli kuitenkin vain minun lajini, melonta. Mies oli ja on edelleen kulkenut mielummin veneellä. Toki myöhemmin joskus minun kajakkiani kokeili, mutta se ei ollut hänen juttunsa.

Takaisin siihen juhannusaattoon. Miehen suvulla oli siihen aikaan  tapana viettää isolla porukalla juhannusta saaressa, suvun kesäpaikalla. Niinpä mekin sitten veimme jo hyvissä ajoin ennen juhannusta kajakkini mantereelle missä veneitä säilytettiin. Läksimme aattona varhain aamulla fillaroimaan minun asunnoltani, josta matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilometriä. Rantaan päästyämme mies otti soutuveneen, siihen lastasimme tavaramme ja minä laskin ylpeänä veteen edellisenä kesänä hankkimani kajakin. Alkoi matka saareen. 

Olin tavannut aikaisemmin vain tulevan anoppini, en muuta miehen sukua. Nyt päätin sitten tehdä hyvän vaikutuksen kun saaressa odotti iso porukka miehen siskot perheineen ja muuta sukua. Olin tarkkaan miettinyt mitä laitan päälleni. Nyt muistan enää uudet pellavashortsit, muuta ei ole jäänyt mieleen. 

Kaukaa jo meidät nähtyään porukka kerääntyi kalliolle vastaanottamaan meitä. Katselin kallioisia rantoja ja etsin sopivan rantaantumispaikan. Näin luulin. Muistan, että mies sanoi takaa veneestä jotain, en kuullut mitä. 

Pian se selvisi. Tyylikkään rantaantumisen sijaan kajakki lipui ensin kohti kalliota upeasti, kunnes yhtäkkiä edessä oli vedenalainen kivi ja kajakki mäjähti siihen ja kumoon, kaatumista ei enää ehtinyt estää.  Mies oli yrittänyt varoittaa kivestä. Mitäs siinä, tyylikkyys katosi järven aaltoihin ja nousin vettä puolillaan olevassa kajakissa takaisin pystyyn istumaan. Siinä istuin lätäkössä kuin uitettu koira. Katsoin rannalla seisovaa porukkaa ja selvitettyään, että minua ei sattunut, kaikki purskahtivat nauramaan, minä muiden mukana.

Suvun nuorimmat kehottivat vielä rannalta, märkä kun valmiiksi olin, näyttämään eskimokäännöksen. Olivat kai varmoja, että sitä en osaa. Esitin hieman syvemmällä järvellä vielä sen ja sitten rantauduimme juhannuksen viettoon.

Eskimokäännös liityy sarjaan:

Sus’-kirjoitushaaste:  Harrastukseen liittyvä hauska, koominen muisto

Kesäaika alkoi

Yleisin puheenaihe on tämä sää. En tosiaan ilahtunut kun aamulla katsoin mittariin ja se näytti -18 C, taas. Kiertelin aamulla puutarhassa tarkastelemassa lumitilanteen ja onhan se vähän vajentunut. Hitaasti mutta varmasti lumet sulavat.

Tuikkuteline paljastui lumen alta

Tuossa siniharmarmaasta seinästä on muodostunut vaihtuvien esineiden näyttely, se toimii hyvin ripustusseinänä. Idea on tullut yhdestä seuraamastani tutun britin puutarhablogista,  Alexandran blogista. Täältä. 

Urho ei vielä tarkene tulla penkilleen

                

                                 

Terassin jääpuikko peittää naamakirjan ja tikkaat ovat jo lähes puhtaat lumesta.

Pääsiäinen on tulossa ja karitsanpaisti haettiin eilen. Se paistetaan kiirastorstaina leivinuunissa. Pääsiäinen on aina ollut kevään katkaiseva hyvä aika tehdä pihassa jotain tarpeellista. Tänä keväänä lumet vielä estävät monet työt. Naapurin kanssa jutellessa päätettiin tehdä pitkäperjantaina tonttiemme välissä olevassa metsikössä metsänparannusta kaatamalla muutama turha koivu pois roskaamasta pihoja. Risuja niistä tulee valtavasti. Niitä poltetaan sitten osa  lankalauantain kokkona ja osan käytän tekemällä niistä jotain. Viime vuonna tein mm sen kehyksen betonipäälle. Koivun risut ovat taipuisia ja niistä on moneksi, kun vaan keksisi mitä niistä voisi tehdä. Uusia hyviä ideoita otetaan mielihyvin vastaan, kiitos!

Kauppojen paistopisteet

Muistitko laskea montako pullaa laitoit pussiin?
Oletko varmasti punninnut pussiin laittamasi tuotteet?
Katsoitko varmasti oikean numeron piirakoiden kohdalta?

Olen ihastunut paistopisteiden rukiisiin perunapiirakoihin. Tuossa lähikaupassamme (reilut 5 km) on paistopiste, jo ulko-ovella tuntee tuoksun, jos piirakoita on juuri otettu uunista. Niitä on siis pakko ostaa. Ne ovat lämpimiä ja hellästi varoen laitan ne kassiini päällimmäiseksi asetellen niin,  että vetoketju ei riko niitä. Kotona keitän kahvit ja nautin vielä lämpimien perunapiirakoiden lempeästä perunan ja rukiin mausta.

Lumitilanne grillillä puutarhassa 23.3.2018 klo 13.00

Tuossa lähikaupassa on vain kassalla muistettava montako tuotetta sinne pussiin laittoi ja kerrottava se kassalle. Päivänä muutamana olin kassalla ja edessäni jonossa seisoi vanhahko herrasmies, joka oli ostanut mm ison pussillisen pieniä riisipiirakoita. Kassahenkilö kysyi häneltä, että montako siinä on. Asiakas sanoi, että ei hän tiedä, hän unohti montako vaimo pyysi tuomaan ja lappoi pussin täyteen, että on varmasti tarpeeksi. Mitä tapahtui? Kassahenkilö otti takanaan olevasta telineestä sellaisen pienen muovipussin ja alkoi lappoa piirakoita sinne. Samalla hän laski ne. Harmitti miehen puolesta kun eivät ne tuoreet piirakat muovipussissa oikein pysy hyvinä. Kertyy kosteutta. Ehdottomasti on oltava paperipussi.

Tuosta tapahtumasta tuli mieleeni kuinka monta erilaista tapaa on maksaa paistopisteen tuotteet. Isossa marketissa, jossa viikottain käymme, on kaksiosainen systeemi. Ensin pitää muistaa montako tuotetta laittoi pussiin, toiseksi pitää muistaa mikä olikaan tuotteen numero. Vaaka on kaksiosainen, ensin näppäilet toiseen näppäimistöön kappalemäärän, sitten toiseen sen tuotteen numeron. Kaapelit näppäimistöjen ja keskusyksikön välillä sekoittavat luvut keskenään ja tuloksena on lopullinen tuotteen hinta, jolloin tarra tulostuu ja se pitää muistaa huolellisesti läntätä piirakkapussin kylkeen.

Hankalinta tässä on se, että jos menee kauppaan, jossa harvoin käy tai paistopiste on uusi, niin on tarkkaan tutkittava miten toimia. Onko lähettyvillä ohjeita? Yleensä ei. Onko lähettyvillä vaaka? Mitä siinä lukee? Esim tuo kaksiosainen systeemi on monelle uudelle asiakkaalle todella hankala. Melkein joka viikko neuvon jotain asiakasta kuinka tulee toimia. 

Päässäni olen jo jonkun aikaa miettinyt, miten tuo paistopisteprobleema olisi helpoin hoitaa. Monessa kaupassa tekisi mieli sanoa kauppiaalle, että kirjoittaisi ainakin selkeät ohjeet miten toimitaan. 

Helpoin tapa on tietysti se, että katsotaan tuotteen numero ja punnitaan tuote sillä. Tarra vielä pussiin ja awot, selvä homma.

Aurinkoista viikonlopun alkua, ei se ennusteen mukaan kylläkään paista kuin tänään. Ei siis mitään uutta. Kevät keikkuu eikä silti tule.

Värikokeiluja

Katselin aamulla puutarhassa pilvisen päivän harmautta. Tuuli on jäätävä ja pakkastakin vielä lähemmäs kymmenen. Missä hel******ä on kevät?

Kevään värejä odotellessa kokeilin Susun vinkkaamaa ColorSnap - ohjelmaa, ja siitä saikin hauskoja värejä lähes mustavalkoista kuvista. Jos joku on innostunut leikittelemään valokuvien tai muiden kuvien väreillä, niin tuo on hauska ja ilmainen ohjelma.

Tässä pari otosta tänä aamuna puutarhasta. Niistä on hyvä jatkaa.

    

     

         

                   

Noita väri- ja näkötestikokeiluja innostuin tekemään eilisen optikolla käynnin jälkeen. En paljon rikastuta optikoita, edellisestä käynnistä oli luvattoman monta vuotta aikaa. Nyt sain uudet lukulasit, optikon määrääminä vasta toista kertaa elämässäni. Tässä välissä olen pärjäillyt halpislaseilla. Pärjäisin vieläkin, mutta pieni ero silmien näkökyvyssä oli ja optikko kehoitti hankkimaan uudet lukulasit. Hän myös sanoi, että noita halpislaseja voin käyttää lisänä ihan hyvin. Mutta koska luen paljon kirjoja ja päätteelläkin kirjoitan/luen satunnaisesti pitkiä tekstejä, niin viisainta on hankkia kunnon lasit.

Kaapelikelat

Ylihuomenna tiistaina on kevätpäiväntasaus, eli kaikkialla pitäisi olla yö ja päivä samanpituiset - 12 tuntia. Tuntuu kyllä hassulta kun on pakkasta ja hanget korkeat nietokset.

Kuljin sunnuntailenkkini aamulla pieniä kyläteitä, poikkesin vielä pienemmille poluille välillä.  Omalla kylällä pysähdyin pari kertaa juttelemaan tutun kyläläisen kanssa. Menihän siinä yli kolme tuntia. Sports Trackerkin kehaisi ulkoilumäärääni, kun suljin sen tänään lenkin jälkeen, sain tekstin: Olet  ylittänyt viikkotavoitteesi xx tuntia. Viikkotavoitteeni on seitsemän tuntia, eli tunti per päivä. 

Peräkylillä, eli vielä meidänkin kylää kauempana taajamista, näin kaapelikelat. Tykkään kaapelikeloista ja aion käydä kävelyllä katsomassa kun kaapeleita kaivetaan maahan ja kelat tyhjenevät. Haluaisin pihaan yhden tuollaisen jättikelan, jos vain antavat/myyvät. 

Peräkylillä aletaan kaivaa sähköjohtoja maahan, samalla upotetaan maahan valokaapeli, saavat mahdollisuuden liittyä laajakaistaan. Meidän kylällä se tehtiin jo vajaa kymmenen vuotta sitten. On se vähentänyt sähkökatkoja, mutta kokonaan ei niitä pois saada, aina löytyy paikkoja, joissa muuntaja hajoaa tms.

Vuodet ovat erilaisia. Viime vuonna näihin aikoihin eteläseinustalla alkoivat skillat nostella päitään:

Kevätpäiväntasaus v 2017

Tänä vuonna tuossa skillojen paikalla on valtava lumikasa.

Lumikuvia maaliskuulta

Tässä muutama lumi- ja jääkuva omasta puutarhastamme maaliskuulta:

Näin satoi eilen 13.3.2018

Loput kuvat on otettu tänään 14.3.2018 aamupäivällä:

Maakellari

Aurinkokello

Terassin jääpuikko 

Polkuja puutarhassa

Grilli

Kuusiaita

Aivan kuin joku tietäisi paremmin, juuri kun laitoin tänne näitä lumikuvia pihastamme, alkoi sataa taas lisää lunta. Luonto tuumi, että eikä tässä vielä kaikki. Tosin välillä pilkahtelee aurinkokin.

Huomioitavaa liikenteeseen lähdettäessä

Kaikista asioista pitää nykyään varoittaa erikseen. Liikenteessä kulkiessa liukkausvaroitus on kyllä tarpeellinen. Tänään on kerääntynyt useita eri asioita hoidettavaksi ja tuuriini sopivasti myös sää on sen mukainen. Koska kuljen autolla kirkolle ja siellä jalkakäytäviä moneen suuntaan, on molemmat varoitukset paikallaan:

Kirjastoon, terveysasemalle, apteekkiin ja lopuksi herrojen kanssa lounaalle. Kohta siis  kyytiläisen kanssa liikkeelle:

Tämän kortin sain mieheltä syntymäpäivänä joku aika sitten.
Ajojärjestys on hieman väärä, ehkä kulkupelikin :)

Nyt sataa ihan oikeaa vettä ja päivän kuluessa siitä tulee jäätävää tihkua, räntää ja sitten lunta. Nyt alkaa keräytyä mahtava sumu. Mitä vielä puuttuu?

Onko uusi lumi vanhan surma?

Tänään on ollut lumisateinen aamupäivä. Kuinka sattuikaan, taas oli myös minun asiointipäiväni kaupunkiin ja kirkolle. Uusi pehmeä lumi kovan pakkaslumen ja jäisten urien päällä teki kelin tosi liukkaaksi. Katselin isossa risteyksessä kun punaisia päin tuli maasturi juuri silloin kun minulla olisi ollut vihreä valo ja ajotiemme ristesivät. Ei tehnyt mieli kokeilla maasturikuskin hermoja eikä vertailla autojen kestävyyttä. Maasturi pyöräytti takarenkaat ensin oikealle ja sitten vasemmalle ennen kuin auto suoristui. Aivan päätöntä menoa tuossa kelissä.

Kylälle takaisin tullessani oli ylämäessä tukkirekka. Jos mitä niin niitä inhoan, lähinnä juuri niiden takana ajamista, etenkin tällä kelillä ja ylämäessä. Rekka eteni liukkaassa mäessä kävelyvauhtia ja meitä oli muutama auto perässä. Onneksi rekan takana ajanut auto piti asiallisen välin rekkaan. Hitaasti päästiin mäki ylös.

Nyt alkoi lumisade uudelleen, joten keli jatkuu surkeana. Onneksi ei ole pakollisia menoja enää tänään.

Liikennemerkeistä oli joku aika sitten puhetta. Minulla on tässä nykyisessä autossani mm nopeusrajoitusmerkkien tunnistin. Se päästää pienen äänen jos ylitän sallitun nopeuden. Kaikkia merkkejä se ei onneksi tunnista, ei ainakaan näitä lumisia.

Meidän kylän laitamilla on ollut vuosikausia tuollainen merkki, molemmissa päissä lyhyttä tien pätkää. Lapsia ei sillä pätkällä ole asunut 90-luvun jälkeen, ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois. 

Otsikon kysymyksestä ollaan montaa mieltä. Toisaalta märkä uusi lumi sulattaa vanhaa lunta jos ilma pysyy plussalla. Toisaalta kirkas aurinko heijastuu puhtaasta uudesta lumesta pois, eikä sulata lumia. Nähtäväksi jää, eiköhän vappuna jo purot tulvi.

Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.2018

International Women's Day / 8th of March

Maaliskuun 8. Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä 

Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 8. maaliskuuta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. YK vahvisti päivän vieton vuonna 1975 ja samalla se sai nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä".

Kuva täältä

Naistenpäivästä voi näemmä olla kahta mieltä: 

1) Ihan turha tulla kunnioittamaan naisia yhtenä päivänä vuodessa, kun kaikkina muina päivinä sukupuolia kohdellaan eriarvoisesti. Ruusut tai suklaa eivät korvaa sitä 15 prosenttia, joka jatkuvasti uupuu naisten palkasta. Sitä paitsi pahinta naisten alistamista on nainen-sanan käyttö. Niin kauan kuin se liitetään etuliitteenä mihin tahansa tekemiseen (naiskirjailija, naiskatsoja, naisohjaaja), ollaan kaukana tasa-arvosta.
2) Kiitos, kaikki kukat ja lahjat tänne vaan! Koskaan ei ole liikaa syitä juhlaan, ja naistenpäivänä on ihana hemmotella itseään sekä muistaa mahtavia, viisaita ja tärkeitä tyttökavereitaan naiseutta juhlistavilla aforismeilla ja kuvilla. Ja mikäpä olisi oikeampi päivä nostaa esille tasa-arvopulmia, joita vieläkin riittää? 

Kumpaan joukkoon sinä kuulut?

Minulle voi tuoda kukkia, otan ilolla vastaan. Oma aviomieheni muistaa aina aamuisin toivottaa hyvää naistenpäivää ja sähköpostissa tai kortissa odottaa joku kirjallinen tuote, runo tai naistenpäivän historiaan liittyvä kertomus. Mieheni omaksuma tapa sopii minulle oikein hyvin.

Mies ja urheiluliike - pyhä yhteys

Matkattiin tässä yhtenä pakkaspäivänä Tampereen halki rantatunnelin läpi kohti kaupungin länsiosia. Kuvat kyytiläisen.

Rantatunnelista ulos ja kohti Lielahtea

Näsijärvi on umpijäässä

Näsijärvi  - tyhjiä venepaikkoja kesää odottamassa

Oli asiaa yhteen urheiluliikkeeseen, joka sijaitsee tuolla Lielahdessa. Sain sinne -30% alennuskupongin ja koska alennus koski myös jo alennettuja tuotteita, niin tokihan se piti käyttää. Käyttöaikaa ei ollut kuin pari päivää jäljellä. Meillähän urheiluliikkeissä asioi pääosin mies, joten kehotin häntä tutkimaan etukäteen netistä valikoimaa. Tarkoitus oli, että joku paksumpi takki olisi ostoslistalla. Muita urheiluvälineitä on kylliksi. Mies tutki netistä ja löysikin sopivia takkeja. 

Vaan kuinkas taas kävikään. Taas päätin koskaan olla puuttumatta miehen ja urheiluliikkeiden väliseen suhteeseen. Siinä on joku pyhä yhteys, johon minua ei väliin tarvita, vain kuskiksi liikkeeseen asti. Liikkeessä meinasi tulla sota. Onneksi se pysyi sillä asteella, että hymyilimme vielä pääosin molemmat. Minua siis nauratti ja harmitti yhtaikaa. 

Mutta se takki. Löytyi mielestäni hyviä ja käyttökelpoisia ja vieläpä ihan tyylikkäitäkin takkeja. Miehelle ne eivät kelvanneet (liian iso, liian pieni, liian jotain...). Mies oli luovuttanut jo monta kertaa ja todennut, että miksi en minä osta jotain itselleni. En vaan tarvinnut. Mieskin yritti väittää, että ei tarvitse mitään, vaikka sen takin todellakin tarvitsi.

Lopulta löytyi yksi tanko, jossa oli kalliiden merkkituotteiden hajakokoja isolla alennuksella ja niistä sai siis vielä -30%. Luojan kiitos siitä löytyi sopiva koko ja takki pääsi mukaan. Huokaus. Kotona mies oli jo ihan tyytyväinen ostokseensa.

Miksei vaimoille myönnetä sinnikkyyspalkintoja? 

Jääladuilla

Tämä on koko kevään parasta aikaa, jäällä auringossa. Pakkasetkin ovat jo lauhtuneet  siedettäviin lukemiin.

Perjantaina iltapäivällä

Maaliskuu maan avaa

Maaliskuu tuo kevään. 

          

       

Rouvalla on uusi valkoinen keväthattu ja isäntä on saanut tauluunsa lipan. Kevät sitten sulattaa niitä vähitellen. Olivat lumimyrskyn jälkeen kyllä täysin lumen peitossa molemmat päät, mutta tuuli auttoi saamaan uuden keväisen ilmeen molemmille.

Jänisten yöllinen kokoontumispaikka puutarhassa

"Maalisk­uu maan avaa, huhtikuu humauttaa" kuuluu vanha sanonta. Kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta ja  sen jälkeen pohjoinen pallonpuolisko on taas kääntyneenä kohti aurinkoa. Nyt jo voi sanoa, että talvi on selätetty.