Viimeisen
parin vuoden aikana olen erilaisten elämänmuutosten ja sairauksien
myötä kerryttänyt stressipistevarastoani melkoisesti.
Havahduin
asiaa miettimään jutellessani sairaanhoitajan kanssa. Hän hoiti
jalkani haavaa, jota nyt viimeisimmän sairauden myötä hoidetaan
vielä pitkälle kesään.
Jos
kesästä voi tänään 2.6.2023 puhua: +5 C, sataa ja tuulee.
Mistä
niitä stressipisteitä onkaan kertynyt. Kerron lyhennetyn version,
jokainen osaa arvioida yksityiskohtia.
Vajaa
pari vuotta sitten puolisoni kuoli sairastettuaan vajaan vuoden.
Siitä nämä tapahtumat alkoivat. Byrokratia oli melkoinen ja
virastot tukossa, kaikki kesti normaalia kauemmin.
Sen
jälkeen seuraavan lumisen talven pidin huolta kiinteistöstä,
välillä useita tunteja lumitöitä päivittäin tehden. Lisäksi
lämmitykseen tarvittiin puita, niitäkin kannoin päivittäin
pannuhuoneeseen melkoisesti.
Olin
jo aiemmin päättänyt, että myyn kiinteistön ja muutan
kerrostaloon. Näin tapahtui reilu vuosi sitten.
Viime
kesä 2022 meni ihan mukavasti, löysin uuden aamu-uintipaikankin.
Sitten
tuli kevät 2023 ja monenmoiset sairaudet. Ensin minut yllätti
norovirus. Se vei voimat kokonaan ja toipuminen oli hidasta.
Sitten
tuli isompi yllätys. Meni jalat alta, enkä ilman ystävien
huolenpitoa olisi päässyt mihinkään. Ystävät alkoivat ihmetellä
kun en vastannut viesteihin tai puheluihin. Lopulta tilasivat
ambulanssin. Kiitos vielä kaikille asiaan liittyneille, olette
tärkeitä minulle.
Kaksi
viikkoa vietin sairaalassa, keuhkokuume ja sen oheisvaivoja jos
vaikka mitä. Nyt olen jo kotona toipumassa, käyn vain isointa
haavaa (polvessa ja polven alapuolella) hoidattamassa terveysasemalla
kolme kertaa viikossa.
Uimisesta
haaveilin, mutta näin kävi.
Jostain
niitä voimavaroja löytyy kun tuntuu, että seinät kaatuvat päälle
eikä mikään ole hyvin.
Mutta
päivä, välillä tunti, kerrallaan eteenpäin. Tämä kesä alkoi
nyt näin, tulee uusia kesiä ja toisia mahdollisuuksia, uskon niin.
Hyvää
kesää kaikille, jotka tänne saakka kahlasitte!