Vuosi vaihtuu

Kiitokset lukijoilleni kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää tulevaa vuotta 2018!

"On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

"There are two ways to live: you can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."

Albert Einstein

Välipäiväkirjoitus

Välipäivä-ALE, välipäivämarkkinat, välipäivätarjoukset, välipäiväturnaus jne. Juhlapyhien välissä olevat päivät ovat saaneet monenlaista kaupallista ja urheilullista merkitystä. Tuo välipäiväturnaus on tuossa meidän kylän koulun kentällä järjestettävä luistelutapahtuma lapsille. Sieltä saisi kuumaa mehua ja makkkaraa. 

Nyt näyttää kyllä siltä, että saman turnauksen voisi järjestää sillä 600 metrin matkalla meiltä koululle, missä kohtaa vaan kylätiellä, niin liukasta on. Ajelin sen aamulla autolla lähtiessäni kauppaan. Kävin heti aamulla varhain Prismassa täydentämässä varastojamme seuraavaa pyhärupeamaa eli vuoden vaihtumista varten. Marketti oli lähes autio ja tyhjä, taisivat lomalaiset ja muut asiakkaat nukkua vielä. Rakettimyynti ja sen jonot olivat puutarhamyymälässä, onneksi. 

Edellinen käynti ko kaupassa meillä olikin viikko sitten, hyvin oli ruokaa varattuna ja vielä runsaasti on jäljelläkin. Eilen tosin leivoin sämpylöitä kun teki tuoretta leipää mieli, eikä pakkasesta otettu tuore vastannut mielihaluja, niin oli leivottava.

Sain valkoisen atsalean lisäksi myös punaisen, nyt kiinnostuneena seuraan kumpi säilyy pitempään hengissä. Joulukuusemme on oikein tuoreen metsän tuoksuinen, on kuin pala metsää olisi sisällä. Amaryllis on komea, siinä oli mukana lappu, että kasvilla on kaksi vartta ja molemmissa 3-4 kukkaa. Ainakin tässä ensin nouseessa varressa on yksi kukka auki ja kolme nuppua, se vaatii jo tukea. 

Ravintolatoiminta linnuille kukoistaa. Tänä talvena suurin joukoin ovat liikkeellä urpiaiset, punatulkut ja mustarastaat. Juotiin äsken päiväkahvit keittiössä ja laskettiin, että ruokailemassa oli mm  9 kpl mustarastasta maassa. Se musta kanatarha puuhailee yleensä kuusiaidan alla ja syöksyy sieltä syömään.

Ai niin, tunnustus tähän perään heti. Sorruin välipäivä-Alen ostoksiin verkossa. Mutta kun halvalla sai ja olin saanut jo kesällä kyseiseen kauppaan lahjakortin, niin laskeskelin, että kun siihen laitan vain hiukan lisää itseltäni, niin saan kolme vaatetta erittäin edullisesti. Lahjakortti oli GS-kauppaan, enkä ole nettiluetteloa tutkailemalla onneksi aiemmin löytänyt sieltä mitään mieluista. Ne vaatteet ovat vähän liian kirjavia makuuni. Nyt sattui löytymään oivallisia mustavalkoisia.


Vuoden viimeisiä päiviä on jäljellä enää muutama ja sitten sen naapureiden ja muiden kyläläisten tulitusräiskeen kautta siirrytään jo vuoteen 2018. Vuodet kuluvat tosi nopeasti.

Jätkä sai kynttilänsä

Jouluyönä poltettiin kaksi jätkänkynttilää

        

      

Hyppivä tonttu

Tuomaan päivä on mennyt ja päivät pitenevät. Valkoisen atsalean hankin itselleni ja hoito-ohjeessa lukee, että tarvitsee runsaasti valoa. Jaa-a, mistähän sille valoa saisi, vuoden pimein aika. Tälle päivälle on sääennustekuvissa puolikas aurinko, katsotaan tukeeko käytäntö teoriaa.

Äsken kuvasin atsaleaa ja yhtäkkiä...

Tonttu odotteli punaisella pöydällä...

Katsoi tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi kuvaan mukaan:

Sellaisia nuo pienet tontut

Kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

Lopulta valo voittaa

Tänään aamulla sain esimakua päivän pitenemisestä kun aurinko noustessaan valaisi, ensin oranssillahämyllä ja lopulta kirkkaalla valollaan.

Talvipäivän seisaus on vasta torstaina Tuomaan päivänä ja sitten päivä alkaa pidentyä. Voi sanoa, että hyvä Tuomas joulun ja valon tuopi.

Joulun valmisteluja on meillä tällä viikolla vähän joka päivä, ei tunnu stressaavalta kun tehdään pari asiaa päivässä. Tänään kuitenkin aloitan viikon kampaajalla, hiukset lyhenevät taas kuosiinsa. 

Kulkija aamuhämärässä - joulun satu

Oikeastaan ei ollut vielä edes hämärä vaan suorastaan pimeä. Valkoinen lumi maassa ja se, että taivaalta satoi koko ajan lisää lunta, teki aamusta hieman valoisamman. Läksin jatkamaan talkoopussien jakoa. Tuolle aamupäivälle oli kaksi paikkaa sovittuna, vanhukset ovat aamuvirkkuja. Viikon varrella leivoimme talkoilla pullaa, pipareita ja muutaman kuivakakun. Pakkasimme laatikot, jokaiselle yksin asuvalle vanhukselle, jolta olimme saanet luvan/kutsun, veimme joululeivonnaisia ja muuta joulun syötävää. Nimenomaan sellaisille, jotka asuvat yksin, eikä heillä ole ketään tulossa joulun aikoihin. Samat paikat ne ovat vuodesta toiseen ja joka vuosi meidät toivotetaan ensi vuonna tervetulleeksi. Jokainen vanhus myös lisää perään, että jos hän on elossa vielä silloin. Lähteissä meinaa tulla - tuleekin - kyynel silmään. Yksi paikka on minulle ainakin erityisen surullinen. Meille näytetään joka vuosi tyttären perheen kuvia, perhe asuu ulkomailla, ei kovin kaukana, tänne eivät ole ehtineet vuosikausiin. 

Aamulla lähteissä oli kamerakin tietty mukana ja otin pihasta lähtiessäni muutaman kuvan. Tänään on aamulla aivan samanlainen maisema vielä, tosin satava lumi on jo märkää:

Valkoinen pipo kaikilla pelaajilla ja pallokin kuorrutettu lumella.
Lajina tässä snowball.

Jo muutaman vuoden olemme saaneet todeta, että ilmeisesti talkoot ovat K-50 kovaa kamaa, koska sen nuorempia ei moneen vuoteen ole mukana ollut. Jutut meillä kyllä siinä porukassa lentävät laidasta toiseen ja vähän laidan ylikin, joten ei sinne ihan pienellä elämänkokemuksella kannata ujuttautuakaan. 

Pysyykö lumi jouluun asti?

Omat joulun ruokien valmistelut edistyivät perunalaatikoilla. Eilen illalla keitin kattilallisen perunoita ja yön ne imeltyivät ja nyt aamulla tein pakkaseen valmiit raaka-pakasteet odottamaan paistamista. Kinkku hankittiin torstaina, se odottaa ensi viikon loppupuolella leivinuuniin pääsyä. Ensi viikolla haetaan kuusi, mies haluaa sen aina laittaa ja minä nautin tuoreen kuusen tuoksusta, se on oikea joulun tuoksu, kynttilöiden ja ruokien lisäksi. 

Tärkeää on myös varata joulun pyhiksi tarpeeksi lukemista. Nyt näyttää hyvältä, hain kirjastosta viimeisimmät varaukset uutuuksia ja kirjapino näyttää monipuoliselta ja kohtuullisen korkealta. Hätätilassa oma kotikirjasto täydentää lukuhimoa.

Ravintolatoiminta laajenee

Eilen olin asiointireissulla ja viimeisestä kaupasta eli Honkkarista löysin uuden linturavintolan. Sinne mentiin ihan vaan miehen pyynnöstä hakemaan säkki hiekoitussepeliä. Sitä ei löytynyt mistään varastoista kotoa (hyvin piilotettu, veikkaan) ja oli pakko ostaa. Nähtäväksi jää milloin ja miten tuota sepeliä käytetään. Minä menin samalla Honkkariin ostamaan kynttilöitä ja kun näin tuon linturavintolan, olin myyty. 

Uusi ravintola on peltiä ja sinne mahtuu reilun litran verran siemen-pähkinäseosta.  Entinen iso ravintola vetää melkein ämpärillisen, mutta eihän sitä voi näillä märillä keleillä täyttää kokonaan. Ruoka menisi yhdeksi kosteaksi mössöksi. Kovilla pakkasilla laitan sen melkein täyteen.

Tässä uusi eilen kuvattuna:

Uusi ravintola oli heti suosittu

Vanha ja uusi

Tänään onkin kuva ihan toisenlainen, lunta on satanut aamuviidestä saakka taivaan täydeltä:

Uusi ravintola lumisateessa

Maassa on jo nyt puolenpäivän aikoihin yli parikymmentä senttiä lunta ja koko ajan tulee sankkana lumisateena lisää. Onneksi vielä ollaan asteen verran pakkasella, katsotaan kuinka käy myöhemmin kun on nollakeliä luvassa. Minä nautin täällä sisällä kauniista lumisesta maisemasta. 

Hämärän värit

Lauantaina hämärän alkaessa oli ulkona erikoinen punertava sävy. Saunan lämmitessä ihmettelin tuota erikoista, aavemaista tunnelmaa ja kaivoin kameran esiin.

Hetken päästä kaikki oli taas ennallaan ja maailma sinisen hämyinen:

Laitoimme valkoisten pienten lamppujen sarjan  yhteen suureen mäntyyn, korkeat tikkaat apuna.  Toinen kiipesi ja toinen piteli tikkaita. Minä pitelin siis tikkaita. Valaisevat tuolta korkealta pimeällä kauniisti juuri pihaan saavuttaessa. 

Lumet ovat lähes kokonaan sulaneet, joitain plänttejä on jäljellä ja kaljamakelit kyläteillä. Pihan kulkureitit ovat sulaneet, joten hiekoitus-gate antaa odottaa itseään. Kyllä siihen vielä päästään, hiekoitussepeliä ei näytä olevan meillä missään, tai sitten mies on jemmannut sen jonnekin...

Lenkille en tänään lähtenyt liukastelemaan, selkä vihloo kilpaa polven kanssa. 

Viikon varrelta - ruokaa ja sirkushuveja

Menneellä viikolla aloitin jouluruokien suunnittelut ja valmistelut. 
Joulua meillä vietetään vain jouluun kuuluvien ruokien osalta. Niistäkin poimimme vain ne, jotka itselle maistuvat ja jotta pitkät pyhät on helppo ottaa vaan pakkasesta laatikkoa lämpiämään ja leikata kinkusta siivuja. 

Alkuviikolla tein lanttulaatikot pakkaseen.

Lanttuja kuorin, pilkoin ja keitin 4 kiloa. Leivinuunissa paistoin laatikot.

Eilen laitoin sillit likoamaan ja tänään tein lasimestrin sillin jääkaappin maustumaan:

Lasimestarin silliä

Tänään löytyi kaupasta tarjouksesta lohta, joten sitä suolasin monta palaa ja laitoin pakastimeen:

Suolalohta

Viikon varrella leivoin, osa jo maisteltiin ja loput on pakkasessa:

Tiikerikakku, mutakakku ja joulutorttuja omenamarmelaadilla

Ensi viikolle jäi vielä tuuvinki eli se perinteinen hämäläinen imelletty perunalaatikko. Ne pakastan raakana. Loput joulun ruoat valmistan lähempänä joulua.

Ensi viikon lopulla on myös talkooleipomispäivä, jolloin kyläyhdistysporukka (lue: 3 naista) kokoontuu leipomaan kylän vanhuksille joululeivonnaisia ja sitten kierrämme heidät läpi ja saamme perinteen mukaan kahvit joka talossa. Pakettiin laitetaan leivonnaisten lisäksi vähän mitä kukin tarvitsee, kahvipaketti ja mitä nyt milloinkin keksitään. Tärkeintä on se kiertäminen viidessä (alkujaan heitä oli toistakymmentä) eri talossa, lämmin vastaanotto on joka vuosi ollut. Siitä tulee se joulun tunne.

Satavuotisjuhlakin on saatu päätökseen. Monenlaista pippaloa asian tiimoilta on järjestetty, suurimpana tietty linnan juhlat. Pikkasen hymyilytti ne eilen ja tänään lukemani kirjoitukset, joissa mollataan sitä pukuloistoa ja typerää kättelyä pressan linnassa. Kumminkin istutaan ja vahdataan sitä TV:stä. Minkä ihmeen takia? Minä olen "boikotoinut" sitä miehen suosiollisella avustuksella jo vuosikausia. Meillä ei kyseisenä iltana TV:tä katsota. Muuten en ota kantaa itsenäisyyspäivän juhlintaan tai muuhun satavuotistouhuun, mutta kiitollinen olen siitä, että mm oma isäni oli meille itsenäisyyttä puolustamassa.

Sata vuotta itsenäisyyttä

ONNEA 100-vuotiaalle Suomelle!

Suomi 100 vuotta
-betonia sinisin mosaiikein ja valkoinen kynttilä-

1. adventtisunnuntai

Eilinen luminen maisema on muisto vain. Tänään on satanut vettä aamusta alkaen. 

Marraskuun kaktukseni aloittaa yleensä kukinnan jo marraskuussa, niin nytkin. Se on aivan täynnä nuppuja ja avoimia kukkia aina näin joulukuun alkupuolella:

Kaktus viettää kesän ulkona ja vasta tosi kylmillä ilmoilla lokakuun alussa nostin sen sisään.  Hetken se kerää voimia ja sitten marraskuun loppupuolella alkaa ilmestyä nuppuja.

Sään muutos ilmeisesti pisti polvivaivan juhlimaan. Viime yö meni pienissä pätkissä ja särkylääkettä tuli otettua enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Onneksi on mahdollisuus päiväuniin, jospa silloin saisi vähän voimia takaisin. 

Joulun ruokia aion ensi viikolla valmistella. Vaikka ei isommin vietetä joulua, niin perinteisiä ruokia syödään ja on mukavaa kun pakkasesta voi pyhinä vain ottaa lanttulaatikkoa ja perunalaatikkoa ym. Kinkku tietty myös paistetaan leivinuunissa. 

Tiesitkö muuten, että kirkollisena juhlapäivänä tämä 1. adventti on nöyrtymisen adventti? Hohhoijaa sanon minä, kaikkea kanssa.

Outlet - viemäri vai myymälä

Outlet- sana voidaan suomentaa monella tavalla, esim. pakoputki, viemäri, poistoaukko, luukku jne. Myymälälle ei ole keksitty suomenkielistä sanaa.

Esimerkki oikeasta käytöstä: 
You need to put the plug in the electric outlet before you can turn on the lamp.

Jos tuote myydään alennuksella, silloin edellytetään, että sitä on myyty samassa myyntipisteessä jo aiemmin korkeammalla hinnalla. Outlet-myymälällä halutaan luoda tiettyjä mielikuvia hintatasosta. Nykyään outlet-myymälöitä on niin paljon, että koko sana alkaa menettää markkina-arvonsa. Käsite on arkipäiväistynyt. 

Lehtien mainokset kertovat outlet-myynnistä, outlet-tapahtumasta ja kaikenlaisista outlet-tempauksista. Kaikkea myydään samalla sanalla. Myös outlet ja pop-up sekoitetaan iloisesti. Ajelin tuolla marketista kirkolle asioille ja osui silmiini outlettien pop-up - niminen kyltti. Harmi, että ei ollut aikaa pysähtyä katsomaan mitä ihmettä siellä myytiin.

Autojakin myydään outlet-myynnissä:

Kuva täältä

Hintojen suhteen outlet-myymälöistä voi tehdä löytöjä tai sitten ei. Pitää olla tarkkana. Koska en tarvitse mitään eikä meillä ostella jouluksi lahjoja, en aio perehtyä lukuisiin outlet - myynteihin. Poikkeuksena se nettimyynti, mustan perjantain outlet. Sieltä tulivat tuotteet jo, tosi nopeasti ja olivat kunnollisia.

Sitten näiden päivien puheenaiheeseen, säähän:

Bittikartalla mennään tänään, nollia ja ykkösiä

Lumiräntää sataa, maassa on valkoista rähmää. Kuukausi (ainakin) eteenpäin on luvassa samaa, vaihdellen parista pakkasasteesta neljään plussaan. Minkäs teet. Lähden ajelemaan asioille jälleen. 

Automaattiohjauksella - sielu ulkoilee

Aamulla on päästävä ulos raikkaaseen ilmaan, kelistä riippuen lyhyelle tai vähän pidemmälle lenkille. Näin teen 4-6 kertaa viikossa, riippuen muista menoista. Mustat pimeät aamut eivät minua ahdista, päinvastoin, lenkki virkistää mieltä.

Aamulenkillä kylän laitamilla

Lähteminen on tehtävä enempiä miettimättä, jokainen aivosolu keksii muuten syyn olla lähtemättä. Olisi pestävä pyykkiä, valmisteltava lounasta, kirjoitettava luvattu artikkeli, oikoluettava miehen tekstiä jne. Vaiennan nuo äänet ja toimin automaattiohjauksella. Aivan kuin hevonen mustat laput silmillä. Tähän hymiö, mutta koska en tykkää niistä, en laita.

Noustuani sängystä juon keittiössä aamukahvit (mies on keittänyt ne minulle valmiiksi termosmukiin), syön pari paahtoleivän siivua ohessa. Kahvitellessani selailen lehteä joko tabletilta tai paperiversiota.  Siinä heräilen. Kahvit juotuani siirryn suoraan, sivuilleni muihin huoneisiin vilkaisematta, omaan huoneeseeni, jossa lenkkivaatteet ovat aina valmiina. Puen ne päälleni ja vielä eteisessä heijastinliivin ja talvilenkkarit sekä pipon ja hanskat. Taskuun olen varannut kotiavaimen lisäksi älykännyn, se laskee askeleet.

Sitten pääsenkin jo pihalle.

Autiotalo aamuhämärässä

Tänään olin ulkona jo ennen kahdeksaa. Kiertelin kylän laitamilla ja valon lisääntyessä siirryin takaisinpäin metsäpolkuja pitkin kosken kohinoita kuunnellen. Koski on suorastaan tulvinut ja ääni kuului jo kauas ennen kuin mitään havaintoja vedestä näkyi. 

Kylä oli melko autio, joitain työhön lähtijöitä tuli autolla vastaan lähtiessäni. Loppumatkan sain kulkea omat ajatukset seuranani ja kaunista vanhaa kylämaisemaa ihaillen. Metsästä puhumattakaan.

Kotiin päästyäni kävin suihkussa. Lenkki tänään 9200 askelta. Olo on virkeä päivän askareisiin. Suosittelen, pienikin aamuhetki ulkona auttaa päivän paremmaksi.

Aito onni ei asu karjassa eikä kullassa.

Onnen asunto on sielu.

     - Demokritos

Tulee talvi, menee talvi

Lunta on ollut maassa muutamaan kertaan tänä syksynä. Eniten oli toissapäivänä torstaina. Tuiskusi oikein kunnolla ja silloin tehtiin pariinkin kertaan lumitöitä etupihalla, että autolla pääsi pihaan ja pihasta pois. Sitten satoikin vuorokauden vettä, tuli lämpöasteita ja jäljellä on lunta tämän verran:

Suurin pläntti lunta pihassa tänään 25.11.2017

Kestoruusut jaksavat värittää puutarhaa, kukkivat niin myöhään, että vastineeksi ovat kestäneet lumet ja niiden sulamisen. Toki jo nuokkuvat vähän mutta värit ovat tallella. Kuvattu tänään aamulla:

       

       






Tänään on ollut jo aamulla siivouspäivä. Join itse vielä keittiössä aamukahvia puoliunessa kun mies aloitti jo imuroinnin toisesta päästä taloa. Join rauhassa kahvin ja ihailin ahkeraa miestä (hm, aamuinen silmänilo) ja sitten jatkoin imurointia yms pientä siivoukseen liittyvää. Mies pääsi laittamaan leivinuuniin tulen ja siinä ohessa leikkasi pihalla kuusiaitaa. Varsinainen monitoimimies. Toimii sisällä ja puutarhassa, kuten Raid.

Kelien ollessa välillä surkeat räntäsateineen, aloitin muutama päivä sitten taas päivittäisen kuntopyöräilyn sisätiloissa. Päivämatka on 5-10 kilometriä. Kuntopyörällä se tuntuu, hiki tulee, koko ajan pieni ylämäki. Ulkoilua se ei korvaa, ulos on kyllä päästävä päivittäin, mutta nuo sateet hiukan hillitsevät lenkin pituutta aina joskus. Polvi alkaa taas oireilla vähän liikaa, joten on kohta pakko suunnitella lääkäriin menoa ja kortisonipiikkiä uusiksi. Mutta kun tiedän, että ajan saa vasta viiden-kuuden viikon päähän, niin olisi toimittava, eikä yhtään innosta. 

Nyt on sitten hyvä nauttia puhtaasta talosta ja keskittyä sopivaan kirjallisuuteen, saunaan ja muuhun mukavaan.

Black Friday, Cyber Monday

Mainontaan ja mitä erilaisimpien tuotteiden markkinointiin on Amerikoista rantautunut jo muutamia vuosia sitten tämä Black Friday, Kiitospäivän jälkeinen perjantai. Nyttemmin mukaan on tullut myös Cyber Monday. Sopivasti joulun lähestyessä kiihdytetään ihmisten ostohysteriaa antamalla hyviä alennuksia tässä vaiheessa ja siten saadaan jouluostosten teko hyvälle alulle.

Tänään oli aamulla postilaatikossa melkein kahdenkymmenen sentin pino erilaisia mainoksia ja luetteloita, joissa kaikissa otsikoissa Black Friday, black weekend tai black week. Siinä ohessa oli myös jo joulun mainosluetteloita. Lisänä rokassa oli tuo Cyber Monday, jonka tarjouksia oli vieläkin suuremmilla alennusprosenteilla.

Nettikaupat ilmoittelivat monet aivan samaa laulua heti kun jonkun masiinan sain auki.  Ajattelinpa sitten vilkaista tutun nettiostospaikkani tilannetta, ja kas, muutama tuote, joita olin aiemmin katsellut, ja joita mies oikeasti tarvitsee, olikin nyt 75%:n alennuksella ja ilman postituskuluja. Meillä ei joululahjoja ostella, mutta ajattelin ihan muuten vaan tilata, kun tuotteet (vaatteita) olivat tarpeellisia ja nyt hinta oli noin alhainen. Tilasin tuotteet ja nyt mielenkiinnolla odotan, että koska ne tulevat. Nimittäin kun tilaus oli tehty sain ilmoituksen, että toimitusaika saattaa venyä suuren ruuhkan takia. 

Olinko mainoksen uhri? No ehkä, mutta se kannatti, satasen tuoteet maksoivat 25 euroa kotiin tuotuna (sitten joskus).

Mustikka-vadelmamuffinssit

Ulkona pauhuaa lumimyrsky. Luonto tekee kauniit kinokset ja huomenna tai jo ensi yönä lämpenee ja lumi alkaa sulaa. Läpi tuulen ja tuiskun tulee ystävä tänään kylään ja nuo muffinssit leivoin hänelle. Marjoja on pakkasessa niin paljon, että pitää keksiä niille käyttöä. Mustikat ovat mökiltä saaresta poimittuja ja vadelmat ovat omasta puutarhasta.

Hienoa olla  kotona sisällä kun ulkona pauhuaa lunta joka suuntaan.  Lueskelen, teen lounaan (sienillä täytetyt paprikat) ja sitten odottelen ystävää päiväkahville.

Pimeää, hämärää, pimeää

Siinä päivien kulku. Keskellä pimeää on hetken hämärää. 

Unohdetut

Kuvan pergiukset on kuvattu lauantaina klo 9.40. Siellä ne loistavat korkealla puussa ja monissa muissa puissa on myös unohdettuja omppuja. Tarkoituksella jätetään, osan käyvät linnut syömässä ja osa jäätyy, jos sattuu pakkasia tulemaan. 

Pakko jo myöntää, että pimeys alkaa vaikuttaa mielialaan. Lumi auttaisi hieman, mutta tuo rähmä mitä maassa välillä on, sulaa aina pois ja varsinainen marras tulee esiin. Katselin vanhoja muistiinmerkintöjä liikuntapäiväkirjastani ja vielä reilut kymmenen vuotta sitten oli jo marraskuun lopussa hiihtokelit. Ladut oli ajettu ja pääsi hiihtämään kympin lenkin. 

Nyt on kesät, syksyt ja talvet yhtä vesi- ja räntäsadetta. Eilen sunnuntaina meinasin jo lannistua, annoin itselleni räntäsateen keskellä lukupäivän. Jätin lenkin väliin. Virhe. Nukuinkin huonommin. Kyllä se lenkki vaan on tehtävä säässä kuin säässä.

Tänään vien pääni kampaajalle siistittäväksi, on taas kulunut neljä viikkoa. Viikolla on tiedossa ohjelmaa, kyläilyjäkin.

Juhlan tuntua

Keskellä harmaata ja pimeää marraskuuta on meillä aina pari juhlapäivää. Jotain tehdään erilailla kuin arkena. Ihan pienesti vain. Hääpäivänä kävimme ulkona syömässä ja minä sain mieheltä kortin ja kirjallisia tuotoksia sen sisäsivuilla.

Sain kukkia ja sydämiä hääpäivänä

Toinen juhlapäivä on miehen synttärit ja minä muistin häntä uudella paidalla. Olisin leiponut kakunkin, mutta päätettiin jättää se kesään ja tuoreiden itse kasvatettujen mansikoiden aikaan. Ei oikein olla kakkujen syöjiä muutenkaan.

Hääpäivänä istuimme iltaa kynttilöiden valossa ja muistelimme (lue: minä muistelin ja mies hymyili) mennyttä 28:aa vuotta. 

Aikoinaan kun mietimme minä päivänä menemme maistraattiin, päätimme, että on kätevää jos hääpäivä on miehen synttärien kanssa peräkkäin, hänkin muistaa sen sitten. Vitsi. Nykyään alan olla niin hajamielinen itse, että mietin aina moneen kertaan, että kumpi olikaan ensin, häät vai synttärit. Sitten otan matemaattisen muistisääntöni käyttöön ja asia selviää heti. 

Kaunotar kylpylässä

Olen etsinyt uudelle Kaunottarelleni sopivaa kylpylää koko alkusyksyn. Kesällä pidettiin vielä vesileikkejä omalla pihalla, silloin ei vesisateitten takia paljon kuraa edes tullut ja uusi vahapinta hylki likaa mainiosti. Mutta syksy toi kurakelit ja kaunis metallinpunainen alkoi näyttää ruskealta ja harmaalta. 

Hain nimenomaan paikkaa, jossa työ tehdään käsin, koneisiin en Kaunottaren kanssa aja, maalipinta kuluu ja niissä jää aina helmoihin kuraa ja pintaan kalkkijäämiä. Edellytys oli, että parinkymmenen kilometrin säteellä paikka olisi, se ei näissä maisemissa ole vielä matka eikä mikään. Sitten onnisti. Huomasin syksyn mittaan ajaessani marketista kotiin erään teollisuusalueen poikki, että sinne ilmestyy koko ajan lisää jos vaikka mitä autoihin liittyvää pienyritystä. Tutkailin niitä kylttejä monena perjantaina ja sitten yksi yrityksistä päräytti komean kokosivun mainoksen paikalliseen lehteen ja siinä se oli - ylimmäinen rivi: Autojen käsinpesua.

Varasin ajan ja eilen sitten kävin testaamassa paikan ja hyväksi havaitsin.

Loppusilaus, viimeiset kuivaukset

Valmista on, kyllä kiiltää!

Paikkaa pitää kaksi nuorta miestä ja toisen pestessä autoa viereisessä hallissa juttelin toisen ja parin muun asiakkaan kanssa auoista ja pesuista ym. viereisessä ns toimistossa. Tuollaisten paikkojen etu on juuri pienuus ja jutustelu autoista minua enemmän tietävien kanssa. Kahviakin tarjottiin.

Tässä kohtaa joku tietää, että käsinpesu maksaa enemmän. Totta. Mutta miksi en pitäisi omaisuudestani hyvää huolta, näin se kestää parempana ja mahdollisen jälleenmyynnin arvo on ehkä hitusen parempi. Tosin, toistaiseksi Kaunotar ei ole myynnissä. On se vaan niin näppärä kulkuväline.

Kun auto on päässyt kylpyläänsä, voin keskittyä omiin vaivoihini,  tarkemmin niiden lisääntymisen ehkäisyyn ja vanhojen hoitoon. Lenkille siis. Valkoinen härmä maassa, joka eilisen tavoin varmasti päivän mittaan sulaa. Nyt suuntaan metsäpuille jättämään mielen murheet, ainakin osan niistä.

ps. Jos joku haluaa lisätietoja ko autonpesupaikasta, laitan pyynnöstä s-postia.

Ei vettä, räntää rakkaampaa

Tässä ei nyt kansallislaulutkaan auta, vettä sataa ja välillä se muuttuu rännäksi. Aamulenkille lähtiessä tihkutti hiukan ja lenkin edetessä alkoi tihkuttaa enemmän ja enemmän, lopulta satoi. Onneksi nämä nykyiset ulkoiluun tarkoitetut asut pitävät vettä jonkun aikaa. Takki oli aivan täynnä vesipisaroita päältä kun pääsin kotiin, sisältä täysin kuiva. Ravistelin takin terassilla ja vesi lähti pois, kätevää. 

Peltojen väliset ojat tulvivat

Kaikki on märkää ja vettä on sellaisissakin paikoissa missä sitä normaalisti ei syksyllä ole. Kuvassa oleva paikka on oja keskellä peltoja ja se on syksyisin yleensä lähes kuiva, keväällä siinä solisee vesi pohjalla pienenä norona. Koskaan aikaisemmin siinä ei ole noin paljon vettä syksyllä ollut.

Mieskin on jo kotona, lenkkeilee, ja kaikki on jälleen hyvin. Tällä erää. Olen vanhemmiten tullut enemmän huolehtivaiseksi, nytkin viime viikolla ennen sitä rytmi-operaatiota valvoin lähes koko yön. Ehkä tuo puoliso tulee yhä rakkaammaksi kun yhteisiä (avio)vuosia tulee ensi viikolla täyteen jo 28. Yhtä monta vuotta olemme asuneet täällä samassa paikassa. Mihin ihmeen mustaan aukkoon aika ja vuodet menevät?

No net

Lumet sulivat pois, joten lumityöstä kipeytynyt selkäkin on jo oikein hyvä. Reilu viikko meni särkylääkkeitä ylimääräisiä annoksia syödessä.

Saatiin vielä haravoitua tammen lehdet (muistin venyttelyn :) ) ja ajettua ruohonleikkurilla omppupuiden alta pudonneiden lehtien päältä. Nyt on koko puutarhan nurmet ajettu lehtisilpuksi tai haravoitu. Olipa hyvä, että talvi meni hetkeksi pois. Ruohonleikkuri piti ajaa bensasta tyhjäksi talvisäilöön ja tuntui, että bensa ei lopu lainkaan. Lopulta laitoimme kapulan, että pysyi käynnissä paikoillaankin ja hetken kesti ennen kuin bensa loppui. 

Lintujen ruokintaa en aio lopettaa, laitan vähän siemenpitoisempaa kun ei ole pakkasta. Mutta löysin Honkkarista tänään tuon ämpärin, jossa on talipalloja ilman niitä hirveitä vihreitä muoviverkkoja, jotka olen aina itse repinyt pois. Yksi ämpäri oli tarjouksesta jäljellä, sen ostin. 

No net

Talipallot odottavat pakkasia.
Kokeilin silloin lumisina päivinä laittaa niitä linnuille, mutta närhet nokkivat kaikki.

Tänään on pimeä ja sateinen päivä. Huomenna tosi varhain aamulla heitän miehen Taysiin ja tulen takaisin kotiin odottamaan soittoa. Saa pitää peukkuja, että selviän, tai siis mieshän se operoidaan, minä hoidan hermoilun...

Seitsemän siskosta ja pöllö

Tänään aamulenkillä huomasimme jonkun ison linnun istuvan korkealla puussa. Lähemmäksi tultua näimme, että se on joku pöllö. Se ei lainkaan pelästynyt kun kaivoin puhelimen taskustani ja otin siitä muutaman kuvan. Tarkempi lajitunnistus jäi kyllä tekemättä, kun kamera oli kotona. Mutta pöllö se oli:

Joku pöllö, käänteli päätään

Pyhäinpäivän viikonloppu on sujunut harmaissa ja sateisissa merkeissä, onneksi rauhallisesti. Viikolla tulikin vauhtia elämään taas lääkäri- yms reissujen merkeissä. Flimmeri säikäytti taas minut, potilas itse oli aivan rauhallinen. Onneksi pääsi heti lääkäriin. Nyt odottaa pääsyä rytminsiirtoon. 

Kynttilöitä on poltettu mm itse tehdyillä betonialustoilla. Tässä muutama muukin sisälle päässyt ITE-taideteos:

Tuikut betonipitsillä

Seitsemän siskosta. Alla Marimekon iso tarjotin.

Kivien kerääjät

Pitsiruukut takan päällä

Tuo seitsemän siskosta (ei siis 7 veljestä) on tehty antiikkilaastista, jota takan päällystämisen jälkeen oli puolikas säkillinen jäänyt ja hyödynsin sen näin. Siskoja ei kannata jättää ulos talveksi, materiaali voi murtua, toisin kuin betonityöt, niitä on lukuisia talvehtinut pihalla jo monta talvea.

Tämmöistä täällä, lumet on sulaneet ja puutarha on ruma ja lehtiä täynnä. Kerkisin jo ilahtua kaiken peittäneestä lumesta, vaan lyhyt oli se talvi.