sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Väärin kolattu


Torstain lumitöistä seurasi joku venähdys tai kramppi selkään. Tein kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin virheet aloittaessani aamuhämärässä lumen kolauksen. 
Lämmittele. Selän välilevyt ovat yön jäljiltä pulleana ja loukkaantumisriski on suurempi, jos lumenluonti alkaa ilman verryttelyä ja venytyksiä.
Kaiken tuon unohdin kun innoissani aloitin pikkukolalla työntää märkää lunta. Sitten heitin lumen aina samalle puolelle, en työntänyt. Torstaina ei vielä tuntunut kuin illalla jotain pientä omituista selässä ja ajttelin, että kroppa vaan ei ole tottunut lumitöihin. No eihän se hittolainen ollutkaan. Perjantaina oli sitten jo vaikea päästä sängystä ylös ja siitä saakka olen edennyt särkylääkkeiden voimalla. 



Omenapuut pudottavat lehtiään lumelle


Väärin kolattu polku

Tänään otin aamukahvin jälkeen sellaisen määrän kipulääkettä, että pääsin aamulenkille. Teki hyvää, ainakin päälle. 

Lisää ohjeita lumitöiden tekoon kroppaystävällisesti löytyy täältä.  



torstai 26. lokakuuta 2017

Lunta, lunta, lunta vain


Puolenyön maissa alkoi lumisade ja jatkuu edelleen - sääennusteiden mukaan koko torstaipäivän. Tänä aamuna liikunnan antoi pitkästä aikaa lumityöt. Hikikuntoilua tosiaan, lumi oli osin kinostunut paksuiksi kerroksiksi ja oli märkää. Uusinta on varmaan tehtävä vielä illalla, että pääsee autolla pihasta huomenna asioille.

Tänään aamuhämyssä lumitöiden lomassa näytti mm tältä:


Urho
(odotan koska hän nousee ja alkaa tehdä lumipalloja)



Lumessakin voi pelata, niin kauan kuin pallo näkyy



Tänä kesänä hankittu lobo, uusin omppupuu 


Inkkaripäähine sai kuorrutuksen

Lokakuussa tulee harvoin näin paljon lunta ja ennusteiden mukaan tämäkin taitaa sulaa viikonlopun vesi-räntäsateessa. Vaan olipahan tuo mukavaa kuntoilua tehdä lumitöitä. Kroppa tietää jotain tehneensä. Kerkisin tehdä kaikki pikkupolut ja aloitella isoa piha-aluetta kun mies ehti töiltään mukaan. Hiki saatiin kumpikin.

Nyt ulos katsoessa maisema muttuu koko ajan valkoisemmaksi. Uutiset kertovat aamun kolareista. On hienoa kun ei tarvitse lähteä töihin aamulla tuohon keliin, nyt siitä todella osaa nauttia. Liikenteessä on kuitenkin vielä niitä kesärenkailla liukastelijoita. 

Ajattehan varovasti jos on pakko lähteä tuonne sompailemaan.




tiistai 24. lokakuuta 2017

Ensilumi puutarhassa


Eilen illalla satoi lunta ja näyttää pysyvän maassa ainakin jonkun aikaa koska lisää lunta on taas yöllä luvassa.

Puutarhassa  lumi on kuorruttanut kaiken kauniiksi.


Omenapuut












Ruusut aamuhämärässä








Intiaanipäähine



Luumupuun lehti



Jäätynyt vesitynnyri

Sisälle päästyäni, heti kuvien ottamisen jälkeen, ilmestyi aurinko. Pilkistelee aina välillä ja kirkastaa maiseman. Samalla sulattelee lumia sieltä täältä.

Minä lähden iltapäivällä laitattamaan nastarenkaat, joten onneksi silloin on plussa-asteita luvassa, matkaa on reippaasti toistakymmentä kilometriä ja ylämäkiä vielä. Sitten saa tulla kunnolla lunta ja liukasta, uudet nastarenkaat pääsevät testiin.






lauantai 21. lokakuuta 2017

Muhevaa kompostimultaa


Syksy on viilentyessään kompostien käsittelyn aikaa. Kompostit siirrettiin yksi eteenpäin lokeroissaan, joten vanhin levitetään jo pitkin puutarhaa, osa syksyllä ja osa vasta keväällä.



Vanhin komposti - muhevaa multaa 


Viimeisin jäi tyhjäksi ja täyttyy vähitellen puutarhajätteistä.
Vasemmalla kaksi vanhempaa jäävät vielä muhimaan.



Maapallon muotoinen umpikomposti on keittiöjätteille.
Sisältö siirretään toiseen umpikompostiin tekeytymään myöhemmin syksyllä.



Åkerö-omenat ovat pääosin vielä puussa,
siellä ne säilyvät parhaiten ja paranevat pakkasen nipistelystä


Muutkin talviomenat  kuten antonovkat ja lobot ovat vielä puissa. Raikkaita viileitä omenia on mukava rouskuttaa puutarhassa kulkiessa. 

Tänäänkin on sumua. Pahin sumu muistini mukaan vuosiin oli eilen perjantaina aamupäivällä. Se laskeutui kahdeksan jälkeen alas ja koska ilma meni pakkasen puolelle, teki se tiet liukkaiksi. Onneksi muuten oli kuivaa, eikä yöllä ollut satanut. Kauppaan oli pakko lähteä ja hetken jo mietin reissun siirtämistä iltapäivälle, mutta eihän se käy kun silloin sienimetsän vuoro. 

Varovasti ajellen kauppareissu sujui hyvin. Taas oli muutama vauhtihirmu liikkeellä, joiden oli pakko ohittaa liukkaalla asfaltilla ja sumun peittäessä näkyvyyden. He eivät ilmeisesti ole kuulleetkaan sanonnasti 'sopeuta nopeus keliolosuhteiden mukaan', vaan kun rajoitus on 80, niin sitä on ajettava.

Sieniä tulee melkoisesti, suppiksia ja vielä oli kanttarelleja orakkaitakin. Syystyöt jatkuvat puutarhassa. Näin tämäkin viikonloppu vierähtää mullan,  metsän ja omenien tuoksussa.



keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kivitolpan uusi päähine


Sain siivottua puutarhasta loput kesäkukat pois. En ole yleensä kanervien tai callunoiden ystävä, minusta lyhdyt riittävät koristamaan puutarhaa.

Kuitenkin tänään kirjastoreissulla kuljin torin kautta ja siellä oli viimeinenkin kauppias pistämässä tavaroita pakettiautoonsa. Hänellä oli noita isoja monivärisiä callunoita ja ihastuin niihin. Ostin sitten yhden väriä tuomaan kivipaasin päälle kun se näytti niin tyhjältä, kun hopeakäpälä sen päästä oli joutunut jo kompostiin.

Vähän väri-iloittelua.








Ruukku olikin juuri sopiva betoniruukkuun ja kosteus pysyy kunnes tulee pakkanen





Ilmat viilenee ja yöpakkasia on tulossa. Havahduin tänään siihen, että Kaunotar tarvitsee nastarenkaat. Vanteetkin on pakko ostaa, koska on kyseessä ensimmäiset nastarenkaat tuohon autoon. Siispä soittelin pariin paikkaan ja lopulta sitten päädyin kuitenkin vakipaikkaani,  missä renkaat aina vaihdatan ja sieltä olen ostanut aina uudetkin. Varasin ajan ensi viikolle ja niinpä sekin asia on kunnossa ja pois mieltä painamasta. Talvi saa tulla.


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jättisieniä ja kaupunkituliaisia


Huumetta syysluonnosta.
Sitä on nautittu koko viikonloppu. Perjantaina oltiin iltapäivällä muutama tunti sienimetsällä ja suppilovahverot kerättiin talteen. Suuria ovat, sade ja lämmin syksy vasta alkoi kasvattaa niitä ja nyt on helppo saada kori täyteen. Keräsin märkien sammalien päältä suppiksia, jotka kaikki olivat suunnilleen sieniveitsen kokoisia. Onneksi oli pitkävartiset saappaat jalassa, huomasin näet, että seisoin suolla. Niin paljon vettä on satanut, että sammalikko, joka on aikaisempina vuosina olut lenkkitossuilla kuljettava, upotti nyt saappaat nilkkoihin asti veteen. Sain oikein nostella jalkoja, että pääsin ylös ja taas pysähdyin uudestaan sieniä poimimaan.



Melkoisia jötiköitä

Lauantaina laitoimme leivinuuniin tulen ja minä tein pitkästä aikaa merimiespihviä ja lopusta lihasta pataa ja vielä kasvislaatikkokin pääsi uuniin muhimaan. Ruokien muhiessa uunissa teimme puutarhatöitä.  Oli tosi lämmin päivä, tuuli oli aluksi kylmää mutta pianhan se hiki pihatöissä tuli. Kunnes tuli vettä niin, että oli pakko tulla sisälle ja saunan lämmitykseen.

Tänään sunnuntaina aamu alkoi uunissa yön muhineella uuniohrapuurolla. Vaaleanpunaista ja makeaa. Pitää nälän poissa pitkään. Sitten teimme aamupäivällä kunnon lenkin (11300 askelta) ja purollakin kävimme:


Kohina kuului jo kauas

Puro on kuin kevättulvien jäljiltä, vettä on todella paljon enemmän kuin milloinkaan syksyllä. Kuivempien kesien jälkeen usein näin lokakuussa on vain pieni liru vettä virrannut. Erikoisia ovat nyt säät.

Jokainen päivä, jonka lenkillä syysluontoon olen aloittanut on ollut hyvä. Kyllä on välillä ollut tuskien taival saada itsensä ulkoiluvaatteisiin ja ulos. Mutta se on kannattanut.



    






Mies toi kaupungista tuliaisia - uudet kumitassut. Käytän kävelysauvoja niin ahkerasti, että entiset kumitassut olivat jo kuluneet puhki. Nämä uudet ovat hyvät, niissä on kitkaraidatkin. Olen sauvakävellyt näillä sorateillä ja metsäpoluilla jo pitkään ja kuluttanut varmaan yli kymmenet kumitassut puhki. Ensin yritin teippailla niitä, mutta ei kannata, uudet saa vitosella. 

Juuri nyt, kellon ollessa 12.42, tuli aurinko esille!




torstai 12. lokakuuta 2017

Ruusukimppu


Aamulla paistoi hetkittäin aurinko ja se houkutteli minut lenkin jälkeen puutarhaan. Ruusut ovat sinnikkäästi sitä mieltä, että vielä ei tule syksy ja tekevät uusia nuppuja koko ajan. Luulimme jo, että Peace-ruusu ei kuki lainkaan tänä vuonna, mutta niin vain sekin vielä lokakuussa yllätti. 

Tämän aamun ruusukimppu


Orvokit ovat myös monessa paikassa päättäneet kukkia edelleen, tässä yksi yllätys kuunliljojen kuihtuvien lehtien seassa:





Tässä sitten syksyistä nurmikkoa, vai pitäisikö sano nurmi-sienikköä haravoitavaksi:


Mongolianvaahteran alla


Oli vain kolme astetta lämmintä mutta ilma tuntui jotenkin kostean lämpimältä kun ei ollut tuulta. Ulkoilutinkin siis vielä haravaa jonkun aikaa. Koitin putsailla etupihan käytäviltä lehtiä, ne kun aina kulkeutuvat sisälle jalkineitten mukana. Aurinko kävi kertomassa olevansa olemassa ja meni takaisin pilveen. 

Aamulenkillä näkyi ajoittain jopa sinistä taivasta:


Huomaa sininen pläntti taivaassa

Tänään ei onneksi ole muuta ohjelmaa, saan kerätä voimia huomiselle  sienimetsässä tarpomiselle.

Toivorikasta torstaita!




tiistai 10. lokakuuta 2017

Unohtunut pisara


Vettä tulee koko ajan. Purot täyttyvät, pieninkin puronen tuolla peltojen välissä lenkkimatkan varrella alkaa kohta tulvia pellolle. Eilen ajaessani kirkolle, katselin peltoja, vähänkin alemmalla tasolla olevat peltojen kohdat ovat täynnä vettä. Voi viljelijäparkoja, ei sinne enää koneella ole asiaa. Onneksi osa viljasta on saatu talteen.

Puutarhassa on vielä runsaasti lehtiä puissa ja jatkuva sade estää leikkurilla ajamisen ja lehtien silppuamisen. Haravointia ei voi ajatellakaan. Hyvä, voi keskittyä sisäpuuhiin. Kyllä niitä kuivempia aikoja vielä on tulossa pihahommia varten aivan varmasti. Joka syksy pihatyöt on saatu tehtyä, eikä niillä niin väliä ole, kaikki tehdään mitä keritään ja viitsitään. 



Tämä pikkuvaahteramme pitää sitkeästi kiinni kauniin keltaisista lehdistään



Tammen alla jalkapallon pelaajat eivät sateesta piittaa



Syyspuutarhaa aamulla hämärän haihtuessa

Olen päättänyt, että sade ja pimeä eivät minua lannista. Onneksi vuodenajat tai säät eivät olotilaani yleensä vaikuta. Pienikin happikävely kaatosateessa tai tihkusateessa virkistää mieltä. Sen jälkeen päivää voi jatkaa kotona kirjojen parissa jos ei ole muita menoja sovittuna.

Sitten sääennuste, onkohan tuosta klo 16 kohdalta pudonnut vesipisara pois?
Tällaiselta ennuste näytti äsken tälle päivälle:




Muutama sana TV-tarjonnasta. Lähinnä Jerestä. Tiedättekö tuon jääkiekkoilijan, entisen kai jo. Satuin katsomaan sunnuntaina Arto Nybergin ohjelmaa, ja siellähän se herra oli mainostamassa kirjaansa. Mutta ne jutut, voi sylvi. Koko pelaaja-uransa huumeilla ja alkoholilla kuorruttanut kehuu itseään ja vielä TV:ssä mainostaa kirjaansa. Väitti myös, että raha ei hänelle merkitse mitään. Kai miestä harmittaa kun NHL-ura katkesi huumeisiin ja juopotteluun ja jäi miljoonat saamatta. Eikä tässä vielä kaikki. Jostain näin mainoksen, että sama herra patsastelee myös PS eli puoliseitsemän-ohjelmassa maanantaina, eli eilen. Varoin visusti katsomasta. Sitten iltalehdet kirjoittelevat entisten vaimojen versioita raha-asioista, on ulosottoja ja elatusmaksut maksamatta. Jäin vain miettimään, että kuka haluaa moisen tyypin elämäkertaa lukea. Minä perustan tietoni Nybergin ohjelmaan ja kaupan iltalehtien mainoksiin.

Jatketaan hyvin alkanutta viikkoa kaukana TV:stä. 




lauantai 7. lokakuuta 2017

Mitä metsästä löytyi?



Jos metsään haluat mennä nyt
Sä takuulla yllätyt
Jos metsään haluat mennä nyt
Näät sammalet myllätyt


Meidän perinteinen perjantai: aamupäivällä kauppareissu isompaan kauppaan, lounas ja iltapäivällä metsään. 

Autolla mennään ensin muutama kilometri lähemmäksi sienisaaliita. Jakauduimme siitä tapamme mukaan eri reiteille metsässä. Mies kiersi pidemmän ja minä nuuhkailin lyhyemmän reitin. Todellakin nuuhkailin. Yhtäkkiä meinasin saada sydärin kun muutaman metrin päässä takanani seisoi valkohäntäkauris, tuijotimme hetken toisiamme, ja aivan kuin eläin olisi kröhässyt, että "kröhöm, olet meidän metsässä" ja sinkosi nopeasti syvemmälle metsään. Meni hetki ja toinen juoksi perässä. 

Metsästä löytyi siis sieniä ja yllättäen kaksi valkohäntäkaurista (ent valkohäntäpeura, ent laukonpeura). Siinä pellon laidalla niitä usein olen nähnyt, mutta kyllä se hiukan säväytti kun kaunis eläin meni ihan vierestä. En ollut ilmeisesti kovin pelottava, koska toinenkin tuli perässä vaikka ensimmäinen oli murahdellut jotain koodikieltä takana tulevalle.

Myllättyjä sammaleita todellakin löytyi ja niiden lomassa suppilovahveroita.


Kotona sielisaaliin kanssa

Varsinainen suppilovahverosato on vasta kasvamassa. Nyt löytyi jo isoja ja melkoisia ryppäitä. Kanttarellejakin oli vielä melkoisesti. Hallavahakkaita ei vielä näkynyt, odottavat kylmempiä öitä. 

Muhkuraisesa metsässä kävely alkaa vähitellen kipeyttää polvea. Nyt on pakko rajoittaa sienireissuja lyhyeksi. Onneksi mies käy mielellään yksin, fillaroi ensin parin kilometrin päähän ja sieltä menee metsään.

Tänään aamu oli kirkas ja jopa aurinko pilkahteli. Nyt tätä kirjoittaessani alkaa kerääntyä melkoinen sumu. 

Vielä ruokavinkki
Lähden valmistelemaan lounasta, sienistä, kuinkas muuten, teen uunilohen kanssa sienimuhennosta. Höyrytän parsakaalia ja teen salaattia. Päiväkahvin kanssa omena-kaurapaistosta. Uunivuokaan neljän viljan hiutaleita (tai kauraryynejä), voita, omenalohkoja, hunajaa ja kanelia. Hieman ruokakermaa päälle ja paistetaan. Ei lisättyä sokeria, vain hunajan sokeri. Nautitaan sellaisenaan tai vaniljajäätelön kanssa. Itse pidän nyt sokerin vähentämisaikoja, joten en syö jäätelöäkään. 







torstai 5. lokakuuta 2017

Kuivat sukat ja zombiet pellolla


Eilen oli lähes koko päivän sadettta ja tuulta. Silti kaipuu ulos voitti kun sateeseen tuli taukoa iltapäivällä. Olin käynyt pari viikkoa aiemmin katsomassa ihan tuossa lähimetsässä ikiomaa suppilovahveropaikkaani ja todennut, että vielä eivät ole nousseet, myöhässä ovat. Eilen sitten päätin mennä uudestaan. Matka on lyhyt, pihasta kylätielle ja muutaman metrin jälkeen suoraan metsään. 


Tuuli riepotti mongolianvaahteraamme 


Polku kulkee isojen kuusten alta ja ne olivat tosi märkiä. Minulla oli lyhyt Rukan sadetakki ja saappaat tietty. Mutta jalassa vain ohuet legginsit kun oli lämmin ja ajattelin olevani max reilun puoli tuntia. Isot puut tekivät sen, että en edes heti huomannut, että pikkuhiljaa alkoi sataa. Suppiksia oli nimittäin parissa viikossa noussut ja keräilin niitä aivan rauhassa. Ojan luokse päästyäni oli aukeampi paikka ja tajusin, että vettä sataa jo ihan kunnolla. Keräsin kumminkin vielä loput näkyvillä olevat sienet ja sitten läksi kotiin päin. Matka ei ollut pitkä, silti oikaisinkin vielä naapurin maitten läpi. Kissa katsoi vihaisesti, en ollut sitä huomaavinani.

Kotiin pääsin saaliineni ja olin märkä. Siis tosi märkä. Puista oli kumartaessani putoillut kauluksesta sisään vettä, en siinä sateessa ruvennut sadetakin nappeja entrailemaan. Legginsit olivat vettä valuvat. Saappaat sentään pitävät hyvin vettä, ja niiden suut saa narulla kiinni. Sukat olivat ainoat kuivat vaatteet päälläni.

Tänään on pakko tunkea itsensä iltapäivällä kaupunkiin. Ei siinä muuten mitään mutta kun siellä on ratikkatyömaa läpi kaupungin ja sen seitsemän muuta rakennuskohdetta. Parkkipaikka on taas hakusessa. 

Kuva: The Mirror


Pari sanaa iltalehdistä. En ole moneen vuoteen enää niitä lukenut. Niiden "uutiset" ovat yliampuvia, sensaationhakuisia ja liioittelevia. Järkeviä uutisia on niistä turha etsiä. Nyt kävi niin, että sain Britanniasta asti vinkin eräästä suomalaisesta taideteoksesta, josta oli juttua siellä lehdessä. Googlailin itsekin asiaa ja löysin tämän jutun Iltasanomista. Zombiet pellolla. Hauska.





tiistai 3. lokakuuta 2017

Pimeää, sateista


Tämmöistä tänään aamulla:





Mitä pukea päälle ulos lenkille lähtiessä? Asteita on nyt +6 C, tiedote lupaa, että sää tuntuu kuin +1 C. Lisäksi on kaakkoistuulta 7 metriä sekunnissa. Koko päiväksi on luvattu sadetta. Sade ja tuuli tulevat puuskina, tänne sisälle asti kuuluu melkoinen ryöppy ja välillä näkyy kuinka myrsky heittää lehtiä puista ja pyörittää niitä mielensä mukaan. 

Päätän siirtää lenkkeilyn iltapäivään, asteita on silloin luvatu jopa yksi enemmän, sekä mittariin että tuntumaan. Vettäkin sataa vähemmän. Kunpa se vielä toteutuisi. Yleensä olen pitänyt sateessa kulkemisesta, hyvät varusteet (brittiläinen iso ja pitkä sadetakkini) päälle ja sateen ropina on suorastaan meditatiivista. Nyt ei nappaa. 

Mieli on alavireinen, kaipaan valoa ja iloa. Paikkoja särkee, en tiedä mikä on lisännyt särkyjä, sääkö? Onneksi on kirjat, lukeminen vie muihin maailmoihin ja sopii hyvin tähän säähän.


Sunnuntai 1.10.2017 aamulenkiltä

Vielä sunnuntaina oli kaunis ruska näkyvissä (kuva), ei sumua, ei satanut, pilvistä toki mutta luonto toi valoa.