Helteistä kesäkuuta

Puutarhassa on enemmän ruskeaa kuin vihreää, minkäs teet. Kastelua ovat saaneet vain kriittisimmät ja omasta mielestämme tärkeimät kasvit. 

Isäntä on kastellut ruusujaan ja tänä vuonna istutettuja omenapuun lapsukaisia sekä uusia magnolioita. Itse olen kastellut vain kesäkukkia ja valkoista pionia. Tummanpunainen pioni kärsi kuivuudesta ja sitten päätin pelastaa valkoisen ja kastelin sitä muutaman kerran kunnolla. Vaaleanpunainen 'Sarah Bernhardt' on kymmeniä vuosia vanha, eikä se ollut moksiskaan kuivuudesta, nyt alkaa kukkimaan.

Nuppuja on yli 20, kaukana ennätyksestä, joka on yli 50 kukkaa

Sitten peruna-asiaa. Meillä oli parikymmentä vuotta kohtalaisen suuri perunamaa ja söimme oman maan perunoita pitkälle seuravan vuoden puolelle. Maakellarissa ne säilyivät hyvin. Sitten kyllästyimme perunan viljelyyn ja viimeisimmän (paikkaa aina vaihdeltiin) perunamaan paikalla on omenapuu ja mansikkamaa.

Muutama vuosi sitten oli joka paikassa juttua perunan ämpäriviljelystä. Minua se lähinnä huvitti, vaan onhan se hauska tapa saada uusia perunoita vaikka parvekkeella, jos maata ei ole käytössä. No, kaikkea pitää kokeilla. Kesäkuun alussa löysin muutaman itäneen perunan ja tein pariin ämpäriin kompostimullan ja hakkeen seoksen. Sinne tungin perunat reilut pari viikkoa sitten. Nopeasti ovat kasvaneet:

Maistuvat omat uudet perunat loppukesästäkin...

Tänään on vielä luvassa yli 20 asteen lämpöä, sitten onneksi pitäisi viilentyä. Hieno kesä on ollut, ihan tervetullut on sateinen ja vähän viileämpi jakso.

Palvelu pelaa

Asiakkaat ovat olleet juhannuksen aikoihin janoisia ja nälkäisiä. Jokainen ilta ne saavat isot kipolliset ruokaa. Raikasta vettä on tarjolla muutamassa paikassa puutarhassa koko ajan.

Yleensä dinneriä tarjoillaan yhdeksän aikoihin illalla, hätäisimmät ovat jo odottamassa tai jopa astelevat terassille ihmettelemään, että missä ruoka viipyy.  Myöhäisimmät syövät sitten yön tunteina.

Ruokalistalla on kissanruokaa, niitä kuivia papanoita, jotka liotan valmiiksi, että asiakkaamme eivät saa mahanpuruja. 

Ruoka-aika koittaa:

        

Hei kaverit, äkkiä syömään!

              

          

Illan ensimmäinen kattaus

Juhannusviikko

Aamukävelyllä puutarhassa 

Lämpöä riittää, nyt tuntuu hienolta kaikkien rae-, lumi- ja vesisateiden jälkeen. Kokkoja ei saa polttaa, maa on ainakin täällä päin aivan rutikuivaa. Joku sääennuste lupaili ukkoskuuroja juhannukseksi, tervetuloa, ja vettä siten oikein kunnolla, että maa kastuu. 

Hyvää juhannuksen aikaa!

Räjähdys

Maalaaminen jää näin kesähelteillä vähemmälle, mutta aina joskus iskee inspiraatio ja sen seurauksena huiskin maaleja kankaalle. 

Viimeisinpään oli jostain syystä oranssi kovin vahvasti esillä ja sitten se oranssi pallo räjähti kankaalle. Onkohan tällä jotain tekemistä tämän erilaisen kevään kanssa, mene ja tiedä.

Kiehuva pallo 

Pallon räjähdys avaruudessa

Puusouvi on saatu valmiiksi. Tietty mies teki sen lähes kokonaan. Mutta eilen kun näin miten vähän on jäljellä, niin innostuin klapikoneen ääreen. Melkein tunnin siinä pilkoin vaikka huolestuneita katseita sainkin osakseni. Puu-urakan jälkeen kantelin vielä omppupuulle kaivetusta kuopasta nostettuja kiviä toisaalle. Suurin kivi jäi paikoilleen päärynäpuun viereen ja saa vielä lisäkoristeeksi.. hm ... enpäs kerrokaan vielä. Kivitaidetta siitä kuitenkin toivon mukaan tulee. Sana taide on siis lainausmerkeissä.

Eilinen urakointi kostautui illalla ja sain migreenikohtauksen. Hartiat, jotka ovat vuosikymmenien tietokonetyön jumittamat, saavat moisen aikaan. Harvemmin nykyään onneksi. 

Kesä on parhaimmillaan, polvi toipuu hyvin, välillä nuo urakoinnit saisi jäädä vähemmälle, tulee hiukan takapakkia polvelle. Mutta itsepäinen pää ei sitä huomaa ajoissa. Ensi viikolla on jo polven lopputarkastus, puhelimitse. Toki netin kautta piti täyttää monenlaisia kyselyjä. 

Värikästä kesää!

Omenatarha kukassa

Tänä vuonna päästiin kesäkuuhun asti ennen kuin omenatarha oli täydessä kukassa. Osa etelänpuoleisista puista oli kyllä kukassa aiemminkin kun taas talvilajikkeet tontin pohjoislaidalla vielä harkitsevat avatako kaikki nuput vai odottaako vielä.

Kaikkia ei saa millään yhteen eikä  viiteenkään kuvaan, joten tein muutamasta puusta tällaisen sydänpuun:

Sydämen alareunassa roikkuu hyönteishotelli

 Toukokuun puolella kukkivat jo kirsikkapuut, päärynäpuut ja luumupuut. 

Päärynäpuu

Kirsikkapuu

Eilen ja tänään on saatu sadetta ja se on kyllä tehnyt pihan kasveille hyvää. Aamuisin puutarhassa tuoksu on ollut huumaava. Ennusteet lupaavat ensi viikolle helteitä, jopa juhannukseen asti. Uskon vasta kun näen. En ole mitenkään erityisesti helteiden ystävä, mutta kyllähän joka kesään pari kunnon hellejaksoa kuuluu - järvessä on silloin mukavan viileää olla. Nyt on asteita ollut järvivedessä jo +15 C - linnunmaitoa... 

Betonikin kukkii - on kesä

Pinsiön taimistolta tarttui mukaan muutama kesäkukka:

Betonikassit saivat punaiset neilikkansa, kaikki viisi kassia.

Suikeroalpi pääsi kokeilumielessä kivitornin ukkojen hiuksiksi.
Laji on normaalia vaaleampi, lähes sitruunan värinen.

Tulihan sieltä yksi omenapuun alkukin isännän matkaan, kuinkas muuten. Tarha senkun laajenee. Tämä uusi sai liikkeelle naapurin isännänkin, kun miehet viikonloppuna taljalla nostivat kuopasta tuon jättikiven. Pitihän puulle kuoppa saada. Naapuri sitten hiukan hymyillen kulki meidän omenatarhassa ja totesi mielissään, että hyvin riittää omppuja taas heillekin. 

Nupulla ovat omenapuut nyt, sitten puhkeaa valkoinen kukkaloisto.

Kivi on n 70 cm korkea ja samanverran sillä on leveyttä paksuimmalta kohtaa

Helmililjat(kin) ovat tänä vuonna normaalista aikataulustaan myöhässä, mutta komeasti kukkivat niidenkin mättäät nyt.

Se on kesää nyt!