Sara Hildénin taidemuseossa

Jean-Michel Othoniel (s. 1964, Saint-Étienne) on Ranskan tunnetuimpia nykytaiteilijoita. Sara Hildénin taidemuseo järjestää kesällä hänen yksityisnäyttelynsä ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa.

Othoniel on mieltynyt muodonmuutoksiin ja heijastaviin materiaaleihin – erityisesti puhallettuun lasiin, joka on ollut hänen taiteensa tunnusomainen materiaali 1990-luvun alusta lähtien.

Eniten pidin noista lasitiilin näköisistä sinisistä esineistä. Myös kaikki helminauhat olivat kauniita.

Mukana on myös Othonielin Valko-punainen helminauha (2010), joka on kaksi metriä korkea Muranon lasista valmistettu veistos Sara Hildénin Säätiön kokoelmasta. 

Aurinko loisti ikkunoista ja lasityöt kimalsivat näyttelyssä kulkiessa. Oli hieno kokemus, olen aina pitänyt lasitöistä ja noita erivärisiä oli suorastaan tuijotettava jonkun aikaa, niin kauniita olivat.

Sinisiin laattoihin teki mieli mennä uimaan!

Jos Tampereen seudulla liikutte, suosittelen, näyttely on auki 15.9.2024 asti.

Tauko on ohi

Kaikenlaisia jumeja on elämänmuutosten myötä kertynyt. 

On ollut lukujumi, ja se on vieläkin, tosin enää hidasteena. 

Sitten tämä akryylimaalaus-jumi. Maalausta harrastin monta vuotta ja tykkäsin kovasti. Piirtää en osaa, en sitten yhtään, vaan tuo sana abstrakti pelasti minut. Työni ovat abstraktisia :) Mutta reilut kolme vuotta sitten se jumittui. Yhtään ei tuntunut siltä, että maalaaminen huvittaisi tässä uudessa kodissa. Edellisessä oli oma ateljeekin.

Ensin raahasin maalaustelineen häkkivarastosta tänne kotiin ylös,  huoneen nurkkaan, inspiraatiota odottamaan. Asetin yhden taulun siihen syötiksi. Ei auttanut. 

Sitten pakkasin kaikki akryylimaalit, siveltimet ja palettiveitset muovilaatikoihin, kannoin ylös  ja asetin telineen juurelle. Reilun puoli vuotta ainakin olivat nämä tarvikkeet reittini varrella kulkiessani eteiseen.

Johan tehosi. Eilen asetin itselleni maalauspisteen ja päässä pyörinyt idea pääsi kankaalle. 

Tänään inspiraatio jatkui, sopivasti ulkona on satanut lähes koko päivän.

Tässä yhden työn synty:

Sinisestä kaikki lähtee

Märkänä sivulta

Järven sinistä kultaa

Koko 15 x 15 cm, korkeus 38 mm. Puolikarkea maalauskangas, 100% puuvillaa

Järvi ja sininen antoivat lopullisen sysäyksen maalauksen jatkamiseen.  Hyvältä tuntuu.

Aamun rauha

 Reitti uimarannalle kulkee parkkipaikalta puiston halki lehmusten ja pihlajien reunustamaa kävelytietä:

Siellä ranta jo näkyy

Perillä

Tänään aamulla läksin kotoa seitsemän jälkeen ja ajelin viiden minuutin matkan parkkipaikalle. Lyhythän se matka on, reipas kilometri, mutta säästän selkääni, jotta jaksan olla vedessä juoksemassa pitempään. Takaisin kävely olisi muuten jo liikaa. Vedessä selkäkin rentoutuu ja koko kroppa.

Tänään oli aivan erityinen rauha ja muita uimareita oli pari ja lisää vakioporukkaa  tuli kun järvessä olin. Kevyt tuuli kuljetti ja vesi oli sopivaa, +18 C. 

Juttuseuraa oli ja järvessä tuli viivyttyä kohtalaisen kauan. Oli hauskaa kun jokainen uimaan tullut huuteli ensin "huomenta" ja heti perään "hyvää juhannusta".

Avoimet puutarhat 16.6.2024

 Tänä vuonna avoimien puutarhojen päivä olikin jo kesäkuun puolella ja sehän sopi hyvin. Monet kasvit olivat olivat toukokuun paahteessa aikaansa edellä. Mutta kaunista katsottavaa riitti kyllä.

Perinteiseen tapaan kiersimme ystäväni kanssa tänä vuonna, mutta vain yhden puutarhan. Muissa esillä olevissa olimme jo aiempina kesinä käyneet.

Tässä maistiaisia puutarhasta:

Veden solinaa

Suihkulähde

Erilaisia hauskoja kylttejä oli puutarhuri tehnyt

Puutarha sijaitsee peltojen laidassa ja voin kuvitella miten kauniisti pellon eri värit kesästä syksyyn korostavat puutarhaa sen taustana. Vaikka järvimaisema on minun sielunmaisemani, niin kyllä pellotkin ovat juhlavan näköisiä, erilaisine viljoineen.

Perinteeseen kuuluu myös leivoskahvit kierroksen jälkeen, tänä vuonna haimme leivokset ja kahvit keitti ystäväni uudehkossa kodissaan, jossa on asunut vasta kolme kuukautta.

Mieli lepää kaikissa kauniissa kukissa ja puissa. Oli hieno päivä.

Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 2

Nyt olen aamu-uinnilla käynyt jo lähes kuukauden ja välillä täytyy oikein pysähtyä miettimään, että miten tuo kalenteri näyttää vasta alkavaa kesäkuuta. 

Kaikki luonnossa on edistynyt pikavauhtia. Kevät jäi näillä leveyksillä kokonaan pois, talven lumipyryjen jälkeen pullahti yhtäkkiä kesä.

Parissa päivässä tapahtui koivujen hiirenkorvien muuttuminen heleän vihreiksi oikeiksi lehdiksi. Nyt on jo jonkun aikaa ollut syvä vihreys koivuissa. Jarruttakaa nyt vähän! 

Yksi esimerkki on pihlajan kukinta. Yhtenä aamuna, taisi olla 29. toukokuuta, kävelin pihlajakujaa järvelle parkkipaikalta kuten aina. Jotain erilaista kuitenkin oli: kaikki pihlajat olivat täynnä kukkia.

Nämä pihlajat on kuvattu 29.5.2024

Sitten tuli kesäkuun ensimmäinen päivä, viime lauantai. Kaikki pihlajien kukat olivat ruskeita. Kuivuus ja lämpimät päivät tekivät kukinnasta lopun. Mitenkähän marjojen käy.

Tuli mieleen myös entisen kodin lukuisat omenapuut. Ehtivätköhän pölyttäjät tehdä työnsä? Taisi mennä ylitöiksi ainakin. No, ne kaikki 15 puuta eivät enää ole minun huolenani. 

Jos minulta olisi kysytty 25 vuotta sitten, että pidänkö lupiineista, olisin vastannut pitäväni, ne olivat harvinaisia. Nykyisin on toisin. Se on vieraslaji ja joutaisi pois. Lupiini on levinnyt aivan mahdottomasti ja vie tilaa kauniilta perinteisiltä luonnonkukilta. 

Lupiinit ovat päättäneet myös "ilahduttaa" minua. Katsoessani ulos, ranskalaisen parvekkeen ovesta, näen melkoisen lupiininiityn. Apua! Pari vuotta sitten kun muutin tähän, ei näkynyt ainuttakaan. Niin salakavalasti ne leviävät lintujen ja tuulen mukana, mokomat. 

Eiliselle oli luvattu melkoisesti ukkoskuuroja ja vettä. Ympäri Pirkanmaata oli tullutkin. Tälle seudulle ei pisaraakaan, vaikka niin odotin virkistävää vesisadetta. Epäoikeudenmukaista!

Tänään huomasi koululaisten aloittaneen lomansa. Uimassa oli jo ennen yhdeksää veteen hyppiviä pikkupoikia, joita lempeästi opastin mistä saa hypätä ja mistä ei. Kohteliaita poikia, kiittivät neuvoista! 

Kaukajärven vesi on täältä itäpäästä jo +22 C, aivan liian lämmintä meidän aamu-uimareiden mielestä. Minkäs teet.

Vuosi sitten näin: Mietteitä ranskalaisen parvekkeen ääreltä, osa 1

Vehoniemenharjun maisemissa

Vehoniemenharju on Kangasalla, Roineen ja Längelmäveden välissä, Kaivannon kanavan eteläpuolella sijaitseva harju. Se on osa pitkää harjuketjua, johon kuuluvat myös Keisarinharju, Kuohunharju, Kirkkoharju ja Tampereen Pyynikinharju.

Harjulta löytyy pieni näkötorni, automuseo ja kahvila. Ulkona on iso terassi Roineelle päin.

Kuuluisa automuseo on täynnä kauniita vanhoja autoja ja kahvilassa on pakko joka kerta syödä paikan kuuluisaa valkosuklaakakkua.

Oman jäätelötehtaan jäätelöä oli valittavana lukuisia makuja. 

Valkosuklaakakkua

Naapurini kanssa teimme retken sinne, vietimme terassilla herkutellen muutaman tunnin aurinkoisena iltapäivänä, katselimme autot ja minä ihailin rakkaan Roineen armaisia aaltoja. Siellä saaressa yli 30 vuotta sain oman armaani kanssa kesinä käydä.

Automuseosta löytyy joka lähtöön:

Kuorma-autolla tavarat kulkee

Maisemien ihailuun korkealta

Kauppakassi

Hienompaan ajeluun

Näkymä Roineelle

Näkötorni, museo ja kahvila,
taustalla Roine
(kuva Vehoniemen arkisto)

Uintikausi on alkanut

 Jäiden vähitellen, tuskaisen hitaasti, lähdettyä, pääsin aloittamaan kesän 2024 aamu-uintikauden.

Sunnuntaina oli vesi +7 C ja jo tänään +11 C. Laiturille noustessa tänään teki mieli mennä takaisin järveen, aurinko porotti jo silloin aamulla niin lämpimästi.

Tunnelmia:

Sunnuntain uintikaveri

Tänään 14.5.2024 aamulla sininen oli sinistäkin sinisempää, sekä järvi että taivas

Jo matkalla järvelle huomaan herkän vihreyden, koivujen pienet hiirenkorvat alkavat muuttua lehdiksi. Samoin nurmikko vihertää uimarantaan vievä polun ympärillä. 

On oikein istuttava puistonpenkille, selkäkin sitä vaatii, mutta minä ihastelen tätä luonnon heräämistä. Vihdoinkin!

Viikon 20 kuvakrapu - Rikospaikka

Rikospaikka

Kevätjuhlat oli pidetty ja pojilla oli kiire. Olihan edessä pitkä ja kuuma kesä, lomaa.

Pojat tapasivat kyläkaupan luona ja ostivat jätskit.

-Mitä tehtäis

-Mä tiedän, mennään sinne autiotalolle

Pojat kiipesivät hiekkamonttua ylös ja pujahtivat taloon. Hiukan jännittikin, olihan talo ollut 20 vuotta asumattomana.

Lattia narisi kun pojat tutkivat paikkoja.

Yhtäkkiä Janne kiljahti ja Ville meni katsomaan. Lattialla makasi mies ja kärpäset surisivat sen ympärillä.

-Hitto, se on kuollu

-Nyt lähetään karkuun

-Poliisille soitettava, mä soitan mun enolle, se on poliisi

Enolle soitettiin ja pian saapuivat rikostutkijat ja pojat häädettiin kotiin.

-Voi hitto kun ei saatu jäädä kattomaan

-Nyt uimaan!

 ---------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

Krapu jää hetkeksi kesälomalle, järvivedet jo kutsuvat.

HYVÄÄ KESÄLOMAA KIRJOITTAJILLE ja LUKIJOILLE!!

Viikon 19 krapu - Paluu

 Paluu

Paluu Suomeen Espanjassa vietettyjen talvikuukausien jälkeen oli Annille aina mieluinen.

Espanjassa käyneiden suomalaisten mukaan talvi oli ollut kova ja pakkasia pitkälle kevääseen.

Anni mietti omaa kesämökkiään ja pihaa, oliko mikään kasveista elossa.

Lähtö Espanjasta oli viivästynyt sairauksien takia. Ajatukset kulkivat myös siinä, vieläkö hän syksyllä uskaltaisi lähteä Espanjan kotiinsa. Ikää oli kohta 80 vuotta ja terveys reistaili.

Taksi kaarsi mökin pihaan ja ensimmäiseksi Anni huomasi koivujen hiirenkorvat. Oli tämä ensimmäinen vihreys aina uusi ihme.

Pienen puutarhan näky oli surkea. Jänikset olivat kaivaneet kaiken syötäväksi kelpaavan ja pari omenapuuta oli jyrsitty korkealle hankien päältä.

Nyt tarvittaisiin apua.

Annilta pääsi itku.

_______________________________________________________________

Viikon 19 krapusanat ovat: piha, ajatus, elossa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Kevät tuo valon

 Vihdoinkin aurinko on ottanut vallan ja vaikka tuulisilla paikoilla on vielä henkäys talvea, niin kevät on jo saamassa voiton.

On talvi ollutkin pitkä ja pakkasta riitti, samoin lunta.

Nyt kun minulla ei enää ole suurta puutarhaa haravoitavana ja tutkailtava, niin ilahdun jo kevään vihreydestä tässä kerrostalon pihalla, lehdet puhkeavat pensaisiin:

Kevätvaloa

Nyt ikkunoissa säkenöi
ja kauneutta ikävöi
kaikk' kattoin harjat tummat
ja valo maille lankeaa
ja sulattaa ja sovittaa
ja nostaa kaihot kummat.

Se leikkii eessä ikkunain
ja kultaan kevätunelmain
se verhoo joka talon.
Oi valon pyhää kevättä!
Niin korkea on elämä,
niin suuri valta valon.

Nyt kaikki suonet pulppuaa
ja kaikki lähteet auki saa
nyt jään ja roudan alta
ja taimi valoon herännyt
ens syksyöihin asti nyt
se säästyy kuolemalta.

V. A. Koskenniemi

Valoa ja lämpöä vappuunne!

Viikon 18 krapu - Myrsky

 Myrsky

Kyläkaupan terassi avattiin toukokuun puolivälissä. Kauppias oli pitkälti eläkeiän paremmalla puolella, ei vaan malttanut jättää kaupanpitoa nuoremmille.

Terassi oli ulkona, kaupan etuoven molemmin puolin, muutama pöytä ja tuoleja.

Aurinkoisina päivinä terassilla riitti väkeä koko päiväksi. Terassista huolehti kauppiaan sukulaistyttö kesätöinään.

Martta ja Anni istuivat usein juomassa kahvit terassilla, kauppareissun ohessa.

Tänä nimenomaisena päivänä alkoi iltapäivällä kova tuuli.

Tuuli pyöritti terassin kalusteita ympäri pihaa ja tielle.

Jaska ajoi mäkeä ylös kun huomasi ison puutarhapöydän pyörivän vimmattua vauhtia eteensä. Väistää ei ehtinyt, pöytä osui tuulilasiin.

Jaska selvisi säikähdyksellä, auto sai kolhut.

Terassin pito loppui siihen päivään. Eihän siihen mitään lupia ollutkaan.

_______________________________________________________________

Viikon 18 krapusanat ovat: tuuli, kauppias, terassi

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 17 krapu - Kaarlo

Kaarlo

Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Olin ollut kiusattuna koko kouluaikani. Kiusaaminen oli huutelua ja ulkonäköäni arvosteltiin, vaatteitani haukuttiin ja lopulta alkoi töniminen ja talvisin lumihankeen kaataminen.

Vasta myöhään opin olemaan oma itseni, minunlaiseni mies. Ammattikoulussa opiskelin automekaanikoksi. Siitä kiusaajat saivat vain lisää vettä myllyyn. Muut saivat aina paremmat harjoittelupaikat.

Olin toivoton. Pahinta oli, että poikien lisäksi kiusaamiseen osallistuivat tytötkin, nälvimällä. Olin ruma, ei minulla ollut tyttöystävää.

Koulun jälkeen en saanut töitä. En kelvannut. Jäin sairaseläkkeelle.

Vasta vanhana opin, että saan elää omalla tavallani, oman näköisenä ja kelpaan.

Vuokrasin pienen mökin. 

Nyt nautin luonnosta, kalastelen ja retkeilen metsissä.

 ______________________________________________________________

Viikon 17 krapu, alkulause: Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 16 krapu – Nahkatakkinen tyttö

Nahkatakkinen tyttö

Mustaan pukeutunut tyttö maleksii lumisohjoisia katuja. Tummiksi rajatuissa silmissä on tyhjä ja avuton katse. 

Askeleet vievät ostarille, jossa norkoilevilta spurguilta voi pummata röökiä. Jos hyvä tuuri käy, voi saada nappeja halvalla, kun on oppinut tuntemaan tyypit. Ja tyttö on.

Luokkakavereita seisoskeli ostarin käytävillä ruokatunnilla.

”Kuraattori on kysellyt sua. Miks sä taas lintsaat?”

”Vitut.”

Kuraattoria hän ei halunnut tavata. 

"Vitun ämmä, hailean beesissä jakkupuvussaan. Ei se mitään ymmärrä. Se on ilmoittanut sossuille lintsauksesta ja tupakoinnista.

Ne kutsu vanhemmat keskustelemaan. Mitä vitun keskustelemista tässä on. Ihan pimeetä. Mä en ainakaan mee.

Mutsiakaan tuskin kiinnostaa.

Millään ei ole väliä".

 ______________________________________________________________

Viikon 16 krapusanat ovat: avuton, hailea, ämmä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Hetki vielä

Eilen kävimme Joensuusta kyläilemään tulleen ystäväni kanssa katsomassa miltä uimaranta näyttää ja joko kohta voi pulahtaa jäiden sekaan.

Kuraa oli ja vettä kaikki kulkureitit vielä täynnä, kengät kastuivat.

Järvessä oli vielä jäätä ja sen päällä paikoin vettä. Joten uintikausi saa toistaiseksi odottaa, mikä toki oli odotettavissakin näin huhtikuun alussa. 

Mutta minä nautin aurinkoisesta ilmasta ja uintipaikkani katselemisesta. Viileä tuulen vire piti vielä myssyn päässä ja huomautti, että kärsivällisyyttä tässäkin tarvitaan.

Saatte kuitenkin muutaman kuvan kesään valmistautuvasta uimarannasta:

Jää oli kaunista tässä varjoisan metsän puolella, josta se viimeksi aina sulaa.

Nyt on maltettava jokunen viikko, auringon lämpö hoitaa loput.

Eikä aikaakaan kun pulahdan laiturin päästä tikkaita myöten vesijuoksuvyön kanssa juoksemaan.

Viikon 15 krapu - KASVU

 KASVU

Puu ei kasva lehdistään, se ammentaa voimansa juuristaan. Ne pitävät puun pystyssä syysmyrskystä toiseen.

Runko ja näkymättömät juuret pitävät sisällään kaikki puun oleelliset elämän ja kasvun eväät. Lehtiä puhkeaa ja putoaa vuodesta toiseen.

Lehdet ja kukat ovat kauniita katsella, mutta juuret ja runko ovat niiden voimanlähde. Kun lehdet lakastuvat, juuret työntyvät yhä syvemmälle – ja puu kasvaa.

Jos puu ei luovu hedelmistään, se ei kasva eikä uudistu.

Ihmisen unelmat ja tavoitteet vaihtuvat, uudet versovat aikanaan. Sinnikäs luonne on ihmisen runko ja juuret.

Jos me emme yhtä vapaasti kykene luopumaan unelmistamme, anna elämän käänteiden repiä niitä maahan, ihmisyyden kasvua ei synny.

 __________________________________________________________________

Viikon 15 krapu, otsikko: KASVU

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 14 krapu - Loitsut

 Loitsut

Virpillä oli kirjallisuustunnin läksynä loitsut. Helppo juttu, hän oli kirjoittanut turkoosikantiseen ruutuvihkoonsa hyviä vanhoja loitsuja jo kauan.

Virpi valitsi loitsun, jossa loitsitaan kivut ja vaivat tuuliin:

”Mene tuonne kun käsken,

Tuulen virmeän väkehen,

Ahavaisen olkapäille,

Ison ilman vietäväksi,

Tuulen tutjuteltavaksi,

Ahavan ajeltavaksi!

Mene hongissa hohaten,

Petäjissä piehtaroiden,

Kuusen latvoissa kuhaten,

Ilman puussa istumatta,

Lengolla lepeämättä,

Niin mene merien poikki

Noita tuulen teitä myöten,

Ahavan rekiratoja,

Ylitse meren yheksän,

Meripuolen kymmenettä!

(Suomen kansan muinaisia loitsurunoja)

Virpin valinta vei voiton luokan loitsu – kisasta ja palkinnoksi hän sai valita pinon vanhoja runokirjoja. Suorastaan tanssiaskelin Virpi kiiruhti kotiin, kertomaan hyvästä tuloksesta.

__________________________________________________________________

Viikon 14 krapusanat ovat: ruutu, loitsu, turkoosi

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 13 krapu - Rakentamista

 Rakentamista

Oli lämmin kevät ja pääsiäisenä tarkeni ulkona T-paidassa.

Veljekset Jussi ja Kalle korjasivat rantasaunan kattoa ja ulkoterassia. Molemmat olivat oppineet timpurin hommat isältään. Taisi kulkea suvussa tämä(kin) taito.

Työ edistyi rivakasti ja saunasta tuli kuin uusi.

Annilla oli kamera mukana ja hän kävi aina välillä kuvaamassa miesten työn vaiheita.

Anni jyrsi vanhaa kasvimaata, jotta voisi taas pitkästä aikaa saada vaikka omasta maasta uusia perunoita.

Yhtäkkiä Anni säikähti huutoa ja pläjähdystä – Jussi oli pudonnut katolta.

Sauna oli aivan järven rannassa, osin veden päällä ja Jussi pulahti suoraan järveen. 

Väitti, että vesi oli muka kylmää. Virkistihän se hikisen urakan lomassa.

_______________________________________________________________

Viikon 13 krapusanat ovat: jyrsiä, pääsiäinen, kamera

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 12 kuvakrapu - Tyylikäs musta

 Tyylikäs musta

Musta on yleensä surun väri, toki se ilmentää muutakin.

Yleensä surevien on ollut tapana pukeutua mustiin vaatteisiin. Aiemmin naiset käyttivät suruharsoa ja vaatteisiin kiinnitettiin musta surunauha tai surunappi. 

Nykyään monet pitävät mustia vaatteita ennen kaikkea tyylikkäinä ja joka tilanteeseen sopivina. 

Palestiinan beduiinit eli paimentolaiset ovat pitäneet mustaa kangasta arvokkaampana kuin vaaleaa, koska musta kangas jouduttiin värjäämään moneen kertaan. 

Japanissa ja Kiinassa naiset värjäsivät hampaansa mustiksi satojen vuosien ajan. Vieläkin Japanissa voi nähdä mustahampaisia vanhoja naisia.

Monilla kuivilla alueilla Kiinassa ja Afrikassa kaivatut sadepilvet saapuvat pohjoisesta ja maa tummuu kastuessaan. Siellä mustaa pidetäänkin uuden elämän ja veden hyvänä värinä. 

------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 

Viikon 11 krapu - Kesäleirillä

 Kesäleirillä

-Täällä on taas kaikki sekaisin, hommiin nyt joka ryhmä:

-tiskiryhmä hoitaa hommansa, kattilat on pesemättä

-sisäryhmällä on matot puistelematta

-Tyhmä ämmä, eks sä nää, että me ollaan lakossa

-Nimittelyt loppuu nyt, luulisi teidän jo näin rippikouluiässä olevan sen verran fiksuja, että puhuttelette aikuisia asiallisesti.

-Työnnä se asiallisuus, sanonko minne!! Lakossa ollaan, tiskaa itte.

-Jos hommat ei hoidu, pääsee täältä saaresta kyllä pois, seuraava laiva lähtee kuudelta illalla ja ilmoitan vanhemmillenne, että saa hakea kullanmurunsa mantereelta.

-Usko jo, me heitetään sut heti järveen jos yhtään uhkailet kantelulla.

Pienikokoinen uskonnonopettaja lensi kaaressa laiturilta järveen. Muutama poika oli nauramassa, muut vetäytyivät mökkeihinsä.

__________________________________________________________________

Viikon 11 krapusanat ovat: sekaisin, tyhmä, fiksu 

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis

Viikon 10 krapu - Kaappikello

Kaappikello

Kahvilan nurkassa oli vanha kaappikello.

Kylällä liikkui erilaisia huhuja sen arvosta. Toisten mielestä se oli vanha romu ja jotkut pitivät sitä hyvinkin arvokkaana. Seinällä oli vanha kuva kellosta.

Kulmapöydän jengi kokoontui yhteiselle aamukahville päivittäin. Tuli sitten puhe kellosta. Urho tiesi jonkun, joka olisi valmis ostamaan kellon hyvällä rahalla. Oli vaan lainattava pakettiauto ja kuskattava kello salaa ulos.

Illan pimentyessä jengi murtautui takaovesta kahvilaan ja kantoi kellon ulos.

Keli oli vaarallisen liukas ja niinpä sitten Sepe kaatui lumiselle polulle ja kaikki muut perässä

Pian poliisit kurvasivat paikalle.

Kuulkaas pojat, ettekö vielä ole oppineet, että rikos ei kannata, totesi komisario Pennanen. 

_________________________________________________________________

Viikon 10 krapusanat ovat: kuva, kahvila, vaarallinen

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.

Viikon 9 krapu - Patikointia

Patikointia

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen.

Auringon oranssinpunainen väri maalaa mökin seinät violetin ja keltaisen kautta punaisiksi.

Retkeilijät heräilevät makuupusseissaan ja ihailevat luonnon kauneutta.

Kauan ei kuitenkaan ehdi loikoilla, on keitettävä aamuteet ja syötävä, että jaksetaan taas patikoida seuraavalle tuvalle.

Jaska oli taas viimeisenä. Hän vielä loikoili makuupussissaan kun muut jo söivät aamiaista ja pakkasivat tavaroitaan.

Pst. Jaska nukkuu vielä, jätetään se nukkumaan ja lähdetään. Tulkoon perässä, jätetään kartta pöydälle. Ei sitä jaksa aina odottaa.

Näin tehtiin.

Illan hämärtyessä seuraavalla tuvalla Jaskaa ei näkynyt, alkoi huoli nousta.

Onkohan Jaska eksynyt?

Ei toki, Jaska oli soittanut lähikylän taksille ja odotteli jo tunturihotellilla.

-------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkulause ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.