Sivut

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Pidä aivot nuorena - liiku!

Aivovoimaa!

Luin joku aika sitten erinomaisen artikkelin liikunnan hyödyllisyydestä aivojen toimintakyvyn ylläpitäjänä ja parantajana. Artikkeli kertoo Anders Hansenin tutkimuksista liikunnan saralla ja kertoo myös yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta samasta aiheesta.


Parasta herkkua aivoille on pistää tossua toisen eteen. Jos haluat lisätä stressinsietokykyäsi, vahvistaa terveyttäsi sekä parantaa muistiasi, luovuuttasi ja älyäsi, ala liikkua! Moderni aivotutkimus osoittaa, että säännöllinen liikunta lisää aivovoimaa enemmän kuin sudoku, ristisanat ja terveysvalmisteet yhteensä.

'Dementialääkkeiden kehittämiseen syydetään miljardeja, mutta liikunnan vaikutukset sivuutetaan'.― sanoo Karoliinisen instituutin ylilääkäri Anders Hansen.

'Fyysisesti aktiivisten ihmisten aivot työskentelevät tehokkaammin. Ikääntymistä voidaan siis hidastaa ja se saatetaan tosiaan jopa kääntää päinvastaiseksi niin, että aivot nuorentuvat', toteaa Hansen.


Anders Hansen on kirjoittanut kirjan Aivovoimaa. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. (2017 Atena). 

Erinomainen kirja ja kiinnostavia asioita, joita ei ole tullut niin tarkkaan ajatelleeksi. Ylilääkäri ja konsultoiva psykiatri Anders Hansen selittää kirjassa, mistä liikunnan ja aivojen hyvinvoinnin yhteys johtuu ja millaisella liikunnalla päätä voi harjoittaa. Liikuntaa voi hyvällä syyllä kutsua mentaaliseksi harjoitteluksi.

Itse olen aina harrastanut monenlaista liikuntaa. Lajeja on ollut surffauksesta jumppaan ja kaikkea siltä väliltä. Kun ikää on tullut ja sen myötä vaivoja, olen joutunut miettimään liikkumistapani uudelleen. Satsaan aina kun voin vesiliikuntaan. Myös talvella jäällä, jos sellaisia kunnon talvia vaan vielä saadaan, on helppo ja hauska liikkua. Entinen juoksuharrastukseni vaihtui polvimurtumien ja nivelrikon takia sauvakävelyyn ja/tai järvihölkkään. Sauvakävelen viikossa 4-6 kertaa, kulkien joka kerta harjun ison mäen ylös. Joudun välillä pakottamaan itseni liikkeelle, silti jokaikinen kerta liikunnan jälkeen on voittajafiilis. Minä tein sen!  Onnekseni minulla on aviopuoliso, joka liikkuu vielä enemmän kuin minä. Hänestä saan aina seuraa kun vain pyydän, jos en saa itseäni muuten liikkeelle. Tosin yksin omien ajatusten kanssa on esim järvessä aivan mahtavaa hölkkäillä.

Haluan tällä jutulla kertoa sen, että vaikka liikkuminen on vaikeaa ja monelle kivuliastakin, se kannattaa. Jopa puutarhatöissä saa monipuolista liikuntaa. 

Nyt kun minun kohdallani juoksut on juostu (paitsi vedessä) ja surffailut jääneet nuoremmille, kävelen ja sauvakävelen niin usein kuin mahdollista.

Mottoni on: tunti päivässä, kaksi parhaassa!


maanantai 28. elokuuta 2017

Kananmunankuoria


voi käyttää näinkin:




Ruukku on maalattu ja sitten puhdistetut munankuoret liimattu päälle. Lopuksi kevyt, hyvin ohut lakkaus.


Betonikädet pääsivät töihin


Lapsuuden kodistani on peräisin suuri posliinikukka, ei enää meillä tietenkään se sama, vaan uusittu moneen kertaan latvoista leikkaamalla ja kasvattamalla uusi iso kasvi, nykyinen suurin ja vanhin on yli 10 vuotta vanha. Mutta alkuperäinen oli 50-luvulta, nämä nykyiset ovat kaikki sen perillisiä. 

Otan aina silloin tällöin latvoja ja laitan veteen kasvattamaan juuria. Tänä kesänä istutin yhden tällaiseen munankuoriruukkuun. Olen tehnyt posliinikukista amppeleita ym, alkaa olla niitä jo joka puolella. Kesän nämä pienemmät viettävät ulkona ja kasvu alkaa alkaa vauhdilla kun ne sisälle tuodaan.


Oli kylmä viime yö, täällä ei sentään hallaa ollut. Huomisesta loppuviikkoon pitäisi olla lämmintä. Olisi vielä monia puuliljoja nupulla ja lämpö tekisi terää. 

Jotenkin tässä on kerättävä itsensä ja lähdettävä kirjastoon ja kampaajalle ja saatava siten viikko alkuun. Huokaus.






lauantai 26. elokuuta 2017

Sienisyksyä ja leivinuunin lämpöä


Eilisen metsässä piipahtamisen satoa.


Herkkutatteja



Kanttarelleja, orakkaita



Mustatorvisieniä

Nyt saisi hiukan olla vielä lämpöisiä ilmoja, että suppilovahverot jaksaisivat kasvaa. Muutama vauva-suppis jo metsässä oli, jätin kasvamaan.

Torvisienet menivät hyötykasvikuivuriin, muut neste pois pannulla ja pakkaseen. Toki sieniä syödäänkin jo, tänään on (tarjous)lohen kanssa kanttarellimuhennosta. 

Nyt on pari päivää ollut jo niin viileää, että tänään laitettiin heti aamulla leivinuuniin tuli. Ostin eilen karjalanpaistilihoja puolitoista kiloa. Ne paistetaan leivinuunissa, osa syödään huomenna ja osa pakastetaan. Alkaa tämä hamsterin syksy näyttää hyvältä. Rahaakin säästyy kun luonnon antimista saa kätevästi lisuketta ruokaan.




torstai 24. elokuuta 2017

Aamulenkit ovat jo alkaneet


Yhteiset aamulenkit palaavat ohjelmaan aina näin loppukesällä. Minä käyn sitten lisäksi uimassa (=järvihölkällä) ja mies juoksemassa omia aikojaan. 

Pari havaintoa vakilenkin varrelta tuli tässä yhtenä aamuna tehtyä. Kesän aikana on yhden paikallisen viljelijän pellolle ilmestynyt kaunis niitty. Oli vain miehen puhelin mukana, joten kuvat eivät laadulla ylpeile, mutta asia käy selväksi:





Niittykukkia poimin vain sulle

Toinen havainto ei sitten ollutkaan niin mukava. Paluumatkalla ennen suurta jokiputousta oli kaadettu metsää oikein kunnolla. Jo kauas tuoksui vastakaadettu puu. Komeita isoja haapoja oli erillisessä pinossa, joku tarvitsee uudet lauteet. Aika monikin. Lämpökäsitelty haapahan on nyt niin trendikästä.

Jättihirviökone oli taas jäljistä päätellen ollut asialla. Kuvan paikassa oli toukokuun lopulla vielä kaunis sammaleinen metsä.

 
Kuinka kauas jatkuukaan, en halunnut mennä katsoimaan.

Nyt on tarkoitus lähteä kirkolle lounaalle. Sitten kotiin leipomaan, vieraat joutuivat siirtämään tuloaan ja tulevat vasta tänään illalla. Räkätautia liikkeellä, kunpa nyt olisivat kunnossa ja jaksaisivat tulla. 

Omakin olo on vähän alavireinen, ei flunssan takia vaan mieli käy läpi tätä raihnaistumisen ja vanhenemisen prosessia. Au!






maanantai 21. elokuuta 2017

Sillä aikaa kotipuutarhassa


Lisää liljoja on avannut kukkiaan. 






















Harjaneilikat jaksavat kukkia pitkään

Pallohortensia on herännyt henkiin toissatalven pakkasvaurioiden jälkeen

Päärynöitä tulee muutama


Vadelmia kypsyy päivittäin lisää

Tällainen rastapoika on ilmestynyt jalkapalloa pelaamaan:




Varastojen täydennys eli kauppa-asiat, apteekki, kirjasto ym odottavat. Lisäksi pitäisi suunnitella ruokalistaa viikolla saapuville kahdelle ystävälle. Ajattelin ilahduttaa heitä mustikka-vadelma-juustotortulla kahvin kanssa ja illalla tietysti sienipiirakkaa. Lounaaksi ehkä kaalilaatikkoa. Meillä on vieraille aina tarjolla puuro&peti -palvelu, ilman puuroa. Puuron toki saa keittää itse piharakennuksessa, jossa vieraat nukkuvat. Muu aamiainen tarjoillaan päärakennuksessa. Kuulostaako hyvältä?

Sitten viikko alkuun.





sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kesän lämpimin viikko


Kosteaa ja lämmintä. Jäkälät ja sammaleet viihtyvät hyvin. Kiertelin vielä saaressa ja kuvasin tuttuja paikkoja ennen kotiin lähtöä. Viikko on ollut kesän lämpimin vaikka aurinko ei jatkuvasti paistanutkaan, oli suorastaan hiostavan kuuma. Onneksi saaressa on siihen oiva lääke - järvi.









Nyt laulaa pesukone ja olen poiminut jo pari litraa vadelmia. Ne ovat myöhässä ja lisää raakileita on kypsymässä ja pakkasessa on jo pari viikkoa sitten poimittuja. Sieniä tulee koko ajan lisää, tämä lämpö tekee niille hyvää. Saaresta lähtiessämme löysimme mantereen puolelta muutaman ison täysin madottoman herkkutatin, jotka kaikkien kassien ja pussukoiden lisäksi oli pakko tuoda autolle ja kotiin. Tatti hampaissa, kädet täynnä kasseja ja reppu selässä. Molemmilla.


Uutiset ovat olleet järkyttäviä. Toki meillä saaressakin oli langaton yhteys, josta niitä saattoi seurata. Nyt aletaan kai jo viimein uskoa, että Suomi ei ole se lintukoto, jona monet tätä pitävät. Mutta kritiikkiä laittaisin median suuntaan. Noilla Turun tapahtumilla on varsinaisesti mässäilty ja lehdet ja nettiversiot ovat täynnä toinen toistaan loistokkaampia kuvia. Sitähän ne tekijät juuri haluavat, että saavat julkisuutta ja herättävät pelkoa. Itse luen vain otsikot, uutisia en enää somesta lue enkä TV:stä katsele vähään aikaan. Riittää, että tapahtuman faktat ovat selvillä, en kaipaa sivukaupalla eri ammattikuntien haastatteluja ja arvioita. Asiallinen kirjoitus on tämä Jaakko Hämeen-Anttilan Aamulehdessä julkaistu.

Kyllä teki hyvää olla saaressa kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Mutta aina hienoa on olla kotona. Siksihän täältä pois lähdetään, että saisi nauttia kotiinpaluun onnen!






keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kukkakimppu


Tapahtui eräänä aamuna täällä saaressa.

Herättyäni kävin aamu-uinnilla ja sitten kävelin ylämökille. Mies oli tapansa mukaan herännyt aikaisin ja keittänyt minulle kahvit termariin. Sitten oli odottamassa yllätys, kukkakimppu. Mies oli kerännyt minulle pienen kimpun rannasta löytyviä kukkia. Kuvassa ei näy lemmikit, niitäkin nipussa oli, lempikukkiani. Huomaa kukallinen muki. 




Mustikoita olen poiminut joka päivä vähän. Välillä vein niitä jo kotiinkin pakkaseen. Ovat makeita ja isoja. 




Saariloma jatkuu.





sunnuntai 13. elokuuta 2017

Omavaraistaloudessa


ainakin osittain.  Sieniä, marjoja, kalaa...


Etelärinteen puolukat kypsyvät jo. Mustikoita on paljon ja niitä viety jo kotiin pakkaseen.





Eilen syötiin mm kanttarelleja ja orakkaita








Myrskystä ei eilen illalla saaressa ollut tietoakaan. Vettä satoi jonkun aikaa odotellessamme auringonlaskua. Uutisista seurasimme pääkaupunkiseudun tapahtumia, oli siellä melkoinen myräkkä. 


Kohti auringonlaskua


Täällä jatkuu rauha ja hiljaisuus, olemme lomalla omasta arjestamme.


perjantai 11. elokuuta 2017

Kesä jatkuu

saaressa. Juuri luin Hesarista, että lämpötilat ovat ensi viikolla koko ajan kesäisen parinkympin tienoilla. Järvivedetkin saattavat vielä hiukan lämmetä. Eilen uimarannalla oli jo autiota kun koulut alkoivat, ja minä nautin rauhasta. Tosin tänä kesänä rauhaa on ollut koko kesän, uimavedet ovat pysyneet viileähköinä. No, makuasia.


Eilen lajittelin lasi- yms mosaiikkipaloja purkkeihin odottamaan niitä päiviä, jolloin mosaiikkityöt saattavat löytää tekijänsä. 














Pedantti järjestys

Nyt ruokakauppaan ja muille perjantain asioille. Aurinko paistaa ja kesän vihreys on parhaimmillaan. 



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Yölläkin ne pelaavat


Puutarhaamme on ilmestynyt lisää sekalaista joukkoa. 

Sieniäkin kasvaa.

Jättibetoniherkkusieni. Korkeus 30 cm.




Maalivahti ja hyökkääjä.
Tammen juurella pelataan jalkapalloa.

Ne pelaavat yölläkin


Katsomo

Jokaisella lyhdyllä on omat vartijansa. 



Lyhdynvartijat. Pirja-omenapuun alla.
Ison kiven päällä pilkottaa Päävartio.


Jättibetoniherkkusieniä kasvaa myös kukkapenkkien reunalla.





Työpaja on vielä ulkoterassilla, mutta mosaiikkipalakokoelman siirsin jo sisätiloihin piharakennuksen leivintupaan. Siitä tulee siis myös mosaiikkipaja. Ideoita vasta pursuu päässä, katsotaan mitkä niistä pääsevät toteutuksen asteelle. Olo on sellainen, että yhtään ei tiedä milloin inspiraatio iskee, tai iskeekö ollenkaan.





maanantai 7. elokuuta 2017

Usko, toivo ja taistelu


Näytelmä naisista, jotka uskoivat, toivoivat ja taistelivat. 
Näytelmä uskosta, toivosta ja rakkaudesta. 

Näytelmä on Suomi 100 -juhlavuoden esitys. Sen on kirjoittanut ja ohjaa Timo Taulo.

Punaiset ruusukkeet



Sunnuntaina 27. tammikuuta 1918 puhkesi Suomessa sisällissota. Lahdessa punakaarti järjestäytyi ja miehitti kaupungin. Punainen hallinto kielsi kaikki kokoukset ja porvarilliset sanomalehdet. Kaupunkilaisten asusteisiin ilmestyi punaisia nauhoja ja ruusukkeita. Ja katukuvaan punaisia naisia, jotka pukeutuivat housuihin. Näytelmä kertoo lahtelaisten nuorten naisten tarinan, jotka päättivät tarttua aseisiin ja taistella punakaartissa. Näytelmässä keskeisinä hahmoina ovat Kartanon pehtoorin tytär Helmi Suominen ja Lahden sahan työntekijä Venny Kivistö. 

Lahdessa perustettiin keväällä 1918 naispataljoona, jonka vahvuudesta ei ole luotettavia tietoja. Housukaartilaisiksi kutsuttu joukko osallistui Lahden taisteluihin, osa sairaanhoitotehtävissä, osa aseissa muun punakaartin joukossa.



Esitykset järjestetään Lahden Kartanon historiallisella puistoalueella Aino-puistossa.

Lahden Kartano 1900-luvun alussa.
Kuva: Lahden kaupungin museo / kuva-arkisto


Naiskaartilaiset osallistuivat Lahdessa siivous-, keittiö- ja vartiopalveluihin, mutta myös taisteluihin. Kaartilaiset olivat keskimäärin 20-vuotiaita. Hennalan vankileirillä teloitettiin yli 200 naiskaartilaista. Kuva: Kansan arkisto


Tarmo Virtanen Lahen uutisia-blogissaan kirjoitti niin mainiosti näytelmästä, että jos kiinnostaa, käykää lukemassa täällä.

Näytelmä tuo historian tapahtumat elävästi esiin, omasta syntymäkaupungistani, vaikuttava esitys.


lauantai 5. elokuuta 2017

Harjaneilikoita, sieniä ja kortisonia


Yksi lempikasveistani pihapiirissämme on harjaneilikka. Nyt ne alkavat olla parhaimilllaan, monenväristä punaista ja valkoista ja niiden sekoitetta.
















Eilen olin vihdoin omalääkärin vastaanotolla. Polvi oli äitynyt niin pahaksi, että kävelykin välillä tuotti tuskaisen olon. Nyt sain siihen kortisonipiikin ja se tuntuu vievän kivun pois. Sitä en murehdi kauanko sen vaikutus kestää, on kuulemma yksilöllistä, nyt nautin tästä. Kaunottarenkin pesin äsken ihan omin käsin reissua varten. Pian kaasujalka painuu.

Toivotaan kovasti, että Lahdessa ei ole huomenna aivan kaatosade, menemme silloin kesäteatteriin. Kiintoisa esitys, siitä lisää myöhemmin.

Sieniasiaa. Jo pari viikkoa sitten meillä syötiin ensimmäiset tämän kesän kanttarellit. Vettä ovat sienirihmastotkin saaneet, nyt lämpöä, niin sienisyksy on turvattu.




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lilja, ruusu, kirsikkapuu


Ruusut ovat myöhässä, liljat aloittelivat sillä oranssilla ja jatkavat näillä:










Takana puuliljat, jotka vielä kasvattavat nuppujaan ja varsiinsa pituutta

Otsikosta Pave Maijasen versio, josta tykkään kovasti.



tiistai 1. elokuuta 2017

Retki taimitarhalle


Käytiin Pinsiön taimitarhalla. Retken syy oli lobo - omenapuu. Mies oli sellaisen pienen tilannut ja nyt se oli haettavissa. Meidän vanha iso lobo on talon pohjoispuolella ja nyt on laajennettu eteläistä omenatarhaa jo yhdellä pergiuksella ja tänään haettiin tuo lobo. Molempia on sitten kaksin kappalein, vanha ja uusi. 

On todella lämmin päivä, lempeä lounaistuuli tosin pyöritti hauskasti taimitarhan suihkulähdettä:


Melkein tyyni sää


Sitten tuulenpuuska heitti vedet poispäin

Vakoilin tarhalta ideoita meidän seuraavaa projektia varten, sen harmaan seinän jatkeeksi. 












Matka jatkui sitten Hämeenkyröön, söimme kasvislounaan Frantsilan Kehäkukka - ravintolassa. Ulkoterassilta näkyi suoraan laiturille Pappilanjoelle.


Sightseeing boat




Puuta pesään ja laiva kulkee

Sellainen kesäretki tänään. Päiväkahville palasimme sopivasti kotiin.

Nyt on isäntä kirjaimellisesti montussa, kaivoi ison montun ja pieni omenapuu pääsee sinne hyvän kompostimullan ympäröidessä sen juuria.