Sivut

maanantai 27. helmikuuta 2017

Mustarastas ja kevät


Tämän kuluneen talven aikana on lintujen ruokapaikoilla käynyt erityisen paljon mustarastaita. Välillä kun olen vienyt pähkinämurskaa ja heittänyt sitä myös kuusiaidan alle, niin on tuntunut aivan kuin pieniä mustia kanoja ruokkisin. Niitä on ollut kymmeniä ja heti ovat iskeneet jyviin kiinni jalkojeni juuressa. Kuvattua niitä ei saa, pitäisi olla kuvausteltta. 


Tämä yksilö saa edustaa kaikkia kavereitaankin



Ravintolassa vasemmalla pari pikkuvarpusta ja
oikealla näkyvä lienee sinitiainen



Minusta on huvittavaa ollut seurata miten ihmiset ovat kiihtyneet tuosta norskin ja suomalaisen törmäilystä MM-ladulla. Katsoin sitten minäkin jostain eilisen illan urheilu-uutisista, että mitä siinä oikein tapahtui. Selkeästihän se norjalainen meni suoraan suomalaisen eteen, ei siitä muuta käsitystä saanut. Suomen hiihtäjät olivat oikeutetusti vihaisia. Mutta minkäs teet, näitä sattuu. Ei se kiroilu ja manailu enää mitään auta. Sananlasku tietää, että maalla ollaan viisaita, kun merellä on hätä.

Tänään on erityisen keväinen iltapäivän alku. Aurinko paistaa ja pakkasta on enää muutama aste. Maaliskuu on jo nurkan takana. 


lauantai 25. helmikuuta 2017

Jäällä tulee nälkä ja jano


Eilen kauppareissulla ostin vaihteeksi punaisia tulppaaneja. 




Tein eilen siemennäkkäriä, sitä ilman en enää osaa olla. Ainekset ovat aina vähän erilaiset, mitä sattuu kaapissa olemaan. Nyt näkkärissä on täysjyväkaurahiutaleita, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, pellavarouhetta, sesaminsiemeniä, psylliumia, suolaa, rypsiöljyä ja vettä. Lopputulos näyttää tältä:




Tänään kävimme jo aamulla varhain jäällä. Uutta lunta oli satanut kinoksittain ja melkoisesti, minä tarvoin lumikengissä ihan hiki päässä jo loppumatkasta. Isäntä hiihti oman lenkkinsä ja olimme takaisin rannassa yhtaikaa.

Aurinko alkoi hyväillä kasvoja jo menomatkalla. Pakkasta oli lähtiessä -9 C, pieni tuulikin kävi, mutta kerrospukeutuminen teki olosta aukealla jäällä oikein mukavan. Pysähdyin aina välillä kasvot aurinkoon päin ja seisoskelin ja kuuntelin hiljaisuutta. 













Auto oli rannassa ja poislähteminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Jäämöykky oli juuri etupyörien edessä ja katselin sitä jo peruuttaessani auton siihen, että kuinkahan tästä lähdetään. En miettinyt sitä siinä enempää, läksimme järvelle nauttimaan auringosta.

Ei siitä parkista ilman työntöapua päässytkään lähtemään. Yritin ensin kunnon isolla moottorilla ja vauhdilla, mutta jää luisti aina alas takaisin. Määräsin isännän työntämään ja otin vauhtia ja tökkäsin kakkosen silmään ja johan mentiin komeasti jääklönttien yli. Eläköön Volvo ja sen vahva moottori. Ja työntäjä.

Nyt kuumottaa kasvoja mukavasti ja on kova nälkä. Isäntä paistaa silakkapihvejä lounaaksi. Ne on perinteen mukaan ilman jauhoituksia, mausteena vain suola ja maustepippuri. 

Rattoisaa ja kotoisaa lauantaita!



keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Laiskiaispullia mantelimassalla


Laiskiais-sanassa otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Se tarkoittaa sitä, että en vain itse koskaan leivo kyseisiä pullia. Harvoin syönkään niitä, tänä vuonna on poikkeustilanne näköjään. Laskiaiseen on vieläkin muutamia päiviä, mutta tammikuusta saakka on pienleipomo myynyt noita ihania laskiaispullia. Ohi en ole päässyt vaan kaksi kertaa olen jo kantanut kotiin tuollaisen kahden pullan pakkauksen:





Ensimmäisellä kerralla tammikuussa tuli kotona periaatekeskustelu täytteestä. Toin nimittäin oman makuni mukaan mantelitäytteisiä pullia. Isäntä sanoi, että hillo olisi kyllä parempi täyte vaikka hyvää oli kuulemma mantelimassallakin. Toisella kerralla olin viisaampi ja pyysin yhden kumpaakin lajia.  Myyjä ystävällisesti vaihtoi tuollaiseen pikkupakkaukseen toisen hillotäytteisen. Sen tunnisti sitten kotona siitä, että siinä oli raesokeria päällä ja toisessa mantelilastuja. Loogista.

Kumpi sinun mielestäsi on se must, hillo vai mantelimassa? Vai joku muu?

Sääennuste on lupaillut täksi illaksi ja yöksi melkoista lumimyräkkää. Päätin sitten ottaa sen kerrankin huomioon ja siirsin huomisen ennen kukonlaulua olevan menoni labraan kuukautta myöhemmäksi. En varsinaisesti pelkää millään kelillä autolla ajoa, kun täältä on ollut pakko lähteä omalla autolla aina, sää kuin sää. Mutta labra sijaitsee keskusterveysasemalla ja sieltä on mäki ylös takaisin tullessa, jossa aina lumisateella ja liukkaalla pyörii autot tien tukkona, kun eivät pääse ylös ja tie on kapea ja mutka juuri risteyksessä. Ajattelin, että olen kerrankin mukavuudenhaluinen, enkä tunge itseäni siihen ruuhkaan. Tämä eläkeläisen vapaus, ihanaa, että sitä voi näinkin käyttää.

Lehtiä tuossa netistä lueskellessani huomasin sen Ähtärin eläintarhan susijutun. Susi oli purrut pikkupoikaa käteen. Ikävä tapaus toki. Voin kuvitella, että sudenvihaajat saavat tästä vettä myllyynsä. Aivan turhaan. Ensinnäkin tarhassa kasvaneet sudet ovat aivan erilaisia kuin luonnossa elävät. Toiseksi mietin, miten poika oli päässyt puuaidan yli/ali ja vielä tiheäverkkoisen aidan läpi työntänyt kätensä. Eikö häntä kukaan kieltänyt jo siinä vaiheessa kun meni aidan yli. Kieltotauluja siellä kuvista päätellen on runsaasti. Ei voi tietää, mutta ihmetellä voi. Vahinkoja sattuu.

Seuraan nyt mielenkinnolla sääennusteen toteutumista. Nyt on kova pakkanen, aamulla oli lähes -15 C ja saan sisällä lämpimässä odotella sitä lumimyräkkää.

Lopuksi vielä. 
Sain runsaasti sähköpostia vaihtaessani tätä kirjoituspaikkaani. Kiitos kaikille ihanille blogini ystäville. Yli parikymmentä oli sellaista, johon vastasin. Älkääkä siitä huolta kantako, että ette aina jaksa kommentoida, tilastoista näkyy, että lukemassa käydään. Jatketaan yhteistä matkaa!




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kenelle rahasi ja tietosi netissä menevät?


Kannattaa pohtia hetki montaako netin ns ilmaispalvelua käytät älypuhelimessasi, tabletissasi tai läppärissäsi. Osa niistä on kokonaan maksuttomia, osa tarjoaa peruskäytön ilmaiseksi ja laadukkaampi versio sitten jo maksaa. Ehkä muutaman euron, vaan moniko niitä lataa? Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset.

'Snapchatin perustajat nousevat kenties maailman rikkaimpien joukkoon alle 30-vuotiaana'. Näin uutisoi Tivi ja kertoi, että etenkin nuorison suosiossa olevan Snapchat-pikaviestiohjelman emoyhtiö Snap kertoi listautuvansa pörssiin maaliskuussa. 

Kuva: tivi.fi


Netin "ilmaiset" palvelut keräävät meistä ja meidän toiminnastamme netissä tietoja, jotka jalostetaan esimerkiksi mainostajille myytäviksi tuotteiksi. Ilmaispalvelu Facebookin liikevaihto oli vuonna 2015 lähes 17 miljardia euroa.

Palvelujen käyttäjän olisi hyvä tietää, mitä tietoja palvelut keräävät, kuka tiedot omistaa, mihin niitä käytetään, ja se kaikkein tärkein: miten ne suojataan.

Suomalainen Omakanta-terveystietopalvelu tarjoaa kaikille pääsyn omiin potilastietoihinsa ja antaa mahdollisuuden rajoittaa niiden käyttöä. Kuvittelemme omistavamme ne tiedot itse. Periaatteessa näin onkin, mutta...

Kaikki eivät halua esim depressio- ja/tai  muun vastaavan diagnoosinsa olevan muiden kuin alan ammattilaislääkärien nähtävissä. Kyse ei ole pelkästä oman yksityisyyden suojasta, sillä tuon alan diagnoosi voi vaikuttaa hoitoon myös myöhemmin vaikka ei tietenkään pitäisi. Em diagnoosilla varustettu henkilö menee valittamaan vatsakipuja ja niiden todetaan olevan korvien välissä, vaikka kyse olisi akuutista suolistotulehduksesta tai muusta aivan eri sairaudesta. Aiemmin mainittu diagnoosi teki tepposet, lääkäri teki siitä omat syrjivät johtopäätöksensä.

Jokaisen kannattaa käydä Omakanta-palvelussa katsomassa, mitä tietoja omasta terveydestä ja lääkityksestä sieltä löytyy. Samalla voi päättää, mitä potilastietoja saa ja ei saa luovuttaa muille hoitaville yksiköille. 

Sitten kuitenkin, kun terveystietoja pitäisi voida siirtää eri yksiköiden välillä, perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon vaikkapa, se ei onnistu, koska järjestelmät eivät toimi yhteen. Hätätilanteessa joko potilaan tai läheisen henkilön etukäteen tai paikanpäällä antama suostumus tietojen siirrosta pitäisi riittää. Järjestelmien pitäisi ehdottomasti olla yhteensopivia.


Esineiden internet

Entä kodin esineet? Meistä kerättävän ja hyödynnettävän tiedon määrä kasvaa sitä mukaa kuin palvelut ja laitteet siirtyvät nettiin. Oletko ajatellut, että pian, jollei jo nyt, sinulla on kotona lukuisia laitteita, jotka on kytketty verkkoon? Uusi auto kerää tietoa auton toiminnasta ja liikkeistä ja on yhteydessä verkkoon. Kuka omistaa nämä tiedot, auton omistaja vai valmistaja?

Entä kotona yhä lisääntyvä laitemäärä: jääkaapit, ilmalämpöpumput, kosteusmittarit jne jne. Tiedot kulkevat pian verkon kautta. Kuka omistaa näiden tiedot? Asunnon omistaja, vuokralainen, taloyhtiö, isännöitsijä vai laitevalmistaja? Kenellä on valta/velvollisuus hallita asuntojen eri järjestelmiä ja luovuttaa niiden tietoja ja millä ehdoilla?

Olkaa tarkkana siellä netissä...


perjantai 17. helmikuuta 2017

Kiusattu Jansson ja muita tunnustuksia


On pari ruokaa, joita olen jo pitkään mielinyt ja eilen tein molempia. Näitä perinteisiä uuniherkkuja. Pieniä vuokia en edes viitsi näihin ruokiin liata, teen kunnon määrät kerralla, niin saadaan syödä useampi kerta.

Ensin kiusasin Janssonia, se on saanut olla rauhassa pitkään ja anjovisfileet odottivat jääkaapissa. Perunat suikaleina, sipulisilppua ja väleihin anjovisfileitä. Lopuksi päälle ensin ruokakerma ja sitten vielä anjovispurkkien liemet. Muita mausteita ei tarvita.


Janssonin kiusaus

Toinen ruoka mitä on mielessä ollut oli lasagne. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Monet sanovat, että lasagne on suuritöinen ja hankala, pitää tehdä kaksi kastiketta ja kaikenlaista. Minä olen kehittänyt muutama vuosi sitten näkemäni ohjeen perusteella lasagnen, jonka voi tehdä yhden kastikkeen taktiikalla.

Kas näin. Teen normaalin jauheliha-tomaattikastikkeen ja maustan sen hyvin, mm tuoretta basilikaa kourallinen, ainakin. Kastikkeen kiehuttua jonkun aikaa lisään sekaan pieninä kuutioina puoli pakettia Koskenlaskijajuustoa. Annan juuston sulaa kuumaan kastikkeeseen ja lopuksi sekoitan siihen maitoa noin puoli litraa, vähän kastikkeen määärästä riippuen. 

Sitten vaan kastiketta, lasagnelevyjä ja juustoraastetta vuorotellen vuokaan, niin, että alimmainen ja päällimmäinen kerros on kastiketta ja lopuksi päälle juustoraastetta:

         


Ja syömään...



Viikko on mennyt kuin siivillä. Tuli taas tutuksi Tays Silmäkeskus  rakennusstyömaiden keskellä. Tai minulle tuli tutuksi vain reitti sinne. Parkkipaikkoja siellä ei ole ja tänään aamulla taksikuskikin mulkaisi vihaisesti kun käänsin kuraisen autoni siinä vieressä. Ei se lika tartu, teki mieli mennä puhtaan valkoisen mersun omistajalle sanomaan. Sitten ajattelin, että hehee, ei se mersukaan kovin kauan valkoinen ole, tällä kelillä. Kura roiskuu ja pesunestettä kuluu.

Lumet sulavat pois, jäälle vielä pääsee, katsotaan kuinka kauan. 


tiistai 14. helmikuuta 2017

Minkä radan valitsisit?


On latua mistä valita. Ottaisiko sisäkaarteen vai kiertäisikö ulkokautta? 





Kirkas on aurinko puhtaan valkoiselle hangelle. Purokin kuului jo solisevan järveen, pienesti, mutta näkyi jo sulattaneen jäätä.



Puro
 Kirkasta jään pintaa:










Mielikuvitus voi keksiä näistä ihan mitä vaan?!




Niin kirkas oli se aamuinen jäällä paistanut aurinko, että sain migreenin. Onneksi olin rannassa autolla ja pääsin nopeasti kotiin ottamaan lääkettä. Nyt pitää muistaa aurinkolasit ehdottomasti kun jäälle lähtee. Autossahan ne olivat, mutta mitä ne siellä auttavat, höh.

Lopuksi selfie:



Ai niin,  hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!





sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Sininen aamu


Aamulla näytti kovin harmaalta. Aurinko pysyi piilossa. Mutta jonkun valoilmiön ja kameran yhteistyön tuloksena ulkoilustamme tulikin sinisen hämyn retki, ainakin aluksi:



Lumi ja taivas siniharmaana


Kissoilla oli hento lumipeite



Puro laskee tässä kohtaa järveen, vaan missä vesi?


Päivän ulkoilut on tehty, lehmät lypsetty linnut ruokittu ja itsekin saatu ruokaa ja päiväkahvia. On aika sunnuntain rauhallisen lukuhetken. Mikäs se parempaa.



lauantai 11. helmikuuta 2017

Sähköllä vai paperilla - reseptiongelmia

Vuoden 2017 alusta lähtien lääkemääräykset tulee kaikissa tilanteissa tehdä pääsääntöisesti sähköisesti. Myös yksityisillä pienillä lääkäriasemilla ja yksityisvastaanotoilla. Julkisella puolellahan sähköisiin resepteihin on siirrytty jo v 2010, samoin isoissa yksityisissä lääkärikeskuksissa, joissa on rahaa hankkia potilastietojärjestelmä ja sen kustannukset ovat pisara meressä kansainvälisten terveysjättien liikevaihdossa. 

Sähköisiä lääkemääräyksiä voi tehdä ilman potilastietojärjestelmää yksityisvastaanotolla tai pienillä lääkäriasemilla selainpohjaisia eResepti-palveluja käyttäen. Palveluiden käyttämiseksi lääkäri tarvitsee tietokoneen, internet-yhteyden, kortinlukijaohjelmiston ja kortinlukijan. Lisäksi runsaasti tietoa miten järjestelmä toimii. Paperireseptiä ja puhelinlääkemääräystä käytetään nyt vuoden 2017 alusta lähtien vain poikkeustilanteissa, esimerkiksi jos tietoliikenneyhteyksissä on katkos. 


Eilen ilahdutin itseäni ostamalla 20 kermanväristä tulppaania


Kävin yksityisellä pienellä lääkäriasemalla lääkärin vastaanotolla pari viikkoa sitten ja keskustelin muun (eli sairauteni) ohessa lääkärin kanssa uusista reseptien kirjoittamisongelmista. Syy oli se, että hän ei saanut tietoliikenneyhteyttä toimimaan selain-pohjaisella järjestelmällään kirjoittaakseen minulle reseptin. Hän pyysi minun apuani (tietää ammattini) ja pakko oli todeta, että järjestelmään ei pääse, koska verkkoyhteyttä ei saatu.

Paperireseptiä hän ei halunnut kirjoittaa, koska yhden sellaisen edellisellä viikolla tehtyään, saman ongelman takia, oli apteekista soitettu ja tivattu häneltä syytä, miksi ei oltu käytetty sähköistä reseptiä. Minun lääkkeeni ei ollut niin kiireinen, koska entisiäkin oli vielä vähän jäljellä ja lääkäri lupasi laittaa illalla yhteyden saatuaan reseptit kantapalveluun. Näin toimittiin. 

Lääkärini kertoi: Lääkärit pakotettiin 1.1.2017 alkaen käyttämään sähköistä reseptiä, joka aiheuttaa lääkärinammatinharjoittajille lisäkustannuksia 120 euroa kuukaudessa ja lisäksi 33 senttiä reseptiltä. Kela kertoi etukäteen vain reseptikohtaisesta maksusta. Kuukausimaksu tuli jälkikäteen tiedoksi. Viimeisen kuukauden aikana kyseinen lääkäri oli  törmännyt jo useita kertoja e-reseptin häiriötiloihin. Kyseisessä lääkärikeskuksessa on vain muutama lääkäri ja jokaisella on omat laitteet ja kaikilla on myös ollut ongelmia tietoliikenneyhteyksissä.

Sähköisen reseptin merkittävimpiä ongelmia ovat siinä esiintyvät käyttökatkokset ja tiedonsiirron hitaus. Myös järjestelmien käyttöliittymistä löytyy kehitettävää. Katselin lääkärin käytössä olevan järjestelmän käyttöliittymää ja tuli mieleen, että kenen oppilaan harjoitustyönä se on tehty. Kaikki alkeelliset virheet siinä olivat silmieni edessä ruudulla.

Kokonaan järjestelmästä puuttuvat tarkistukset ja varmistukset kriittisissä toiminnoissa ja järjestelmän tuki harvoin käytetyissä toiminnoissa.

Mutta ajatelkaapa kuinka paljon lääkärin aikaa menee kaikkeen muuhun kuin potilaan hoitamiseen? Aivan sama ongelma oli aikoinaan julkisella puolella kun järjestelmässä oli alkukankeuta ja virheitä. Eikä se kovin helposti vieläkään suju kaikilta lääkäreiltä. Heidän koulutuksensa on tarkoitettu potilasta varten, ei tietojärjestelmien ongelmien selvittämiseen.

Lisäksi eReseptissä on vieläkin virheitä, jotka saattavat johtaa pahimmillaan tietosuojan puutteellisuuteen. Laitoin  itselleni kantapalvelun kautta uusittavaksi muutaman lääkkeen. Ne uusittiin heti seuraavana päivänä ja hain ne apteekista samana päivänä. Seuraavana sunnuntaina aamulla klo 8.00 piippasi kännykkäni tekstiviestin merkiksi. Katsoin viestin, ja siellä kerrottin parista lääkkeestä, että niitä ei voi uusia, ota yhteys terveysasemaan. Mistä kyseinen viesti putkahti? Olin saanut ne lääkkeet jo apteekista ja niitä oli vielä reseptilläkin jäljellä. Haamu? Karanneet bitit?

Skeptinen kun olen näiden halvalla hankittujen järjestelmien suhteen, niin en ihmettele mistä kohta lääke- ja sairaustietoni löydän.



torstai 9. helmikuuta 2017

Lintujen iloksi


Jäädytin viime yönä ulkona pakkasessa pari jääkoristetta. Toinen on ihan jäädykevuokaan tehty punajuurella värjätty jääkakku, toinen sisältää marjoja ja pähkinärouhetta linnuille ja vettä loput. 

Onpahan tupperwaren astioistakin jotain hyötyä:


    


Tänä vuonna on lintujen suosiossa ollut pähkinärasvapötkylä. Vein äsken koristeiden kanssa taas uuden pötkylän. Niitä on kulunut jo muistaakseni puolitusinaa, jokohan tämä olisi viimeinen. On näet keväisiä säitä luvattu ensi viikolle, mutta lintuja kyllä ruokin niin kauan kun on lunta tai routaa maassa ja/tai yöpakkasia.

Nyt kun katson keittiön ikkunasta, on tuo uusi rasvapötkö saanut jokaiselle tikulle lintuja. Työnnän siitä noita saslik-tikkuja läpi, että lintujen on helpompi syödä tikulla kököttäessään. Uusi on aina suosittu, kun se on vielä lämmin ja sitä on helpompi nokkia kuin umpijäätyneitä.

Pakkasta on edelleen -16 C. 



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Koko kansa lukee


Nyt on meneillään Koko kansa lukee 6-26.2.2017 kamppanja ja oiva tilaisuus tutustua e-kirjojen maailmaan täällä.



Kuva täältä



Kampanjakirjat löytyvät helmikuussa osoitteesta ekirjasto.kirjastot.fi, joka on yleisten kirjastojen yhteinen e-kirjasto. Tarvitset vain kirjastokortin, nettiyhteyden ja sopivan laitteen.

Antoisia lukuhetkiä!



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Non Ducor, Duco


Uusi vuosi ja uusi blogi. 

Tämä ei ole yhden asian blogi. Kirjoitan aiheista laidasta laitaan. Tärkeitä minulle ovat luonnossa liikkuminen ja oma puutarha. Tartun myöskin yhteiskunnallisiin ongelmiin, mikäli siltä tuntuu.  Ruoka-asiatkin kiinnostavat, joten siltäkin saralta saattaa jotain asiaa syntyä, jopa kuvia.

Olen tehnyt pitkän työuran ja nyt nautin eläkeläisen vapaudesta. Mietin pääni puhki mihin kaikkeen tätä vapautta voisi käyttää ja usein huomaan, että päivät ovat niin täynnä, että aika ei todellakaan tule pitkäksi. Hienointa tässä vapaudessa on se, että herätyskello tai kännykkä ei piippaile aamulla heräämään. Silti nousen melko aikaisin, että voin nauttia jokaisesta päivän hetkestä. Huonojakin päiviä toki on, kaikenlaisia sairauksia vuodet ovat tuoneet, mutta ei niistä tässä vaiheessa enempää.

Nyt lämmittelee jo kevään aurinko ja nautin ulkoilulenkeistä.  Kovin kauan ei mene siihenkään, että voi taas seurata mitä puutarhasta nousee. Se on hieno kasvun ihme joka kevät. 

Pajunkissat kuvittelivat kevään jo tulleen, mutta saivatkin niskaansa pakkaset.




Kirjoittanut olen aina, heti kun sen taidon opin. Katselin joku aika sitten vanhoja päiväkirjojani. Aloin pitää päiväkirjaa 12-vuotiaana ja pidin aina opiskeluvuosiin asti. Muutama ensimmäinen opiskeluvuosi jäi väliin ja sitten päiväkirjat alkoivat taas täyttyä. Niitä on kertynyt melkoinen pino nuoruuden ja keski-iän matkoilta maailman merillä sekä kaikesta elämääni liittyvästä. Päiväkirja on vieläkin yöpöydän laatikossa. Nyt se täyttyy hitaammin näiden digitaalisten laitteiden täyttäessa kirjoittamis- ja lukemistarpeen osin. 

Jos joku eksyy tänne lukemaan, niin lämpimästi tervetuloa!

Non Ducor, Duco = Minua ei viedä, minä vien.