Montako litraa rapataan?

Keräsin keväällä maitopurkkeja  15 kpl, pesin ja säästin betonitöitä varten. Hidasta puuhaa kun maitoa kuluu vain kahvissa ja purkki kestää kauan.

Tässä kuitenkin 15 litraa betonia purkeissa ja jotain muutakin tein tänään aamulla:

Jalkapallokuvioinen lamppukupu

Pallokupu on tietysti rikottava kun se on tarpeeksi kauan kuivunut, mutta noita kupuja löysin kirpputorilta muutamalla eurolla, joten teen palloja useita. Ehkä loppukesällä saavat vielä mosaiikkikoristuksen, ehkä eivät, katsotaan.

Pitsityyny

Nämä ja monia muita betonitöitä saa jäädä terassille kuivumaan rauhassa saariloman ajaksi. Ehdin tehdä vielä tänään yhden säkillisen esineiksi ennen kuin pakkaamme tavarat ja Kaunottaren nokka käännetään kohti suuren järven rantaa ja siitä jatketaan soutuvenheellä ei ihan Kiinaan asti mutta saareen. 

Kuunliljat ja bonus

Kuunliljat ovat kaikki kasvussaan myöhässä. Isot vanhat puskat jo melko hyvin kasvaneet, uudemmat vasta verryttelevät lehtiään esille. Kuvasin ennen juhannusta osan lajeista:

Vanhat iso puskat - Big Daddy

Toinen vanha lajike, en tiedä nimeä

White Feather
Onneksi kaikki ko lajin taimet talvehtivat hyvin ja alkoivat kasvaa.

Stiletto

 Frances Williams 

Flavocircinalis

Fire and Ice 

Blue Mouse Ears 

Cherry Berry
Tekee violetit varret ja kukat kasvaessaan.

Queen Josephine 

Loput jäivät kuvaamatta kun vettä tuli taivaan täydeltä. Loppukesällä kun puskat ovat kasvaneet, kuvaan penkkejä uudestaan.

Bonus:

           

         
     

Juhannuspäivänä siili tuli terassille maistamaan parilasta mitä meillä on syöty. Huilasi terassin nurkassa vähän aikaa ja lähti matkoihinsa. Iltaisin niitä käy ravintolassamme syömässä useita.

Kyllä ne kelit tästä lämpenee kun me lähdemme jossain vaiheessa loppuviikolla saareen...

Katsaus puutarhaan

Toivottuja ja ei-toivottuja vieraita löytyy. 

Aamun kierros puutarhassa varmisti sen minkä aavistin. Lehtokotiloita löytyy jälleen sateiden jälkeen. Koko alkukesänä ennen juhannusta on löytynyt vain muutama kotilo, ilmeisesti kylmyyskin vaikutti. Räkätitkin ovat kiitettävästi hoitaneet niiden syömisen. Mutta nyt menin tutkimaan raparperin maata viistävien alimpien valtavien lehtien alta ja kas, siellä niitä oli kasvanut viikossa komeasti.

Lehtokotilot olivat vasta kiivenneet alimpiin lehtiin ja osa oli maassa. Onneksi missään muualla ei kotiloita ollut, tutkin kaikki niiden vakipaikat. Tyhjiä. 

Saalis raparperin alta

Muutakin havaintoja tein puutarhassa. Pari vuotta sitten sain akileijan siemeniä sekä Sirpalta että Keskeneräiseltä, syystä, että meillä oli vain tummansinisiä. Viime kesänä siemenet tekivät vasta pieniä taimia. Nyt näyttää siltä, että ainakin osa on onnistunut talvehtimaan ja  tänä kesänä voin ihailla myös vaaleanpunaisia akileijoja. Mielenkiintoista nähdä miten sitten vuoden päästä, risteytyvätkö nämä jotenkin ja minkä värisiksi.

Herkän kaunis vaaleanpunainen

Oman tontin metsäisellä puolella on puolukka kukassa ja kukkia on paljon. Viime kesänä keräsin pieneltä alueelta pari litraa puolukoita.

Puolukka

Kivikossa alkaa kukkia punakissankäpälä ja kivirikko. 

Punakissankäpälä on nupullaan

Kivirikko leviää 

Kivirikon pienet vaatimattomat kukat ovat kauniita kun koko alue on kohta kukassa. Niiden sekaan olen jättänyt koivun lehtiä maatumaan. Seassa kasvaa muutama vaahteran, koivun ja pihlajan taimi. Ne lähtevät vetämällä pois kivikosta. Niitä tulee sinne pitkin kesää.

Kivirikon kukka aukeaa vähitellen

Sammalleimu on viihtynyt kivikon reunassa jo yli parikymmentä vuotta

Suomi 100 - orvokit odottavat jo leikkaamista

Koristelaukat kukkivat

Pioneissa on tänä kesänä tosi paljon nuppuja.

Pioneista ensimmäisenä kukkii tämä tumma

Sateen jälkeen kuunlilja kerää vettä

Juhannus on sujunut rauhallisesti saunoen ja hyvin syöden. Eilen isäntä savusti siikaa ulkosavustimessa ja tänään hän tekee liha-kasvisvartaita ulkona grillissä parilalla. Minä siis teen vain salaatin ja keitän uudet perunat. Otan laiskasti ja rennosti. 

Kylä on hiljentynyt juhannuksen viettoon, meteliä ei ole missään, oikea luonnon rauha ja toppatakki illalla ulkona istuessa. Suomen kesä! 

Juhannus

Juhannus

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Vanhin alppiruusumme on puhkeamassa kukkaan.
Jokaisen kuivan näköisen oksan päässäkin on kukka.

Vesi ja muut nesteet ovat ammoisista ajoista asti olleet olennainen osa suomalaista juhannusta. Kosteat perinteet juontuvat Ukon vakat -juhlasta. Se oli esikristillisen kauden tärkeimpiä juhlia, jota vietettiin kevätkylvöjen päätteeksi koko kyläyhteisön voimin. 

Antoisaa keskikesän juhlaa!

Veteen on päästävä

Terveisiä järvestä!
Useimpina aamuina pyrähdän tuohon läheiseen uimarantaan autolla ja menen järveen juoksemaan. Järvihölkkäämään.  12 vuotta olen lajia harrastanut kaiket kesät.  Ai kuinka tekee eetwarttia kipeälle polvelle. Voi sanoa, että vesi on vielä sen verran viileää, että sillä on turvotusta laskeva vaikutus. Muutenkin juoksuasento tekee kipeälle polvelle vedessä hyvää. 

Eilenkin sunnuntaina aamulla olin aivan yksin, joinain aamuina pari naista tästä samalta kylältä tulee aamu-uinille.

Eikä näin kesän edetessä maisemissakaan ole valitamista. Rantaan laskeutuu mäki parkkipaikalta ja kesäkukat ovat jo kauneimmillaan. Tuohon on levinnyt hylätyltä kesämökiltä ruusujakin.

Tyyni järvi odottaa hölkkääjää

Takaisin noustessa on tien toisella puolella samanlainen kukkaniitty:

Vedessä juoksemisen aloitin kesällä 2005 kun jalan hiusmurtuma jalkaterän päällä esti silloisen juoksuharrastukseni. Joku ehdotti juoksemista vedessä, kun siellä hevosiakin (!) juoksutetaan. Kaikki veteen liittyvä kiehtoo minua ja ostin silloin tuon vesijuoksuvyön. Lajiin jäin koukkuun ja juuri luonnon vesissä, järvissä, se on parhainta. Joka reissuun kesällä täällä kotimaassa pakkaan autoon yhden kassin jossa on uintivehkeet ja juoksuvyö. 

Kaunotar ja Kulkuri

Walt Disneyn piirroselokuvan nimi sopi jotenkin tähän uuden Kaunottaren kanssa kulkemiseen. Kulkurina täällä saa olla, kun busseilla ei kesällä pääse mihinkään ja talvellakin harvoin.

Hain siis viime viikollla uuden autoni ja samalla luovutin hyvinpalvelleen Volvon pois. Eipä tule ikävä, kun muutaman päivän olen jo uudella Kaunottarella kurvaillut. Takaisin en vaihtaisi.

Autokaupasta kotiin tultua näytti lukema tältä

Enpä ole ennen ajanut autokaupasta kotiin näin tuoreella autolla. Lähtiessäni kaupasta matkamittari näytti 900 m. Siis metriä! Kotona oli jo tullut 30 km täyteen, tulin kaupan kautta.

Kilometrejä kyllä on nyt jo kertynyt ja kaikkia ominaisuuksia en ole edes ehtinyt vielä kokeilla. Kaikenlaista tekniikkaa uusiin autoihin nykyisin laitetaan. Toiset hauskoja, toiset peräti tarpeellisia. Pari esimerkkiä: nopeusrajoitusmerkkien tunnistin, pysäköintitutka, kaistavahti ja kuljettajan virkistys. Luit oikein, jos ajan kaksi tuntia yhteen menoon, ilmoittaa auto, että olisi aika pitää tauko. Lisäksi siinä on mäkilähtöavustin. Siitä ajattelin, että en moista tarvi, kun olen joutunut pysähtymään vaikka minkälaiseen jyrkkään ylämäkeen. Mutta on se kätevä. Aamuisin käyn uimarannalla ja sieltä parkkipaikalta nousee jyrkkä pieni mäki suoraan maantielle, jos maantiellä tulee auto, joutuu ylämäessä pysähtymään keskelle mäkeä. Tänään niin kävi kun tulin aamulla vesijuoksustani ja kas, olihan se oiva apu, ei tarvinnut käsijarrun kanssa pelailla.

Autoilu menee nyt niin, että joka päivä löytyy joku uusi ominaisuus. Rakastan näitä teknisiä vempaimia ja niiden kanssa on mukava kulkea ja ajella. 

Puutarhakin tulee hoidettua, mies on sitä hoivaillut. Tukenut vatut, leikannut nurmikon, istuttanut uusia ruusuja. Yksi ikävä uutinen puutarhasta tuli tänään. Myyrät, joita täällä ei ole aiemmin ollut kiusana, ovat syöneet meidän pikkuisen Pergius 2:n juuriston. Mies oli surullinen kun kertoi asian huomanneensa. Puu lähti ihan nostamalla pois. Mistä hiivatista niitä myyriäkin tänne on tullut. Muuten kaikki kasvaa kohisten ja ihana alkukesän vehreys on ilonamme.

Kaunotar asuu nyt autotallissa ja betonityöt joutuivat evakkoon toisaalle. Eihän tässä mäntyjen siitepölyn lentäessä voi punaista pintaa kuorruttaa sillä keltavihreällä mönjällä.

Mitäs tikkaille on kiivennyt?

Kylpijät tikkailla

Ylhäällä Vartijat aamuauringossa

Olen sijoitellut sisältä edellisten kesien betonitöitä ulkoilemaan puutarhaan kesäksi. Osa on betonia ja talvehtii hyvin lumessa ja pakkasessakin. Osa on antiikkilaastia, kuten nuo kylpijät, ne siirrän talveksi sisälle pois pakkasesta. Kylpijöiden sekaan tulee vielä muratteja kasvamaan.

Siirtelin myös osan huonekasveista karaistumaan pihalle kesäksi. Ne innostuvat sitten syksyllä kasvuun ja kukkimaan kun pääsevät takaisin sisälle.

Kahden sateisen päivän jälkeen paistaa aurinko. 

Rapatessa roiskuu taas

Betonityöpajani on taas aloittanut toimintansa. Nyt kun vielä on farkku käytössä, olen rahdannut noita säkkejä enemmänkin varastooni. Tänään kävin lounaalla ja kirjastossa kirkolla. Kotiin ajoin taas lähimmän rautakaupan noutovaraston kautta.

Tämmöinen lasti tällä kertaa:

Kuivabetonia on nyt melkoisesti betonitöihin. 

Saneerauslaastilla saa kätevästi ja lujasti 'liimattua' mosaiikkikuvioita betonitöihin vanhoihin ja uusiin. Sillä saa myös kauniin saumauksen, juuri niin leveän tai kapean kuin on tarpeen.

Kesäkukkien jalustana viime kesän töitä

Vanhoja töitä on todellakin melkoisesti sisällä ja ulkona, mutta minkäs teet kun pää pursuaa ideoita ja ne on kädet kurassa saatettava esineiden muotoon. Ja miten hyvältä se taas tuntuukaan!

Nyt se alkaa

Viime vuonna omenapuiden kukinta oli lähes kolme viikkoa aikaisemmassa. Täydessä kukassa olivat eteläiset puut jo 26. toukokuuta. Nyt vasta aloittelevat:

Sävstaholm keskellä, vasemmalla valkeakuulas ja pergius

Tänä aamuna olin puutarhassa jo varhain. Ulkona oli melkoinen sumu, näkyvyys kymmenisen metriä. Sumu haihtui vähitellen ja kostea ilma oli miellyttävän raikas. Mies istutti ruusutarhassa eilen hankkimiaan ruusuja (Peace ja joku toinen) paleltuneiden tilalle. Minä katkoin akkuladattavalla trimmerillä voikukan nuppuja pitkin pihaa, ei niitä enää millään jaksa kaivaa ylös. Joskus alkuvuosina sitä vielä tehtiin. Nykyään ei ole niin justiinsa, kaikki saa kasvaa, ainakin jonkun verran.

Urhonkin toin ulos, johan hänen oli aika tulla vahtimaan puutarhaa. Pääsi istumaan vanhalle paikalleen trendikkäästi maalista kuluneen penkin päähän.

Urho

Ilahtuneena huomasin myös, että lemmikkikin on taas ilmestynyt kasvamaan päärynäpuun alle. Se oli pari kesää pois jostain syystä, mutta leviää taas kauniisti.

Sitten on bellis eli kaunokainen. Minkä ihmeen takia se ei viihdy miedän pihassa? Nyt katselin, että yksi pieni töpäs, sekin vaaleanpunainen, on noussut, muita ei näy. Muistan belliksen lapsuudesta melkein rikkaruohona, kun se levisi pitkin nurmikkoa. Olen ostanut uusia alkuja jo monena kesänä eri puutarhoilta. Mutta ei se viihdy. Kummallista. Tykkäisin siitä kovasti.

Yksi erikoisuus on tuo iso rukku, jonne n 10 vuotta sitten istutin orvokkeja. Yhtään uutta en ole istuttanut ja ne siementävät joka vuosi lisää. Katkon varret kerran tai kaksi kesässä:

Orvokkoja, orvokkeja!

Unikot alkavat kukkia ja taas samassa paikassa kukkapenkin vieressä:

Oranssit kukat ilmestyvät pian

Melkoinen tuoksun huuma täyttää pian puutarhan kun omenapuut pääsevät kukinnassaan vauhtiin. Pölyttäjiäkin on jo liikkeellä ihan kiitettävästi. Perhosbaarikin on aivan täynnä ötököitä, ei kuitenkaan perhosia.

Näin kesällä näyttää blogimaailmakin selvästi hiljentyvän. Suomen kesä on niin lyhyt, että on parempi nauttia siitä. Terassilla tarkenee pian lukeakin, kunhan puutarhan katselulta malttaa.

Päin mäntyä

Puusavotan loppumisen kunniaksi tein ohuimmista koivun rungoista tikkaat. Sen verran paksuja olivat, että 100 mm:n nauloja piti käyttää. 

Sydänpuu pääsi koristeeksi ja lisää tulee joko kukkia tai betoniaskareita. 

Ostin Prismasta noita nauloja kun kotona ei ollut tarpeeksi pitkiä. Samalla opetin kesäpojalle matematiikkaa. Pyysin sadan millin nauloja ja hän totesi sen olevan siis sentti. Siinä kohtaa kerroin että se on kyllä 10 senttiä, yksi nolla perään vielä. Kesäpoika oli huumorimiehiä ja juttelimme siinä kaikenlaista. Hän kysyi mihin tarvin nauloja ja kerroin. Hän pyysi ottamaan puhelimellani kuvan lopputuloksesta ja näyttämään kun tulen taas Prismaan. Lupasin.

Helmililjamättäät kukkivat vasta nyt

Nyt on ulos kiire jo, tälle päivälle on luvassa sadekuurojakin. 

Raparperipiirakkaa ja lipstikkakeittoa

Tuoksuuko? Täällä tuoksuu. Otin juuri uunista raparperipiirakan. Varret ovat vielä niin rapeita ja pehmeitä, että piirasta ei paljon paistaakaan tarvitse. Melkoisen puskan on jo kasvattanut, kukkiakin on jo tulossa, joten harventaa täytyy taas:

Kanelisokerilla maustettu raparperipiiras.
Nautitaan vaniljajäätelön kanssa.

On aika tehdä myös lipstikkakeittoa, puska on jo melkoinen, joka kesä se kasvaa  kolme kertaa uudestaan kun korjaan sadon:

Lipstikka- eli liperipuska

Keittoon laitan paljon lipstikkasilppua, sipulia ja pari jauhoista perunaa. Ensin keitän perunat paloina pehmeiksi ja sitten kuullotetut sipulit ja lipstikat joukkoon. Lopuksi puoli pakettia Koskenlaskijajuustoa paloina sulatetaan sekaan ja keitto on valmis. 

Muuten olo on vieläkin puhki puu-urakasta, joten näitä kevyitä kotihommia vain teen. Tänään myös haen matkahuollosta paketin mosaiikkimyymälän outletista netistä tilattuja mosaiikkipaloja. Tulevat betoniaskareiden kanssa käyttöön. On myös haettava kanisteriin bensaa, että pääsee ruohonleikkuuseen lähipäivinä, sade ja lämpenevä ilma on huomaamatta kasvattanut voikukat ja muut nurmikkoa näyttelevät vihreät sojot jo melko pitkiksi. On aika kaivaa Husqvarna esille. Se on siis ruohonleikkuri.