lauantai 29. joulukuuta 2018
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Tapanin savut
Meillä on useina vuosina jo ollut tapana savustaa lohifile ulkona omassa savustimessa Tapaninpäivänä, niin tänäkin vuonna. Puinen (ainoa oikea) savustin on isännän rakentama, kuten koko ulkokeittiökin. Viime kesänä keittiö täytti 20 vuotta, juhlat unohtuivat, lienee syytä muistaa ensi kesänä 21-vuotispäivät. Savustuspönttö on sinä aikana kerran uusittu. Ensimmäinen oli lähes kymmenen vuotta käytössä ja sitten kerran paloi oikein kunnolla. Isäntä rakensi uuden entistä ehomman tilalle, nyt vieraat, jotka olivat palon aikaan paikalla, vitsailevat siitä aina. Samoin naapuri, jonka oma savustuspönttö paloi myös kerran. Kylän trendi näköjään.
Sieltä savu tupruaa |
Savustuspönttö ja hella, jossa paistetaan kesällä lettuja |
Valmis savustettu lohifile vielä lämpimänä |
Suppilovahveromuhennos kuuluu asiaan |
Yläkuvasta huomaa, että lunta ei ole paljon. Eilisen vesikeli sulatti puiden päältä lumia, onneksi maahan vielä jäi.
Joulu on ollut rauhallinen, useita kirjoja olen lukenut ja katsellut nauhoituksia. On kahviteltu ja syöty tietty hyvin. Nyt taitaa olla päikkäreiden aika.
lauantai 22. joulukuuta 2018
perjantai 21. joulukuuta 2018
Hopeakylkisten aamu
Pehmeäksi muhinut silakka, wanhanajan silakkarullien muodossa, kuuluu muiden kalojen kanssa meidän joulupöytään. Eikä tämä hopeakylkinen herkku häviä maussa muille lajitovereilleen lainkaan.
Aamu valkenee ja sataa lunta!
tiistai 18. joulukuuta 2018
Joulupiparit
on leivottu jo kesällä. Muunlaisia ei meillä leivotakaan.
Betonista ja kultamaalista on meidän piparit tehty |
Lunta on saatu maahan ja se antaa hiukan valoa tähän pimeimpään vuodenaikaan. Huomenna keskiviikkona haetaan kuusi, ilman sitä miehelle ei tule joulua. Hän sen aina laittaa, koristelee ja hoitaa. Torstaina käydään vielä ruokakaupassa ja sitten Tuomaan päivänä rauhoitutaan tänne metsän laitaan. Ei ole kiire minnekään, kirjapinot on varattu, ruokaa on tarpeeksi ja pyhät saavat tulla. Joulu ei tunnu enää miltään, kuten Risakin omassa blogissaan totesi. Alkaa jo jouluja olla niin paljon takana, että kunhan rauhoitutaan arjen kiireistä, siinä se.
sunnuntai 16. joulukuuta 2018
Meren liikkeitä - sarja on valmis
Sarjaan tuli neljä osaa, joissa on meren liikkeiden eri vaiheita, nousuvesi korkeimmillaan, laskuvesi ja surffausaallot. Taulut ovat kuvassa hyllyllä, jossa on vaihtuva näyttely viimeisimmistä töistäni.
Tässä ovat syntyjärjestyksessään:
Tide Times - sarja |
Tässä ovat syntyjärjestyksessään:
Rising Tide - Tide Times I |
High Tide - Tide Times II |
Low Tide - Tide Times III |
Windsurfing - Tide Times IV |
Taulut ovat kooltaan 20x20 cm ja materiaalina akryylimaali ja joissain myös silikoniöljy. Idea pyöri päässäni niin kauan, että siitä oli pakko saada maalit kankaille. Lainelautailua ilman tuota purjetta olen harrastanut itsekin, ja tuolla rannalla oli erikoisen hyvät aallot siihen. Vesi on meressä niin kylmää, että märkäpuku oli välttämätön.
Taideverstas pitää nyt (todennäkäisesti) pienen tauon ja maalaustarvikkeet odottavat leivintuvan "ateljeessani" valmiina kun päähän on taas tullut tarpeeksi ideoita ja ne pyrkivät sieltä väreillä ulos.
Kuten olen sanonut, en ole minkäänlainen taitelija, mutta jostain syystä luovuus on betonin ohessa nyt pyrkinyt purkautumaan myös maaleilla leikittelyyn. Eläkkeellä olo suo vapauden kokeilla kaikkea uutta. Työ on terapeuttista ja siinä unohtuu kivut ja säryt. Suosittelen.
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Lisää fluid painting- kokeiluja
Kesällä innostuin ulkoterassilla olevalla verstaallani kokeilemaan akryylimaalausta ja erityisesti fluid painting-tekniikkaa. Ihanaa sotkemista väreillä.
Syksyn tullen siirsin työpajani sisätiloihin ja järjestelin sinne kaikki mosaiikit, liimat, akryylimaalit ja muut maalustarvikkeet. Odottamaan inspiraatiota. Sitä saikin odottaa muiden tekemisten mentyä aina "taiteen" edelle ja koska tuo maalien kanssa lotraaminen vaatii rauhaa ja aikaa, niin ei sitä tuntunut löytyvän.
Kunnes. Katselin yhtenä päivänä vanhoja valokuviani ja löysin vuosituhannen alussa ottamiani valokuvia ison meren rannalta ja nimenomaan vuorovesi-ilmiön tiimoilta. Meren liikkeet, siinä on niin kiehtovaa seurattavaa, että olen todella onnellinen, että sain viettää yhden vuoden niitä seuraillen. Tein siellä tietysti muutakin mutta meri oli n 300 metrin päässä asuinpaikastani ja patikoinnit rantapoluilla korkeilla kallioilla ja hienolla hiekalla laskuveden aikaan ovat muistoina, jotka eivät unohdu. Eikä varsinkaan ne maisemat.
Piirtää en osaa. Halusin kuitenkin tallettaa sen meren, hiekan, suurien aaltojen ja vaahtopäiden värimaailman noihin töihin. Ajattelin tehdä Tide Times-nimisen sarjan töitä noista maisemista.
Tässä maistiaisia ensimmäisen työn tiimoilta viime viikolta kun aloitin.
Syksyn tullen siirsin työpajani sisätiloihin ja järjestelin sinne kaikki mosaiikit, liimat, akryylimaalit ja muut maalustarvikkeet. Odottamaan inspiraatiota. Sitä saikin odottaa muiden tekemisten mentyä aina "taiteen" edelle ja koska tuo maalien kanssa lotraaminen vaatii rauhaa ja aikaa, niin ei sitä tuntunut löytyvän.
Kunnes. Katselin yhtenä päivänä vanhoja valokuviani ja löysin vuosituhannen alussa ottamiani valokuvia ison meren rannalta ja nimenomaan vuorovesi-ilmiön tiimoilta. Meren liikkeet, siinä on niin kiehtovaa seurattavaa, että olen todella onnellinen, että sain viettää yhden vuoden niitä seuraillen. Tein siellä tietysti muutakin mutta meri oli n 300 metrin päässä asuinpaikastani ja patikoinnit rantapoluilla korkeilla kallioilla ja hienolla hiekalla laskuveden aikaan ovat muistoina, jotka eivät unohdu. Eikä varsinkaan ne maisemat.
Piirtää en osaa. Halusin kuitenkin tallettaa sen meren, hiekan, suurien aaltojen ja vaahtopäiden värimaailman noihin töihin. Ajattelin tehdä Tide Times-nimisen sarjan töitä noista maisemista.
Tässä maistiaisia ensimmäisen työn tiimoilta viime viikolta kun aloitin.
Ensimmäinen työ valu ja kuivuu |
Rising Tide - Tide Times I |
Seuraavat Tide Times-työt ovat tekeillä ja osa ideoina päässä ja välillä tuntuu, että ei malta lopettaa ollenkaan. Fluid painting on varsin hauskaa ja suorastaan terapeuttista. Sekoittelen värejä kuppeihin, laitan joihinkin hiukan silikoniljyä solujen ja kuplien syntyyn ja kumoan maalit kankaalle. Koskaan ei voi olla varma mitä syntyy, kuitenkin aina värit tekevät omat muunnoksensa. Hyvä niin.
lauantai 8. joulukuuta 2018
Joulu vaanii lähellä
Saa ihan rauhassa vaania, en ota stressiä.
Ovikranssit kuuluvat jouluun. Toisen tein tänä vuonna katajasta kun metsää oli kaadettu ja siellä oli komeita isoja katajia maassa. Ei muuten ollut maanomistajan lupaa, mutta siellä ne katajat makaavat vieläkin. Tein niistä muutaman kranssin tuonne kylämyyjäisiinkin. Toinen kranssi, tuo punainen, itse tehty sekin, on jo monta vuotta ollut ovessa ja jostain joulutavarakätköistä sen taas löysin. Kranssit laitoin oviin jo ennen ensimmäistä adventtia.
Olen vuosi vuodelta vähentänyt lähetettävien joulukorttien määrää reilusti. Nyt vähensin taas ja poistin listalta kaikki, jotka eivät ole pitäneet yhteyttä millään lailla. En suostu tavan vuoksi tekemään enää yhtään mitään. Tärkeintä minusta on, että ne vanhat ihmiset, jotka joka vuosi kirjoittavat kortin, saavat myös meiltä omansa. He eivät someile, eivätkä teksiviestejä lähettele.
Omaksi iloksemme teen jouluruokia. Molemmilla meillä on omat suosikkimme, onneksi niistä on suurin osa samoja. Kinkku paistetaan aatonaattona leivinuunissa. Pakkaseen tein tänään lanttulaatikoita, ne pakastan kypsänä. Leivinuunissa paistoin.
Tuuvinkia (hämäläinen imelletty perunalaatikko) teen ensi viikolla, tai mies itse asiassa haluaa tehdä sen tänä vuonna. Hän pitää siitä aivan erityisesti. Molemmat ollaan jo lapsena siihen totuttu. Se pakastetaan aina raakana ja paistetaan yksi kerrallaan sitten kun syödään, kolme tuntia, 150 C.
Rosollia ja erilaisia suolakaloja meillä syödään myös paljon. Lohet ja mädit suolaan aina myös pakkaseen ja otan esille aina sen verran kun syödään. Riippuen siitä, että ollaanko kaksin vai tuleeko muita syöjiä. Livekalalla herkuttelemme kaksin jonain joulun päivänä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain?
Ulkokeittiössä palaa joka päivä kynttilä. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on saatu luntakin. Se uhkaa kyllä sulaa kun on luvattu vesisadetta.
Polvikin on taas hetken aikaa parempi, sain siihen kortisonipiikin. Sitä odotin, ennen en olisi laatikoita pystynyt tekemään.Huomenna sunnuntaina on sitten perinteinen joulun mieskuorokonsertti kirkossa. Tulee edes kerran vuodessa käytyä kirkossakin.
Ovikranssit kuuluvat jouluun. Toisen tein tänä vuonna katajasta kun metsää oli kaadettu ja siellä oli komeita isoja katajia maassa. Ei muuten ollut maanomistajan lupaa, mutta siellä ne katajat makaavat vieläkin. Tein niistä muutaman kranssin tuonne kylämyyjäisiinkin. Toinen kranssi, tuo punainen, itse tehty sekin, on jo monta vuotta ollut ovessa ja jostain joulutavarakätköistä sen taas löysin. Kranssit laitoin oviin jo ennen ensimmäistä adventtia.
Tämä sijaistaa Kultainen sydän risutyötä piharakennuksessa |
Arvelen tämän iäksi 6-7 vuotta |
Olen vuosi vuodelta vähentänyt lähetettävien joulukorttien määrää reilusti. Nyt vähensin taas ja poistin listalta kaikki, jotka eivät ole pitäneet yhteyttä millään lailla. En suostu tavan vuoksi tekemään enää yhtään mitään. Tärkeintä minusta on, että ne vanhat ihmiset, jotka joka vuosi kirjoittavat kortin, saavat myös meiltä omansa. He eivät someile, eivätkä teksiviestejä lähettele.
Omaksi iloksemme teen jouluruokia. Molemmilla meillä on omat suosikkimme, onneksi niistä on suurin osa samoja. Kinkku paistetaan aatonaattona leivinuunissa. Pakkaseen tein tänään lanttulaatikoita, ne pakastan kypsänä. Leivinuunissa paistoin.
Leinuuni oli lämmin, niin paistoin muutaman pellillisen sämpylöitäkin.
Leivinuuni ei saa olla enää liian kuuma sämpylöille, muuten paperikin paistuu :) |
Tuuvinkia (hämäläinen imelletty perunalaatikko) teen ensi viikolla, tai mies itse asiassa haluaa tehdä sen tänä vuonna. Hän pitää siitä aivan erityisesti. Molemmat ollaan jo lapsena siihen totuttu. Se pakastetaan aina raakana ja paistetaan yksi kerrallaan sitten kun syödään, kolme tuntia, 150 C.
Rosollia ja erilaisia suolakaloja meillä syödään myös paljon. Lohet ja mädit suolaan aina myös pakkaseen ja otan esille aina sen verran kun syödään. Riippuen siitä, että ollaanko kaksin vai tuleeko muita syöjiä. Livekalalla herkuttelemme kaksin jonain joulun päivänä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö vain?
Ulkokeittiössä palaa joka päivä kynttilä. Tuon kuvan ottamisen jälkeen on saatu luntakin. Se uhkaa kyllä sulaa kun on luvattu vesisadetta.
Polvikin on taas hetken aikaa parempi, sain siihen kortisonipiikin. Sitä odotin, ennen en olisi laatikoita pystynyt tekemään.Huomenna sunnuntaina on sitten perinteinen joulun mieskuorokonsertti kirkossa. Tulee edes kerran vuodessa käytyä kirkossakin.
lauantai 1. joulukuuta 2018
Selätetty on marraskuu
Näin on saatu joulukuu alulle.
Liikenteessäkin sattui ja tapahtui. Olin tulossa kaupungista ja ysitiellä edelläni ajoi auto peräkärryä vetäen. Katselin jo kauempaa, että onpa omituisen näköinen viritys, kanaverkosta laitettu laidat peräkärryyn ja rakennelma oli täynnä lautoja sikin sokin. Jättäydyin hieman kauemmaksi kuin aavistaen pahaa. Sitten kävikin niin, että yhtäkkiä peräkärryn kuorman päällimäinen puulava lensi ylös. Se ponnahti ensin tien laitaan, jolloin jarruttelin varovasti, koska takanakin oli peräkärryä vetävä auto ja muutakin jonoa. Mutta se lava ei jäänytkään tien sivuun, vaan kerran kunnon vauhdit saatuaan ponnahti sieltä keskelle ajokaistaani. En voinut vetää täysjarrutusta takana tulevien takia, eikä väistää voinut. Oikealla oli kallio ja vasemmalla vastaantulevaa liikennettä jatkuvana jonona. Sekunnin tuhatosassa päätös oli tehtävä ja koska näin, että lava oli väärin päin, ajoin suoraan keskeltä, eli korkealla olevien reunojen väliin mahtui auton pyörät juuri ja juuri. Ajoin siis lavan päältä. Mitään pahempaa ääntä ei kuulunut. Vauhti oli onneksi jo melkoisesti hidastunut 80:stä.
Painoin täysillä torvea ja silti edellä ajava EI pysähtynyt. Onneksi olin jossain välissä ottanut muistiini peräkärryn rekisterinumeron. Jotain iloa on tästä numeromuististakin. Ajoin seuraavasta liittymästä pikkutielle ja kaupan pihaan. Kirjoitin ylös numerot kännykkään ja tutkin autoni vauriot, mitään ei näkynyt päällisin puolin. Kotona soitin heti vakuutusyhtiöön ja siellä selvisikin auton ja peräkärryn omistaja. Tehtiin siinä puhelimessa heti vahinkoilmoitus. Sitten ajoin itse oman autoni tutkittavaksi Autoklinikalle ja kuin ihmeen kautta vain pienet naarmut pohjassa löytyi. Ei toimenpiteitä. Siellä miehet puistelivat päätään ja sanoivat, että lava olisi voinut tulla tuulilasista sisään tai olisin voinut hätääntyä ja väistää vastaantulevien kaistalle. Silloin tässä ei seistäisi. Todellakin.
Eikä siinä vielä ihan kaikki. Seuraavana aamuna hämärässä läksin autolla kirkolle. Käännyin juuri isommalle tielle ja painoin tietty kaasua. Samassa vasemmalla vilahti jotain ja jalkani ajautui heti jarrua kohti. Hyvä niin, sillä vasemmalta metsästä hölkötteli iso hirvi. Jäi keskelle tietä tuijottamaan minua ennen kuin huomasi juosta toiselle puolelle tietä metsään.
Tilastollisesti tässä on jo aika paljon liikennetapahtumia parille päivälle. Mutta tilastot eivät kerro kaikkea. Todennäköisyyslaskentakaan ei tässä auta. Kaikkeen on liikenteessä aina varauduttava.
Lunta ei ole vielä saatu, huomiseksi on luvassa lumisadetta ja parin päivän talvi. Sitten jälleen lämpenee. Kasvihuonetalvi jatkuu.
Valoa kohti ollaan menossa, kolmen viikon päästä on talvipäivänseisaus.
Puutarhassa palaa useita lyhtyjä illan pimeydessä |
Sisällekin on saatava valoa joka nurkkaan |
Vadelman makuinen juustotorttu tuli eilen leivottua |
Mitä jäi marraskuusta mieleen?
Marraskuussa kävin lääkärissä, tällä kertaa käsikirurgilla, ja kädelle saatiinkin leikkausaika heti tammikuulle. Edellyttäen vielä, että julkinen puoli suostuu kirjoittamaan palvelusetelin. Leikkaus tehdään kunnan ostopalveluna yksityiseltä puolelta. Ensi viikolla on omalääkärille aika (kuusi viikkoa sitten varattu) ja tarkoitus on saada polveen kortisonipiikki. Polvi on niin kipeä, että jopa aamulenkit ovat viime päivinä kutistuneet olemattomiin, joten todellakin odotan sitä piikkiä. Lisäksi selkä muistuttaa aina välillä, että ei suinkaan ole terve, vaan vaatii osansa särkylääkeannostuksesta. Selästä voi kyllä onneksi sanoa, että se on omien jumppien, fysioterapeutin ja uusien omaan jalkaan sopivien pohjallisten ansiosta paljon parempi kuin kesällä. Kesällä oli välillä järvestä noustessa tunne rappusissa, että en pääse sieltä vedestä ylös.
Liikenteessäkin sattui ja tapahtui. Olin tulossa kaupungista ja ysitiellä edelläni ajoi auto peräkärryä vetäen. Katselin jo kauempaa, että onpa omituisen näköinen viritys, kanaverkosta laitettu laidat peräkärryyn ja rakennelma oli täynnä lautoja sikin sokin. Jättäydyin hieman kauemmaksi kuin aavistaen pahaa. Sitten kävikin niin, että yhtäkkiä peräkärryn kuorman päällimäinen puulava lensi ylös. Se ponnahti ensin tien laitaan, jolloin jarruttelin varovasti, koska takanakin oli peräkärryä vetävä auto ja muutakin jonoa. Mutta se lava ei jäänytkään tien sivuun, vaan kerran kunnon vauhdit saatuaan ponnahti sieltä keskelle ajokaistaani. En voinut vetää täysjarrutusta takana tulevien takia, eikä väistää voinut. Oikealla oli kallio ja vasemmalla vastaantulevaa liikennettä jatkuvana jonona. Sekunnin tuhatosassa päätös oli tehtävä ja koska näin, että lava oli väärin päin, ajoin suoraan keskeltä, eli korkealla olevien reunojen väliin mahtui auton pyörät juuri ja juuri. Ajoin siis lavan päältä. Mitään pahempaa ääntä ei kuulunut. Vauhti oli onneksi jo melkoisesti hidastunut 80:stä.
Painoin täysillä torvea ja silti edellä ajava EI pysähtynyt. Onneksi olin jossain välissä ottanut muistiini peräkärryn rekisterinumeron. Jotain iloa on tästä numeromuististakin. Ajoin seuraavasta liittymästä pikkutielle ja kaupan pihaan. Kirjoitin ylös numerot kännykkään ja tutkin autoni vauriot, mitään ei näkynyt päällisin puolin. Kotona soitin heti vakuutusyhtiöön ja siellä selvisikin auton ja peräkärryn omistaja. Tehtiin siinä puhelimessa heti vahinkoilmoitus. Sitten ajoin itse oman autoni tutkittavaksi Autoklinikalle ja kuin ihmeen kautta vain pienet naarmut pohjassa löytyi. Ei toimenpiteitä. Siellä miehet puistelivat päätään ja sanoivat, että lava olisi voinut tulla tuulilasista sisään tai olisin voinut hätääntyä ja väistää vastaantulevien kaistalle. Silloin tässä ei seistäisi. Todellakin.
Eikä siinä vielä ihan kaikki. Seuraavana aamuna hämärässä läksin autolla kirkolle. Käännyin juuri isommalle tielle ja painoin tietty kaasua. Samassa vasemmalla vilahti jotain ja jalkani ajautui heti jarrua kohti. Hyvä niin, sillä vasemmalta metsästä hölkötteli iso hirvi. Jäi keskelle tietä tuijottamaan minua ennen kuin huomasi juosta toiselle puolelle tietä metsään.
Tilastollisesti tässä on jo aika paljon liikennetapahtumia parille päivälle. Mutta tilastot eivät kerro kaikkea. Todennäköisyyslaskentakaan ei tässä auta. Kaikkeen on liikenteessä aina varauduttava.
Lunta ei ole vielä saatu, huomiseksi on luvassa lumisadetta ja parin päivän talvi. Sitten jälleen lämpenee. Kasvihuonetalvi jatkuu.
Valoa kohti ollaan menossa, kolmen viikon päästä on talvipäivänseisaus.
tiistai 27. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 24 ->
Marraskuussakin nousee aurinko ja joinain aamuna sen jopa näkee kylällä kulkiessa.
Hetken höytäili lunta eilen ja kuura valkaisee lisää talventörröttäjiä, puolukanvarpuja, puita ja päitä.
Marraskuu etenee kovaa vauhtia kohtia ensimmäistä adventtia.
perjantai 23. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 21 - 23
How to Survive November 21 - 23
Seuraavat päivät marraskuuta selvitin mm taiteen voimalla. Sari Orpanan Kuiskauksia- näyttelyssä oli tuttuja kuvia, tällä kertaa huovutettuna.
Ylhäällä vasemmalla Saimaan aarre ja oikealla Heinäkuinen hellepäivä vesijärvellä II
Rantajellona |
Näin on päästy jo marraskuun viimeiselle kolmannekselle. Tänään jo näyttääkin talvisemmalta, maa on harmaan kuuran peitossa ja pakkassumua ilmassa. Leivinuunissa on taas tuli ja sinne menee iso pata palapaistia ja sen kanssa uunijuureksia vuokaan kypsymään yrtein ja öljyin maustettuna. Yöksi laitetaan jälleen uuniohrapuuro muhimaan.
Lehdet ovat täynnä Black Friday ja Cyber Monday tarjouksia. Villit hevosetkaan eivät saisi minua moisiin ruuhkiin kaupunkiin tarjousten perässä. Nettikaupasta löysin oivan tarjouksen täydentämään maalaustarvikkeitani. Sieltä oli helppo tilata ilman minkäänlaista kiirettä, ruuhkaa ja parkkipaikan epätoivoista etsimistä. Muistelen, että noin hyödynsin alennuksia viime vuonnakin.
Ruuhkatonta marraskuun viimeistä viikonloppua itse kullekin!
tiistai 20. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 17-20
How to Survive November 17-20
Hämeensillalta Ilvekseen päin - tilapäinen kävelysilta ei houkuttele |
Vanhaa ja uutta |
Junien takaa näkyy uusi korkea Luminary II |
Kaupunkireissu Tampereelle. Takaisin kotimetsiin äkkiä.
Luonnon muovaama huterajalkainen vasikka |
Marraskuu etenee...
perjantai 16. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 13-16
How to Survive November 13-16
13. marraskuuta tiistai
Hymyilevä omena |
14. marraskuuta keskiviikko
Väripilkku ruusupensaassa |
15. marraskuuta torstai
Pellet puutarhapenkillä |
16. marraskuuta perjantai
Rosmariinipaisti |
Tiistaina haettiin maakellarista lisää omenia (omia siis) syötäväksi ja niiden joukossa oli mm tuo hymyilevä åkerö. Hyvältä maistui. Keskiviikkona puolen päivän aikaan ajaessani kirkolta kotiin päin alkoi paistaa aurinko. Pari tuntia oli kuin joku olisi jättilampun sytyttänyt, niin erikoinen oli tuo valo keskellä marraskuun hämärää.
Torstaina heitin miehen metsän laitaan ja hain parin tunnin päästä pois. Toi suppilovahveroita korillisen. Niitä kasvaa tässä lämmössä koko ajan lisää. Minun oli pakko jättää metsäreissu väliin, polvi ja selkä eivät edellisestä metsäkeikasta tykänneet.
Tänään on leivinuunissa tuli, mies laittoi sinne puita heti seitsemän aikoihin. Siellä paistuu sitten kohta lasagne ja tuo kuvassa oleva rosmariinilla ja valkosipulilla maustettu paisti. Se jäähtyy sitten huomiseksi ja siitä saa leikattua kauniita siivuja. Ensi yöksi laitan ohrauunipuuron uunin jälkilämpöön kypsymään. Voideltuun kannelliseen vuokaan desi kokonaisia ohraryynejä, litra maitoa ja suolaa sopivasti. Aamulla puuro on vaaleanpunaista ja makeaa.
Marraskuu etenee jo yli puolenvälin.
maanantai 12. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 11-12
How to
Survive November 11-12
11. marraskuuta sunnuntai
Orvokkeja marraskuussa |
Sunnuntaina aamuhämärässä läksimme sauvakävelylenkille tihkusateeseen. Puutarhassa loistivat keltaiset ja violetinkeltaiset orvokit kuin pienet lamput. Kylän läpi taivalsimme harmaasa aavemaisemassa, ketään muita ei ollut ulkona. Takaisin tullessa metsäautotietä pitkin näimme sentään yhden koiranulkoiluttajan, joka kauempaa metsän puolelta huuteli huomenia.
12. marraskuuta maanantai
Sininen kuoro puutarhakeinussa |
Pudonneiden lehtien alta löytyi puutarhakeinussa harjoitteleva sininen kuoro. Tänään selätän marraskuuta kampaajalla ja kirjastossa.
lauantai 10. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 2018 – 10
perjantai 9. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 2018 – 9
torstai 8. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 2018 - 8
keskiviikko 7. marraskuuta 2018
Marraskuun selätys 2018 - 7
How to
Survive November 2018 – 7
Jotenkin tämä ruskeanharmaa marras ja sen nimeämä kuukausi on selätettävä. Susu vinkkasi tästä haasteesta, kuva päivässä, jota Lepis on pitänyt jo vuodesta 2007, pitkään on kestänyt. Kiitos ideasta! Ajattelin osallistua ainakin joinain päivinä.
Tästä se alkaa:
Metsän kaunotar |
Tänään selätetään lisää marraskuuta ja lähdemme ajelemaan tuonne vajaan sadan kilometrin päähän viiskymppisiin, siis synttärijuhliin, joihin tulee noin sata muutakin juhlijaa.
tiistai 30. lokakuuta 2018
No tuleeko se sote?
Sotesta on kirjoitettu lukuisia juttuja eri lehdissä ja sen sekavammaksi aina käy. Aamulehdessä oli 27. lokakuuta 2018 kirjoitus 'Sote-mietintö jumittaa yhä valiokunnissa' ja jo tästä lyhyehköstä kirjoituksesta löytyi muutama termi, jotka kyseiseen sotkuun liittyvät:
-eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta
-valinnanvapaus
-sote-mietintö
-sote-uudistus
-sote- ja maakuntauudistus
-sote-lakipaketti
-valinnanvapauslakiesitys
-perustuslakivaliokunta
-voimaantuloaikataulu
-muuttuva markkinatilanne
-sote-keskukset
-sote-lait
-emolaki ja tuottajalaki
Valtioneuvoston
julkaisema kaavio kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon uusia rakenteita.
Kaoottinen esitys on herättänyt sosiaalisessa mediassa hilpeyttä.
|
Mietin vain, että kun/jos puolueet vaihtuvat seuraavassa hallituksessa ensi vuoden vaalien
jälkeen, sote-uudistus voi taas muuttua, jopa alkaa kokonaan alusta. Yksinkertaista, vai mitä?
lauantai 27. lokakuuta 2018
Ensilumi
Muutaman päivän saamme pitää kevyttä valkoista lunta puiden oksilla ja lehdillä. Ensilumi tuli käymään.
Pikkuinen uusin omenapuumme (lobo) ei raaski pudottaa lehtiään |
Perennojen varret jätän suurimman osan talentörröttäjiksi |
Pensasruusu |
Linnuille jätetään aina maahan ja pariin omenapuuhun syötävää:
Hyvin näyttää maistuvan, varsinkin mustarastaat ovat kokoontuneet sankoin joukoin syömään omppuja maasta. Pienemmät linnut nokkivat puussa. Syövät alkupaloja, odottaessaan varsinaisen ruokinnan alkamista. Minä odotan vielä pakkasta ja/tai lunta ennen kuin aloitan lintujen ruokinnan. Sitä on sitten jatkettava kevääseen asti. Birdlife antaa ohjeita talviruokinnalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)