Tulilintu kruunasi viikon

Oli melkoinen viikko. Mikään ennalta suunniteltu asia ei sujunut hyvin. Kaikki, ihan kaikki tekemiset menivät pieleen ja harmitti moni asia. Eilen kuulin vielä, että niiden poikien, jotka Kaunotarta aina pesivät ja vahasivat, yritys on tehnyt konkurssin. Onneksi toinen pojista sai heti muualta töitä. Mutta minua harmittaa poikien puolesta ja omasta puolestani myös, joudun etsimään uuden pesupaikan, jossa saa hellän käsinpesun Kaunottarelle. Kuntamme ei suhtaudu kovin myönteisesti pienyrittäjiin, pojilla oli pikkuhallissaan hirveä vuokra ja armoa ei annettu, vaikka yrittivät. Isompia yrittäjiä sitten taas suositaan. Voihan rähmä.

Lumikeinu

Jalkapalloilijat saavat uudet pipot kunhan lumi vähän sulaa

No, kaiken kompastelun jälkeen päätin palkita itseni ja läksin tänään ajelemaan Puuiloon. Nimikin viittaa iloon ja tiesin sieltä löytäväni taidetarvikkeita virkistykseksi tälle viikolle. Olin netistä katsellut, että siellä on tosi halpoja akryylimaalit ja kankaat. Joten ostin sitten kun halvalla sai:

Kankaita, maaleja ym

Jatkoin kokeiluja taidepajassa ja syntyi tämä:

Tulilintu

Nyt on jo parempi mieli ja huomenna laitetaan leivinuuniin tuli, ostin paistin ja ja isoon vuokaan pilkon juureksia, mausteeksi yrttejä. Myös punajuurilaatikko höystettynä vuohenjuustolla pääsee sinne kypsymään. Lounaaksi mies lupasi keittää madekeiton (saatiin made tänään kalakaupasta) hiihtoreissunsa jälkeen ja sillä aikaa, no, helppo arvata, minä suttaan maaleja kankaalle.

Latvojen taidenäyttely

Pakkaspäivän kävely puutarhassa ja katse ylös puiden latvoihin kameran kanssa.

Mänty, kuusi, koivu ja kataja.

Pakkanen nipisteli käsiä ja puolivälissä kuvassessiota hyytyi kamerakin. Hetken sisällä lämmiteltyäni kävin vielä ottamassa pari kuvaa. Pakkanen pysytteli -18 C tietämissä. Hyrrrr.

Noin kirkasta oli eilen, tänään sataa lunta ja silti edelleen on reippaasti pakkastakin. 

Betonipäitä ei kohta enää palele

Lämpimiä pikkupipoja betonipäille tuli laatikollinen, wau!

Tässä malleina toimivat sisällä talven viettävät päät, jotka on tehty antiikkilaastista. Ne asuvat sisällä, koska laasti ei tykkää pakkasista. Mutta katsokaapa pipoja, niin kauniita, niissä on tupsut ja kaikki! Mittakaavana on Marimekon jättikokoinen tarjotin. Taustalla on viime kesän akryylimaalilla käsittelemäni koivun pätkä.

Täytyy viikonloppuna rapsutella betonipäiden päältä lumet, niin saavat villamyssyjä lämmittämään. 

LÄMPIMÄT KIITOKSENI sinne pipojen tekijälle, kiitos Katri!!

Viileä työpäivä

Eilen oli aamupäivällä pakkasta -23 C.

Oli asiointipäivä ja otin pari kyytiläistäkin mukaan. Odotellessani heitä oman asiointini jälkeen, katselin autosta parkkipaikan vieressä olevaa rakennustyömaata. Taisi olla melkoisen viileä työpäivä. Silti rakennuksella tehtiin töitä rivakasti. Mietin katsellessani, että onkohan tuolla ylhäällä istuvalla nosturikuskilla kopissaan joku lämmitys. Siellä hän nosteli betonielementtejä ilmaan ja asetteli paikoilleen. Katolla näin ainakin kolme miestä töissä. Huh, aika viileä työpäivä. Nappasin kännykällä kuvan tuulilasin läpi.

Onneksi sain kirjastosta eilen kahdeksan uutta kirjaa, varauksista tulleita aivan uusia, tammikuussa ilmestyneitä. Olin jo melkein huolissani kirjojen vähyydestä. Kun lukemista odottavien kirjastokirjojen määrä pinossa laskee kolmeen tai jopa alle, alkaa olla aika haalia lisää. Onneksi alkuvuoden uutuudet (varattu jo ajoissa) putkahtavat jo kirjastoonkin. Käsi toipuu oikein hyvin, mutta lukeminen on kumminkin vielä pääharrastus, kevyitten kotihommien lisäksi. Tänään on vielä ystävä tulossa iltapäivällä kahville ja laitetaan taas kylän asiat kuntoon, miksei omatkin.

Lunta riittää

Eilisen lumimyräkän jälkeen on puutarhassa oikein perinteisen talven ilme:

            

Toipuminen on sujunut hyvin. Välillä unohtuu, että kotihommia voi tehdä vain yhdellä kädellä ja se tietty koettelee kärsivällisyyttä. Tikit alkavat kiristellä,  joten muistuu kyllä, että käsi vielä toipuu, vasta viikon päästä saan tikit pois. Tänään ajelin jo autolla kauppaan, teki päälle hyvää päästä ihmisten ilmoille.

Maisemat ovat kauniit ja kirpeä pakkanen pistää pukemaan kunnolla pienelläkin ulkona käynnillä. Laiskottaa,  sanon itselleni, että olen toipilas, enkä tarvitse urheilusuorituksia vielä. Mies teki eilen lumityöt kahteen kertaan. Aamulla tänään kun ajeltiin kauppaan, huomattiin, että kuntakin on oivaltanut lumen määrän, latukone teki töitä kirkolle mennessä metsän reunassa. On kunnon hiihtokelejä tulossa.

Yksikätistä unimaailmaa

Ihmisen alitajunta on mielenkiintoinen, varsinkin kun jotkut päivätodellisuuden asiat siirtyvät mitä erikoisemmalla tavalla uniin. 

Maanantaina kävin käsileikkauksessa ja seuraava yö kotona meni nukutuksen 'pöllyistä' tokenemiseen ja käden varomiseen. Unia ei näkynyt. 

Viime yönä sitten alkoi tapahtua. Olin illalla rakentanut itselleni tyynyistä barrikadin käden alle, että se pysyisi hiukan kohoasennossa. Ensimmäinen muistamani uni taisi tulla siitä. Näin unta, että lumiaura oli heittänyt pari metriä lunta autotallin oven eteen ja minä työnsin (!) autoa tallista ulos. Yhdellä kädellä, koska tuolla leikatulla kädellä ei nyt vähään aikaan saa mitään raskasta tehdä. Uni loppui siihen kun joukko tuntematomia miehiä tuli lapioiden kanssa auttamaan minut ja auton ulos. Heräsin ennen kuin auto oli ulkona. 

Aina vaan paranee. Seuraavassa unessa olin koulun jumppasalissa ja jotkut muistavat varmaan kun vedettiin salin sivusta esille köydet. Nyt olin päättänyt, että kokeilen yhdellä kädellä kiipeämistä. Kiipesin oikein hyvin ja aloin laskeutua alas. Silloin matkähdin lattialle, unessa siis, ja heräsin siihen, että kättä särki, olin sängyssä hankalassa asennossa.

Tuossa välissä olin jo sen verran hereillä, käden jomottaessa leikkaushaavan kohdalta, että tein itselleni poretabletti-särkylääkejuoman. Oli kuitenkin vasta kello neljä aamuyöllä ja jatkoin unia. 

Ja unet jatkuivat. Mikä parasta, olin aivan oudon järven rannalla kesällä menossa uimaan. Tarkoituksena oli, että nostan leikatun käden ylös, kun sitä ei vielä saa kastella, ja uin yhdellä kädellä. Muistan hyvin kuinka unessa ikäänkuin unohdin koko toisen käden ja jatkoin nautiskellen uimista ja kellumista yhdellä kädellä. Ei minkäänlaista muistikuvaa siitä, että miten toisen käden 'piilotin'. 

Sitten järvestä piti päästä pois. Olin näet keskellä järveä. Yhtäkkiä paikalle ilmestyi joku saaristolautan näköinen vene tai laiva ja sieltä huudettiin, että pitää tulla luiskaa myöten ylös. Luiska oli sellainen mistä autolla ajetaan lossiin ja lautalle, suora, eikä mitään mistä ottaa kiinni, siis huom. yhdellä kädellä. Mietin sitten, että uin ihan siihen reunaan ja otan reunasta kinni. Uituani ison lautan sivuun löysinkin tavalliset rappuset, aivan tutunnäköiset ja yhtäkkiä paikka olikin vakituinen avantouintipaikkani ja sen rappusia pääsin ylös. Sitten heräsin.

Herätessäni mies oli tapansa mukaan jo noussut ja keittänyt (uidessani :) ) kahvit termarimukiin ja lähtenyt työhuoneelleen viereiseen taloon. Kahvia juodessani ja lehteä selatessa naureskelin unilleni. Mieskin tuli käymään, tarkisti, että toipilas on hengissä, ja kerroin uniani hänelle, puisteli päätään ja naureskeli. 

Maltan tuskin odottaa ensi yön seikkailuja. Vai olisiko jo päikkäreillä mahdollisuus katsoa eläviä kuvia. Päikkärit kuuluvat toipilaan ohjelmaan ilman muuta. Ainakin yhdet.

Rattoisaa viikkoa kaikille muillekin, minä otan nyt kaiken irti edes erikoisesta unimaailmasta, kun en pääsen ihan vielä autoilemaankaan.

Sääilmiöitä kankaalle

Sataa räntää tai vettä, peräti luntakin on tullut. Sääilmiöt näkyvät taidepajassakin:

Räntäsade

Tein pohjan ensin fluid painting menetelmällä akryylimaalilla ja lisäsin jokaiseen väriin tipan silikoniöljyä. Annoin kuivua seuraavaan päivään. Hopean ja valkoisen sävyt ensin kakkupaperin pitsireunan läpi ja niiden päälle samalla menetelmällä tummempaa hopean ja harmaan sekoitusta. Iloitsen jokaisesta oivalluksesta, jonka teen menetelmien ja välineiden suhteen. 

Palaan asiaan käsikorjauksen jälkeen.

Väri-iloittelua

Luovuutta kannattaa vaalia.

Viimeisintä väriloittelua taidepajassani:

Telineillä

Luovuus ei suinkaan ole ominaisuus, jota ihmisellä joko on tai ei ole lainkaan. Olen huomannut, että luovuutta voi vaalia ja kehittää. Oikein tavoin kohdeltuna se virtaa vapaasti, mutta käyttämättönä tai huonosti kohdeltuna se jämähtää paikoilleen. Koskaan ei sen sijaan ole liian myöhäistä herätellä uinuvaa luovuutta, kukin tavallaan.

Härkäviikot

Härkäviikkojen lasketaan alkavan loppiaisesta ja kestävän aina laskiaiseen tai Marian päivään saakka. 

Meillä vietiin tänään joulukuusi ulos. Perinteisesti se on viety vasta Nuutinpäivänä, 13. tammikuuta, noudattaen vanhaa sanontaa 'Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi'. Nyt on muuta ohjelmaa Nuutin päivän tienoilla, joten kuusi pääsi pihalle lintujen iloksi. Ulos puutarhaan jäi vielä valoja, samoin sisälle pari valoa ikkunoille. 

Tämä joulun yksi amaryllis on tehnyt melkoisesti kukkia. Kolme vartta on noussut ja jokaisessa neljä kukkaa. Tänään kun otin kuvia siitä, huomasin, että ainakin yksi varsi on vielä nousemassa nuppuineen. Melkoinen voimavarasto siihen isoon sipuliin on kerääntynyt. 

Väriltään tämä ennätyskukkija on tuollainen raidallinen. Punainen oli niin tylsä ja valkoinen on ollut joka joulu, tänä vuonna sitten ostin tämän itse ja sain toisenkin raidallisen, se on vielä nupuillaan.

Härkäviikot tuovat tullessaan kaikenlaista, ei niin mukavaa kaikki. Leikkauksia molemmille, ensin minulla käsi heti ensi viikolla, minkäs teet kun ikää tulee. Osia paikkaillaan, ei vielä sentään vaihdeta kokonaan uusiin. 

Mutta mukavaakin on tiedossa, tottakai. Taidepajan olen avannut joulutauon jälkeen, akryylimaaleja olen hankkinut lisää ja parhaillaan yksi työ on kuivumassa ja toinenkin odottaa jatkoa inspiraation mukaan. On se maalien kanssa läträäminen niin minun juttu!

Ja lumi, jota juuri alkoi sataa lisää, on saanut kylän miesporukan valtoihinsa. Heidän latukonemestarinsa teki herroille pellolle ladut ja awot, punainen anorakki vain vilahti kun meilläkin mies lähti pihasta luisteluhiihdellen kylätien yli testaamaan latuja. Hänen tehtävänsä on avata yhdyslatu koululta ojan viertä pellon laitaan, hiihtäen tietty. Koneella siihen ei pääse. Herra latukone XX (kuten muut hiihtokaverit häntä kutsuvat) avaa sen aina, niin pääsee itsekin täältä meidän pihasta hiihtämällä pelloille ja pian myös jäälle.

Kunhan selviän käsikirurgin toimista, ja olen siitä toipunut, olen päättänyt mennä kokeilemaan latuja minäkin. Hyvät karvapohjasukseni on jo kaivettu esille. Selkä kalvetkoon kipuineen. Pakkasraja minulla on toki hieman erilainen kuin miehellä, joka aina vielä -20 C hiihtää lenkin. Huh. Mutta haluan testata kuntoani, on mahdolisuus lähteä porukalla Lappiin keväthangille. Ehkä.

Tänään kävin kampaajalla ja juttelimme juuri kuntoilusta. Kumpikaan meistä ei ole kuntosali-ihmisiä, on päästävä ulos raittiiseen ilmaan, lumille, sauvakävelylle, hiihtämään tai muuten lumiseen metsään kävelylle. Minä tietty haluan järveen, kesät talvet.

Lumimyrskyn jälkeen

Kiertelin tänään aamulla puutarhassa, lunta oli tuiskunnut hauskoiksi kuvioksi kaikkialle. Lunta on kyllä melkoisesti, kinoksittain puolisen metriäkin.


Muutama teos oli pudonnut tästä 'taide'seinältä ja nämä loput oli kuorrutettu lumella:

Uudet pienet omenapuut suojataan talveksi verkoilla jänisten kiusaksi. Jokaisen verkon ympäri vielä tallataan lumi. Voi niitä pettyneitä jäniksiä, joiden jälkiä on runsaasti tuossa ympärillä, eikä vaan ole saaneet makupalaa:

Olisko seuraavalle puulle pääsyä...

Lipstikka jäi talventörröttäjäksi

Jääpuikko vinossa terassin kulmalla

Kultasarvinen mäntyköysiäinen pysyi sitten myrskynkin puussa!

Jalkapalloilijat hukkuvat kohta lumeen, kesää odotellen

Vuosi päästiin aloittamaan onneksi putkimiesten avulla ihan asiallisesti. Ennen joulua, tietysti kun juhlapyhiä oli tulossa, oli keittiön viemäri tukkeutunut parissa päivässä. Mies yritti sitä rassata mutta tällä kertaa ei onnistunut. Voitte arvata, että siinä vaiheessa ei putkimiehiä juurikaan saanut kiinni. Ei vielä välipäivinäkään. Yksi ison firman päivystäjä olisi tullut, mutta hinta olisi ollut 600 euron paikkeilla. Sanoiko joku, että omassa talossa asuminen on halpaa, argh?

Lopulta kaksi mukavaa putkimiestä saatiin meille uudenvuoden aattona ja homma saatiin toimimaan. Ongelma olikin vähän hankalampi kuin aiemmin, ei sitä itse olisi auki saanut ulkokaivosta rassaamalla. Nuoret miehet pelastivat alkavan vuoden. Tiskikoneen sai taas päälle! Ei käsin tiskaamisessa mitään vikaa ole, teen sitä jopa ihan mielelläni välillä. Mutta kun vesiä ei voinut kaataa viemäriin, vaan ne oli kannettava joko pesuhuoneeseen tai WC-pönttöön, niin pikkasen oli hankalaa. Kaikkeen tottuu, sujuihan se joulu niinkin. Aattoiltana nautin sitten astianpesukonnen äänestä ilolla :)

Onpas hurja alku vuodelle

Piti kirjoittamani putkimiesten seikkailuista täällä uudenvuoden aattona, mutta siitä myöhemmin, nyt on ajankohtaista asiaa.

Koko viime yön pohjoisesta tuleva tuuli ja myrsky pitivät meteliä. Tuuli jatkuu edelleen nyt aamulla suoraan pohjoisesta ja lunta on kertynyt yön aikana reilusti yli 10 cm, kinoksittan paljon enemmänkin. Aamulehtikin kertoo yön olleen hurja.

Kerkisin vajaan tunnin verran nukkua kun joku rysähdys herätti puoli yhden aikaan yöllä ja siitä eteen päin myrskupuuskat pitivät hereillä. Aina kun torkahti, tuli uusi puuska ja meteli. Suoraan pohjoisesta tulevat myrskutuulet kuuluivat parhaiten juuri meidän makuuhuoneeseen, se sijaitse talon pohjoispäädyssä. Koitin siirtyä vierashuoneeseen, joka on länsipuolella taloa, ei auttanut. Selkä ei tykkää siitä sängystä. Mies nukkui kuin tukki ja lopulta heräsi kahden jälkeen ja vuorostaan siirtyi vierashuoneeseen. 

Melkein pelotti, onneksi mitään ei puista kaatunut talon päälle, oksia vain lenteli pitkin pihaa. Enpä muista tällaista yötä myrskyineen vuoden alkajaisiksi koskaan ennen olleen. Sähköt räpsyivät monta kertaa, yhteensä digiseurantalaite näytti niiden olleen puoli tuntia pois, joten katkot olivat lyhyitä.

Mies on tehnyt jo yhdet lumityöt, koska liikenteeseen on pakko lähteä apteekkiin ja kirjastoon. Samalla menemme lounaalle kirkolle. 

Ensimmäiset lumityöt on tehty ja koko ajan sataa ja myrskyää pohjoisesta lisää lunta:

Sain tälle alkaneelle vuodelle seinäkalenterin, jossa on joka kuukausi Tommy Tabermannin runo. Tammikuun runo on tällainen:

Sydämeltä kysy vain

haluaako se loppuun saakka

olla hullu, arka ja peloton

Sydämeltäsi kysy vain

haluaako se lähteä

autiona vai käytössä kuluneena

-Tommy Tabermann- 

Näin aloitettiin vuosi täällä, miten siellä?