Punainen omena

Syyskuun viimeinen päivä. Onkohan sääennusteen ohjelmasta hukkunut aurinko-symboli kokonaan? Lisäksi joku on pitänyt sormea kahdeksikon päällä.

Kiertelin aamulla hämärässä puutarhassa. Omenia tulee, jotkut lajikkeet ovat normaalia pienempiä kylmien säiden takia.

Pergius ei petä

Vasemmalla sävstaholm, keskellä takana valkeakuulas ja oikealla pergius

Ruusut ovat kehittäneet vielä runsaasti nuppuja, kaikkensa tekivät näyttääkseen meille kauniit kukintonsa. Osa onnistui hyvin, osa kärsi viileästä kesästä.

Tänään laitan syyskuun loppumisen kunniaksi ulkotulia illalla ulos ja saunomme pitkän kaavan mukaan hämärän tultua. 

Sumua ja piirakkaa

Tämän aamun lenkki kulki järven rantaan, vaan järveä ei näkynyt sumussa.

Peltojen takana on järvi

Sumu on paksua, järvi pysyy piilossa

Aamu aamulta sumu on paksumpaa, tänään ei näkynyt kovin pitkälle ulos lähtiessä. Peltojen yli sentään jo näkyi, vaikka järven päällä olikin tiivis harmaus. Jokaisella aamulenkillä saa kasvohoidon ilmaiseksi kun sumupisarat hoitavat ihoa.

Omenien aika on nyt. Niitä tulee syötyä vaikka osa on vielä raakojakin. Vatsa aluksi hieman prostestoi turpoamalla, vaan lienee tottunut. Nyt syön joka päivä muutaman omenan välipaloiksi. Piirakkaakin:

Appelsiinin makuista rahkaa ja omenia, päälle kanelisokeria

Tervetuloa päiväkahville!

Joka aaamu olen tehnyt reilun tunnin lenkin. Sen jälkeen on hyvä olo, tuntuu, että 'ensin työ sitten huvi' kun lenkki on hoidettu heti aamulla. Sitten loppupäivän voi laiskotella, jos osaa. Aika vaikeaa minulle, mutta kirjat pelastavat, lukeminen sentään käy huvittelusta.

Puutarhasta ja sumukaaharista

Puutarhassa 

Syysleimut kukkivat pienempinä kuin yleensä

Hopeakäpäläkin kukkii

Hopeakäpälät kasvoivat

Loputkin Pretty Woman - puuliljat avautumassa

Hortensia melkein kuoli toissa talvena, nyt syyskuussa alkoi kukkia

Ruusu Easy Elegance vielä jaksaa kukkia

Satupuu eli mongolianvaahtera alkaa saada väriä

Tänään on paksu sumukerros, eikä se ole haihtunut auringon tieltä vieläkään, kello tulee juuri kaksi iltapäivällä. 

Näkyvyys oli tuolla kirkolle vievällä tiellä tosi huono ja sattui melkoinen episodi aamupäivällä kun kirkolle päin ajelin. Ajoin suunnilleen rajoituksen mukaan, kun nyt on kaikki peurat ja hirvet liikkeellä, niin vähän niitäkin tarkkailin, ylittävät usein tien isojen metsien kohdalla. Perässäni roikkui iso pakettiauto ja katselin peilistä, että kuljettaja, noin viiskymppinen mieshenkilö, oli ärsyyntynyt kun ei päässyt ajamaan lujempaa. Siinä sitten köröteltiin kunnes perässä ajavalta ukolta paloi hermot. Ohituskieltoalueella, keltaisen viivan juuri alkaessa, sumun peittäessä loputkin näkyvyydestä, tämä herra päätti lähteä ohitseni. 

Hiljensin vähän vauhtia, että en joudu samaan kasaan, jos edestä tulee tukkirekka. Mitä teki kyseinen ukko? Vilautteli jarruvaloja edessäni ja lopulta avasi etuikkunan, työnsi sieltä kätensä ulos ja näytti keskisormea. Sitten pisti kaasun pohjaan ja jatkoi hurjaa menoaan.

Jäin aivan sanattomaksi. Teko oli sen verran törkeä, että jos sieltä se vastaantulija olisi tullut, niin ei mitään mahdollisuuksia väistää pakettiautoa. Kaikkia idiootteja sitä liikenteeseen päästetään. Otin rekisterin ylös varmuuden vuoksi. Olisin mennyt juttusille, jos olisin kuskin kirkolla nähnyt, mutta hänen onnekseen en nähnyt. Meitä on moneen pakettiautoon.

Kuka sytytti valot?

Auringon outo kirkkaus melkein sokaisi jo heti aamulla lähtiessämme lenkille. Eipä ole viikkoihin ollut näin upea sää. Lämpö helli ja hiki virtasi kun kävelimme ylös harjulle. Viimeiset sumun rippeet kaunistivat järven pintaa ja peltojen laitoja ohikulkiessamme.

Kylän halki ja tästä mäki ylös

Tämä väriloisto häikäisi meidät metsäpolkujen jälkeen laskeutuessamme
toiselta puolelta harjua alas

Vihdoinkin se harmaa pilvimassa poistui ja luvassa on tätä aurinkoa ainakin muutama päivä. Nautitaan siitä. Muita asioita ehtii murehtia sitten syyspimeällä.

Syyspäiväntasausta metsässä

Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin aurinko paistaa kohtisuoraan (zeniitissä) kohti päiväntasaajaa. Vuonna 2017 syyspäiväntasaus on tänään 22. syyskuuta.

Sanotaan, että syyspäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Päiväntasaus määritellään auringon keskikohdan, mutta päivän pituus auringon yläreunan (sen noustessa horisontista) mukaan. Näin ollen syyspäiväntasauksen aikaan päivä on vielä hieman yötä pidempi. Valoisaa aikaa lisää myös auringon valon taittuminen maan ilmakehässä.

 Metsään mentiin.

Yksi keltainen koivu näkyi korkalta mäeltä

Tässä metsässä on vain myrskyn kaatamia puita,
ihminen ei ole sitä vielä pilannut. Sienipaikka kutistuu koko ajan.

Tasattiin tätä syyspäivää muutama iltapäivän tunti sienimetsällä. Mukava syksyinen päivä, harmaata tosin, aurinko ei vahingossakaan näyttäytynyt. Mutta lämmin oli jo tänään ja lisää lämpöä ja aurinkoakin on luvattu viikonlopuksi. Onneksi, puutarhassa on vielä runsaasti töitä, kesäkukkien ruukkuja on siivottava pois ja omenien pudokkaita voisi kerätä ja tehdä sosetta (minun vastuualuettani). Sitten myöhemmin vasta tehdään varsinaiset syystoimet, kompostien vaihdot, nurmikon leikkaaminen ja monet muut (isännän vastuualueella). Haravoinnista puhumattakaan, lehdet ovat vielä sitkeästi puissa.

Kiihtyvyyssensori

Kaikki keinot lenkille lähdön helpottamiseksi on käytössä. Tänäkin aamuna aamukahvilla olin aivan maassa ja täysin varma, että en saa itseäni hilattua ensin lenkkivaatteisiin ja sitten ulos. Se lenkkivaatteiden pukeminen on ratkaiseva kohta, kun urheilurintsikat on päällä, se on menoa, siitä ei enää tule pakitettua. Ja kun pääsen ulos, niin olen jo voittaja.

Nyt olen keksinyt matemaatikkona itselleni vielä yhden houkuttimen. Muistin sen tänään kun olo oli mikä oli. Se sopii minulle, ehkä ei kaikille: älypuhelimen kiihtyvyyssensori. Android-puhelimessani on koodia (ohjelmanpätkä), joka hoitaa askelten tunnistuksen kiihtyvyysanturin mittauksista. Näissä uudemmissa kännyköissä on mikrokontrolleri joka pystyy käsittelemään sensoridatan itsenäisesti herättelemättä koko puhelinta. Känny taskuun vaan ja siellä se laskee askeleet itsekseen. 

 4000:n askeleen kohdalla lyhimmällä lenkillä on vaahterat.

Onhan noissa puhelimissa kaikkia sovelluksia (appeja), joissa saa monenlaista tietoa, kuten kalorienkulutus ja muut hörhöilyt. Niistä en välitä, enkä asenna puhelimen sijaintitietoa ennen kuin todella sitä tarvin. Minä käytän vain yksinkertaista askelmittausta, se kertoo jo lenkin pituuden, itse osaan päätellä kuinka rankka lenkki on, onko ylämäkeä vai tasaista.

Nyt olen mittaillut tässä kylän ympärillä kyläteillä ja metsissä käyttämiäni vakilenkkejä ja lyhyin kulkemanikin on lähes 7000 askelta. Muut ovat sitten 8000 - 14000 askelta. 

Houkutin se on tämäkin. Asiantuntijat sanovat, että päivä on ollut terveeellinen jos saa 10000 askelta täyteen ja jokainen päivä kun teen vaikka tuon lyhyimmän lenkin, tulee tuo määrä täyteen koska muutenkin isossa talossa ja pihalla tulee käveltyä.

Flunssa on tällä hetkellä himmenemässä pois. Vielä limaa irtoaa välillä ja yskittää hetken mutta sehän on vaan hyvä asia. Toivotaan, että se on poistumassa kokonaan.

Sinkkumuna

Kuoritko itse kananmunasi? Kananmunahan on erinomainen tuote, säilyy omassa pakkauksessaan viikkoja, miksi se pitäisi pilata valmiiksi kuorimalla? 

Onhan meillä jo ne valmiiksi raakana pakatut valkuaiset (täällä) ja valmiiksi keitetyt valkuaiset (täällä). Ehkä näille joku saattaa käyttöä löytääkin, onhan niissä sentään isompi annos valkuaista. Itse ostan munat munina, tiedän mitä saan ja tuote säilyy viikkoja.

Kuva täältä

Laitilalainen Munax sai tiedotteelleen laajan valtakunnallisen näkyvyyden, kun yhtiö kertoi tuovansa markkinoille valmiiksi keitetyn, kuoritun ja pakatun kananmunan.

Kananmunatalo Munax kertoo tiedotteessaan, että Suomen markkinoilla uusi munainnovaatio on yksittäispakattu, valmiiksi keitetty ja kuorittu, vapaan kanan kananmuna. Tuotteen nimi on Munax Sinkku.

Uutuustuotteen ristiminen sinkkumunaksi innosti toimittajat leikittelemään sanoilla. Somesta nyt puhumattakaan. Varsin taitavaa markkinointia.

Eihän tämä mitään uutta ole, onhan meillä jo valmiiksi kuorittu sipuli muovipakkauksessaan, valmiiksi paistettu ja maustettu jauheliha ja sinkkupulla. Kaikki pakattuna muoviin. En tosin tiedä mitä näistä vielä on markkinoilla, ei ole sattunut kaupassa silmään. 

Tästä(kin) tuotteesta saa hyvän vuoden turhake - ehdokkaan. Niitä voi lähettää Suomen Luonto -lehdelle lokakuun loppuun asti.

Jatkan siis edelleen kananmunan ostamista sen alkuperäispakkauksessa. Missä muodossa sinä ostat mieluiten kananmunasi?

Avasin vihreän oven

Eilisen aamupäivän satoi kaatamalla. Flunssasta väsyneenä nukuin parin tunnin päiväunet ja kun heräsin oli sade lakannut. Päätin tehdä pienen kävelyn raikkaaseen lähimetsään. Kymmenen metriä kylätietä ja käännyin polkua pitkin metsään.

Kävellessäni metsän vihreyden keskellä tuli mieleeni Risto Rasan runo "Metsän seinä on vain vihreä ovi". Se on yksi hänen esikoiskokoelmansa (Otava, 1971) runoista. Kotona etsin kirjahyllystä tuon kirjan ja selasin uudestaan paljon luettua teosta.

Risto Rasan säkeitä tuosta teoksesta:

Metsän seinä

on vain vihreä ovi

josta valo

ohjaa ystävänsä.

Pehmeä sammal

käpy,

kiven kivi.

Sade on lakannut,

kivet alkavat kuivua,

ja ruoho ja maa,

kaikki kuivuu,

ja puiden latvoihin muodostuu

pieniä pilviä

joihin hyttyset lentävät 

sisään.

Hiipivä syksy

Syksy alkaa heitellä jo keltaisia lehtiä koivuista. Puuliljojen kanssa kilpaa sateet ja kylmät yöt koittavat estää niitä kukkimasta. Mutta sinnikkäitä ovat.

Kulmapenkissä nupuillaan:

Kirsikkapuistossa on yksi liljapenkki. Se sijaitsee talojen välissä ja on ehkä saanut lämpöä enemmän:

Raikkaassa aamussa märässä puutarhassa kävely teki hyvää. Mutta flunssa jatkuu sen verran vielä, että siihen voimat hupenivat. On vielä haettava mies Taysin silmäkeskuksesta kaupungista, joten nyt huilaan ja odottelen soittoa.

Pikkasen, ihan pikkasen harmittaa sairastella nyt kun metsät ovat täynnä sieniä jne. Mutta kyllähän niitä riittää. 

Tähän lopppuun runoilija Miltonin 300 vuotta vanha viisas ajatus:

The mind is its own place, and in itself

Can make a heaven of Hell, a hell out of Heaven

Hyötykasvikuivuri

Sain muutaman kyselyn sienien ja kasvien kuivaamisesta ja tässä kiinnostuneille tietoa siitä. Meillä on jo 90-luvulla ostettu Orakas hyötykasvikuivuri, joka on ollut ahkerassa käytössä. On tienannut hintansa moneen monituiseen kertaan.

Tässä meidän kuivurimme:

            

                

Suppilovahveroita, lipstikkaa ja persiljaa noissa kuvissa.

Kuivuri pidetään piharakennuksessa, niin ei tarvitse koko ajan hurinaa kuunnella

Nykyisissä vastaavissa kuivureissa ulkoasu on hieman modernimpi, mutta periaate ja toiminta aivan samat. Tietoa löytyy täältä. Myös kotipehtoori näyttää myyvän ko kuivuria, täällä.


Sitten se perinteinen punainen kärpässieni. Joka ikinen vuosi kasvaa tontin nurkalla, samassa paikassa, yksi tai useampi punainen kärpässieni. Tämä on oikea malliyksilö:

Niinhän se räkätauti saavutti meidätkin. Mies tuhisi nuhaansa ja kurkkukipuaan jo torstaina. Minulla on tänään kuumeinen ja yskäinen olo, jaksaminen on vähissä. Nyt on parasta huilailla ja tehdä vain lounas ja kokeilla taudin parantamiseen saunaa myöhemmin tänään.

Aamun raikkaus

Aamulenkille lähtiessäni tänään oli +2 C. Ilma lämpeni sitten kuitenkin auringon paistaessa. Kuljin metsäpoluilla aina metsälammelle asti. 


Ahkeria verkonkutojia.

Naavan taustalla puiden lomasta pilkottaa metsälampi

Kovasti on flunssaa ollut tuttavilla. Monta kyläreissuani on peruttu kun ystävät ovat sairastaneet oikein kunnon flunssan. No eilen viimein pääsin tuonne naapurikaupunkiin yhden ystävän luokse ja paransimme maailmaa koko iltapäivän. Tai oikeastaan enemmän puhuimme ihan omista sairauksistamme. Kummallakin on riesanaan niitä tarpeeksi ja ikä tuo lisää. 

Lääkkeiden hinnoista keskustelimme ja totesin, että lääkekattoni (kelan korvaukset) tulivat jo heinäkuussa täyteen. Ystävä pisti paremmaksi, hänellä se reilun 600:n euron summa oli täyttynyt jo toukokuussa. Loppuvuosi lääkitään sitten puoli-ilmaiseksi. Olen laskenut matemaattisen tarkkaan montako erää voin hakea tänä vuonna.  No, mielummin sitä tietty olisi terve, vaan näin se nyt menee. 

Myönnän itselleni mitalin: joka ikinen aamu olen lähtenyt lenkille.

Mansikkamaan uusiminen

Eilen meillä oli puutarhanhoitopäivä.

Suurin urakka oli mansikkamaan uusiminen. Muita taimien siirtoja oli myös juuri nyt hyvä tehdä kun maa on kostea ja juurtuminen sujuu hyvin.

Vanhasta mansikkamasta otettiin uudet taimet

Vanha mansikkamaa oli kasvanut niin suuriksi mättäiksi, että oli aika uusia se. Samalla mietittiin, että mikä olisi paras alunen rikkaruohojen estäjäksi. Päädyttiin sitten tähän kudottuun (!) muoviin eli mansikka/katekankaaseen, joka päästää veden läpi mutta estää rikkaruohoja kasvamasta. Löytyy täältä.

Suurimman urakan teki mies, joka kaivoi vanhat mättäät ylös, otti eroon niistä nuo taimenalut, poisti rönsyt. Sitten käänsi maan ja putsasi monivuotiset rikkaruohot pois, toi päälle monta kottikärryllistä kompostimultaa ja purua. Samalla mansikkamaan paikka hieman siirtyi. Sitten levitettiin tuo uusi mansikkakangas.

Reiät mansikkakankaaseen

Kankaaseen tehtiin reiät sopivin välein ja niihin istutetttiin uudet pienemmät taimet. Istutusvaiheeseen kerkisin itse vasta mukaan. Olin sitä ennen tuonut paikalle tuonne mansikkamaan taakse vuorenkilpiä. Siirsin niitä maisemoimaan tyhjäksi jäävän tilan, että sitä kautta ei kovin paljon elämänlankaa enää leviäisi vattuihin. 

Uusi mansikkamaa

Meillä mansikoita syö vain mies, itse olen niille allerginen. Mies hoitaa mansikkamaansa, poimii marjat ja laittaa pakastusrasioihin. Minä laitan ne sitten pakastimeen, koska sen (niiden) sisällön järjestys on minun vastuullani. 

Tänään on sitten tehty heti aamulla parin tunnin sauvakävelylenkki ja nyt nautitaan sunnuntain auringosta, päiväkahvit terassilla jne.

Metsän värit

Metsässä kulkiessa huomaa miten paljon tänä kesänä on saatu vettä. Voisihan sitä valittaa, että on ollut kylmää ja märkää. Mutta käännetään asia niinpäin, että hienoa, että saadaan sieniä.

Tänään kuljimme tuossa lähimetsässä, mies vähän pidemmän lenkin ja minä oman lenkkini, sitten jossain vaiheessa taskussani ollut puhelin soi ja mies kertoi olevansa jo autolla. Olimme menneet ristiin. Olin sentään noin puolen kilometrin päässä tulossa takaisin päin.

Tällaisia värejä tänään:

Kermavaahtosieni

Asetellut kauraryynit?

Kurre lähti pois ruokailemasta kun näki kameran

Suppilovahveroita tulee

Päivän saalis

Ilmakin oli lämmin ja metsässä oli mukava kulkea. Riesana olivat toki hirvikärpäset ja hyttyset, jotka nekin ovat tosi myöhässä. Mutta sieniä tulee.