Mennyt viikko - hiekoitustakin!

Säitä on ollut laidasta laitaan. Kovasta pakkasesta luminyrskyn kautta päästiin vesisateeseen. Torstaina olikin sitten varsinainen kaljamakeli, satanut vesi oli jäätynyt yön aikana teille, pihaan ja portaille asti. Kaikki kosteus oli jäässä. 

Lumikinokset ovat valahtaneet vesisateessa ja
kuusiaidan päällä on vain tällaisia klönttejä

Torstaina ollessani vielä aamukahvilla talon hiekoitusmestari ilmoitti minulle , että hän on hiekoittanut ja laittanut autotallin edustan lämmityksen (sulattaa luiskan lämpökaapeleilla) päälle. Mieheni tuntien suhtauduin hiekoitukseen varauksella ja asioille lähtiessämme otin petkeleen, että pääsin pihan läpi kulkemaan autotallille asti. Se oli tarpeen. Ensinnäkin talon puoleinen polku oli täysin vailla hiekkaa. Ei kuulemma ollut kovin liukas. Kuljin polun sivussa petkeleellä tukea ottaen. Loppuosa polusta oli tarkkaan katsottuna kuin maustettu maustepippurilla, siis hiekoitettu. Lievän napinan ja muutaman balettiliikkeen  jälkeen tultuamme asioilta ilmestyi hiekoitussepeliä  kuin ihmeen kautta lisää. Oli lähdettävä näet uudestaan reissuun ja jätin auton pihalle. Muutama sepelin jyvänen oli tarkoin sijoitettu auton luokse asti, kuskin oven kohdalle. Nauratti. Niin tuttua.

Alkuviikosta hoidettiin asiointireissulla äänestyskin, kun se helposti onnistui kirjastolla. Pikkasen huvittaa koko vaalit. Tulos on ennalta selvä ja Sauli jatkaa mitäänsanomatonta istuskeluaan Mäntyniemessä. Pitihän sitä kuitenkin käydä ilmoittamassa mielipiteensä ja antamassa äänensä. 

Särkylääkkeillä on edelleen käyttöä. Pakaralihakseen unohtunut puukko ei hellitä ja kipu säteilee selkään ja alas polveen. Venyttelen ja jumpaan niin paljon kuin kivuilta pystyn, joten siitä ei jää kiinni toipuminen. Myös esim tabletilta katson nauhoituksia seisoen vinolaudalla, jossa pohkeet ja takareidet venyvät koko ajan. Puoli tuntia muutaman kerran päivässä. Mies on tehnyt vinolaudat itse meille molemmille omat, ne ovat säädettävissä pariinkin asentoon. Niillä seisten aikoinaan akillesjännettäkin hoidettiin juoksua harrastettaessa. Erään tutun fysioterapeutin ohjeen mukaan mies ne laudoista teki jo aikoja sitten. Ovat mainiot.

Onneksi ensi viikolla on tiedossa omalääkärille aika ja kortisonipiikki polveen ja samalla voin lääkärin kanssa neuvotella mitä tuolle selkäpuolelle voisi vielä tehdä. 

Ensi viikon jälkeen tulee myös kalevalalaista hoitoa kotiin kuljetettuna, sekin on eri syistä siirtynyt pariin kertaan. Pidemmät lenkit ovat nyt jääneet, huomenna ajattelin kyllä yrittää lähteä kävelylle kun tänään kuului hiekoitusauto käyneen kylätiellä vihdoin.

Tänään meillä syödään häränhäntäpataa. Eilen oli leivinuunissa mm valurautapata, jossa hännät muhivat reilut 6 tuntia. Välillä niitä käänneltiin ja nestettä lisättiin. 

Taas on saatu yksi viikko lauantaihin asti.

Lumimyrsky

Eilisen kauniin pakkaspäivän jälkeen saatiin sitten tämänpäiväinen lumimyrsky.  Lunta on tullut jo yöllä niin paljon, että mies teki lumityöt ennen kaupunkiin lähtöään. Sanoi vielä tekevänsä ne uudestaan illalla kotiin tultuaan. Minusta ei selkävaivoineni ole nyt kuin terassien ja rappujen harjaajaksi, senkin voin tehdä vasta kun särkylääkkeet vaikuttavat.

Tämä säiden vaihtelevuus haittaa hiukan päivien suunnittelua. Täältä on matkaa joka paikkaan, ja jos ei ole ihan pakko niin ei tuonne punaisen kelivaroituksen sekaan viitsi autolla lähteä. Vuosia, siis kymmeniä, oli pakko lähteä kelillä kuin kelillä. Onneksi enää ei ole. Mies sanoi heti aamulla, että hän menee bussilla kaupunkiin. Onneksi nämä harvat bussivuorot tänään sattuivat sopimaan hyvin.

Eilen oli vielä rauhallista lintujen ruokintapaikallakin:

Mongolianvaahterassa meditoi rouva punatulkku 

Tikka käy rasvapötkylällä päivittäin.
Se nakuttelee hyvä alut siihen, sitten sitä saavat helpommin syötyä muutkin linnut.

Ulkona lumi tuiskuaa vaakasuorassa. Minä nautin sisällä olosta. Laitoin hellaan ja takkauuniin  tulen. Ulos katsellessa näkymä peittyy vähän väliä puuterimaiseen valkoiseen lumeen. Vielä on muutama pakkasaste, on luvattu plussan puolelle menevää lämpötilaa. Keli on jo nyt surkea, entäs sitten märässä sohjossa. 

Olkaahan varovaisia liikenteessä!

Puutarhan aamua kuvina

Kiertelin aamulla hämärän mentyä puutarhassa.

Jätkänkynttilästä syntyi taidetta

Lumipatjalla voisi ottaa päikkärit

Isolla kivellä lumen alla maksaruohot

Joulukuusi nostettiin Nuutinpäivänä tähän. Nyt se on kuin kasvaisi siinä.

Jänisten polkuja

Vuosikertaomenia

Lumipallopeli jatkuu

Tammikuussa kukkii kirsikkapuu

Jäädytin vettä muutaman erilaisen purkin ja kahvipussin lautasliinan kanssa ja lopputuloksena on kukkiva kirsikkapuu.

Tupperwaren hyytelövuoka ja atsalean ensimmäinen varsi

Maitopurkit ja rahkapurkit

Kirsikkapuu

Tänään on leivinuunipäivä. Aamulla otin kunnon annoksen särkylääkkeitä niin, että jaksoin pilkkoa, paistaa ja sekoittaa raaka-aineista ruokia. Tarkoitus on laittaa leivinuuniin hautumaan iso vuoka lihakaalilaatikkoa (ohraryynillä, ei riisillä), punajuuri-vuohenjuustovuoka ja pata, jossa on lihaa ja erilaisia juureksia. Lisäksi sinne laitetaan lopuksi vielä Jansson kiusattavaksi.

Mies tuli juuri pitkältä hiihtolenkiltä ja sytyttelee leivinuunia. Meidän työnjako menee niin, että minä valmistelen ruoat vuokiin ja patoihin ja mies vahtii piharakennuksessa leivinuunia ja kääntelee tarvittaessa astioita ja ruokia. Hänellä on yläkerrasta työhuoneeltaan lyhyt matka uunille. Työnjako on toiminut hyvin tässä(kin) asiassa.

Lunta on tullut paljon. Eilen meinattiin hukkua lumeen koko kylä. Loppujen lopuksi saatiin auraaja paikalle vasta illalla. Tieisännöitsijä palkattuna huolehtii tästä ykstyistiestämme ja kuulemma auraajan kanssa oli ongelmia. Neljä autoa ehti ajaa pehmeässä lumessa pois tieltä. Onneksi ojat eivät syviä, pehmeään lumeen autot vierivät. Yksi auto vaurioitui etuosastaan melkoisesti kun juuri siinä kohtaa oli kanto ja kivi. Vauhtiahan näillä teillä saa olla vain 30 km/h, mutta tuossa lumimäärässä sillä ei oikein päässyt edes eteenpäin. Onneksi kävin oman kauppareissuni jo aamupäivällä. Lunta tuli pitkälle yöhön asti.

Suomalainen ratkaisu jääkauden ongelmiin

Tarvitsin uudet kunnolliset nastakengät. Päädyimme Ideaparkkiin  ostoksille kun siellä on valinnanvaraa kaupoissa ja ilmainen pysäköinti pihassa. 

Näillä pitäisi pysyä pystyssä

Kannatti mennä, löysin sieltä Intersportin myymälästä kotimaiset nastakengät alennuksella. Pari kokoa oli jäljellä tuota uusinta mallia ja toinen oli juuri minun kokoni. Täällä lisää noista Sarva-kengistä (sieltä otsikon tekstikin on). Ovat muuten paremmat kuin Icebugin vastaavat, nastoja on pohjassa enemmän. Tuossa mallissa on 14 nastaa per kenkä, Icepugin vastaavissa oli 10 kpl. Ja mikä parasta, nuo Sarvan kengät on suunniteltu Suomen oloihin ja liukkauteen. Uskon kyllä, että ruotsalaiset Icebugitkin ovat hyvät, mutta halusin nuo kotimaiset, hintakin oli suunnilleen sama.

Tarvitsimme molemmat myös uusia ulkoilukäsineitä ja mies vielä hankki pari hiihtopipoa. Suksia hän lähti katsomaan yksin, minä olin jo puhki kävelystä ja istuin kahville. Parin tunnin kiertelyn jälkeen energiavaje oli jo niin iso, että söimme Bella Roma:ssa lounaan ja sitten olikin aika ajella kotiin.

Kunnon nastat pohjissa

Tänään ollut pakkasta -8 C (tuntuu kuin -17 C, sanoo säätiedote) ja tuuli melkoinen, moottoritiellä rekat jättivät jälkeensä lumimyräkän ja näkyvyys oli todella huono. Nyt tuuli on saanut pilvimassan liikkeelle ja aurinko näyttäytyy juuri ennen kuin laskee metsän taakse. Kengät testaan huomenna, toivottavasti vähän helpommassa kelissä.

Pakkasen iloja

Sunnuntaina kävelin pitkästä aikaa isolle purolle katsomaan miten paljon siellä on jäätä. Puro oli melkein kokonaan auki, vettä virtasi kuin isommastakin koskesta.

Kelluvat jäähelmet

Koski pauhasi ja vettä virtasi

Jääkukkia

Kotipihaan pakkasen ansiosta jäädytin kukkia. Maitopurkkiin vettä ja sekaan kukallinen paperilautasliina. Ensimmäinen oli ihan hauska ja laitoin lisää jäätymään.

Edelleen lokakuun lumityöt tuntuvat selässä. Välillä oli marraskuussa jo parempikin olo, mutta tämä vuosi on alkanut kehnosti. Tuntuu kuin joku olisi unohtanut pakaraan (SI-nivel) puukon. Onneksi sitä kalevalaista jäsenkorjausta  on tulossa.

Ilmalento lumihankeen

jossa ensimmäinen ajatus oli pelastaa kamera. Tapahtui tänä aamuna kun kuljin pihassa ja päätin rämpiä ottamaan pari valokuvaa. Kuljin  hangessa takaperin ottaakseni sopivalta etäisyydeltä kuvan. Takanani sattui olemaan luminen pölli (grillillä oleva istuin) johon törmäsin ja kaaduin sen yli selälleni. Onneksi maassa oli siinä kohtaa aika lailla lunta, silti selkään ja polveen sattui niin pe****sti. Löysin itseni kummallisesta asennosta oikea käsi ylhäällä kameraa pidellen. 

Suljin kameran ja aloin miettiä miten pääsen ylös. No, otin vasemmasta takin taskusta käsineet ja laitoin ne käteen ja rämmin selältäni kontilleni ja punnersin itseni jotenkin ylös. Olin kuin hyvin pyöritelty lumiukko. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että onneksi tänne puolelle pihaa kukaan naapuri ei näe. Mies oli hiihtolenkillä, joten apuakaan ei olisi tarvittaessa tullut kuin noin reilun tunnin päästä. Siitä sitten lumia puistellen meni sisälle vaihtamaan kuivia vaatteita. Kamera pelastui.

Mongolianvaahteran oksa aamuhämärässä

Tämän kuva kerkisin ottaa ennen kaatumista

Eihän tuohon pehmeään lumeen kaatuminen olisi normaalisti aiheuttanut muuta kuin hillitöntä naurua ja huvitusta. Mutta nyt erinäisistä kiputiloista johtuen oli enemmän lähellä kiukku ja kiljuminen kuin nauru. Tosin pystyyn päästyäni hiukan jo huvittikin.

Huvitukset ovat olleet kaukana menneen viikon lääkäriin pääsystäkin. Meillä on sellainen ajanvaraustapa, että jos soittaa omalle terveysasemalle, niin kiireisen lääkäriajan voi saada samalle päivälle. Se edellyttää soittamista tasan klo 8.00, koska kaikki muutkin soittavat. Sinne voi kyllä jättää soittopyynnön vastaajaan, mutta siellä on vain yksi hoitaja puhelinta hoitamassa, joten vastasoitto voi tulla vasta iltapäivällä. Silloin ei tietenkään enää kiireistä aikaa saa, vaan voi varata ajan sinne 4-5 viikon päähän. Minulla on aika helmikuulle, soitettu jo edellisellä viikolla.

Keskiviikkona alkoi tuntua siltä, että kivut vain yltyvät ja olisi syytä päästä lääkäriin noin suunnilleen heti. Heti torstaina aamulla olin puhelin kourassa ja pääsin linjoille jonoon. Ihmettelin kyllä hiukan, että kun soitin heti kun satelliitin tarkastama kello kännykässä vaihtui kahdeksaksi painoin soita, niin jonossa oli vastaajan ilmoituksen mukaan seisemän soittajaa ennen minua. Miten helkkarissa he olivat voineet ehtiä linjoille? Nimittäin jos soittaa klo 7.59 niin jonoon ei vielä pääse vaan puhelu katkeaa siihen ilmoitukseen, että terveysasema on suljettu. Jotain hämärää tuossa on. Odotin puhelin kourassa 49 minuuttia ja sitten pääsin puhumaan hoitajan kanssa. Ei ollut enää kiireaikoja. Hoitsu totsesi, että mene ensiapuun. Soitin sinne ja siellä sanottiin, että on vähän (?) ruuhkaa, joten menee ainakin 4-5 tuntia odottaessa. Eipä huvittanut sinne mennä.

Perjantain aamusoitolla olin nopeampi ja vain kolme soittajaa oli ennen minua. Taisi olla 39 minuutin jonotus silloin. Sain jopa ajankin omalääkärille samalle päivälle. Jihuu! Lisää vahvoja lääkkeitä ja lähete fysioterapeutille, jos haluan sen joskus käyttää. Ei se ollut lääkärin mielestä kovin tarpeen, kun itsekin pystyn kuntoilemaan kun kipua saadaan pois, mutta sanoi kirjoittavansa jos satun tarvitsemaan.

Soitin ystävälleni, joka antaa kalevalaista jäsenkorjausta ja pyysin käymään. Hän asuu tuolla vähän kauempana mutta parin viikon päästä lupasi tulla hoitoa antamaan. 

Torstaina käytiin sitten kaikki kauppa- ja kirjastoasiat ym, kun olin varma, että johonkin lääkäriin perjantaina menen. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos en pääse julkiselle puolelle, niin menen yksityiselle. 

Sellainen viikko se.

Palveleeko pankki?

Ketä se palvelee? Ei ainakaan niitä eläkeläisiä, jotka eivät omista tietokonetta. Pankkilakon jälkeen ja ennen sitä nähtiin kaupungissa melkoiset jonot niissä pankeissa, joissa vielä ovet avataan rahaa nostaville asiakkaille. Kaikki pankithan eivät enää oviaan aukaise hiekan tuojille. "Palvelemme vain ajanvarauksella" - lappu koristi tuolla kirkolla yhden pankin ovea.

Tänään Aamulehdessä oli sitten juttu - kaiken huipentuma: pankissa oli kuudenkymmenen (60) ihmisen jono, josta yksi vietiin ambulanssilla pois. Miettikää vähän miten vanhat ihmiset jaksavat jonottaa seisten muutaman tunnin ennen kuin saavat nostettua eläkkeensä. Useiden heistä on pakko tehdä niin juuri Tampereella, koska muissa lähikunnissa pankit ovat vain rajoitetusti auki tai eivät ollenkaan. Pankki syyttää lakkoa, minä kyllä kuulin, että koko syksyn jo jonot ovat olleet pitkiä, ei ihan noin pitkiä, mutta 20 asiakkaan jono ei ole ollut harvinaisuus. 

Kirjoitin tämän jutun niiden puolesta, jotka eivät omista tai osaa käyttää tietokonetta. Monilla heistä ei ole pankkikorttiakaan, eikä ainkaan halua/taitoa sitä käyttää. Tällöin helpoin tapa on nostaa koko eläke kerralla ulos joka kuukausi. Heillä on oikeus saada omat rahansa helpommalla käyttöönsä. 

Tänään Aamulehdessä asiasta näin:

Aamulehti 11.1.2018

Kansalaisadresseja kerätään esim kansanedustajien sopeutumiseläkettä vastaan. Hyvä niin, mutta suurempi on se joukko, jonka puolesta kukaan ei nimiä keräile, he odottavat pankin pienessä kuumassa eteisessä, että saisivat rahansa pois. Hävetkää pankinjohtajat ja johtokunnat etuinenne!

Katsooko ruokasi sinua?

En ole koskaan harkinnut ryhtymistä vegaaniksi. Lähinnä siksi, että pidän kovasti kalasta ja samoin minusta oivalliset maitotuotteet ja kananmunat ovat aivat ehdottoman tärkeitä ja edullisia ruokapöydässä. Lihastakin pidän ja sitä syömme muutaman kerran viikossa eri muodoissa. Myös jauhelihaa. Kasvisten syöntiä meidän perheessä on kuitenkin maximoitu niin, että jokaisella aterialla on runsaasti sekä salaattia että lämpimiä kasviksia. Näin on ollut jo vuosikausia. Kasvisten määrää ja lajeja vaihtelemme vuodenajan mukaan. Kesällä ja syksyllä syömme kotimaisia salaatteja, kaaleja ja tomaatteja, sieniä ym. Myöhemmin talvella enemmän mainioita kotimaisia juureksia. Porkkanoita, lanttuja, punajuuria ja perunoita. 

Tänään oli Aamulehdessä tällainen juttu:

Aamulehti 8.1.2018

En voi laittaa linkkiä juttuun, koska tuo digisisältö oli vain tilaajille. Juttu liittyy tammikuussa järjestettävään vegaanihaasteeseen. Miksiköhän tuo haaste on juuri tammikuussa, kasviksia olisi parhaiten tarjolla syksyllä? Liittyyköhän tämäkin taas johonkin vuoden alun painonpudotus/kasvisruokalupauksiin. Parempaa mainosta saisi syksyllä kasvisten ja juuresten kypsyttyä.

Pitkälle pitää ajatuksissa mennä jos jauhelihassa näkee katseen. Suorastaan pidin typeränä moista lausetta. Nykyään jauhelihassa on merkintä mistä tilalta se tulee ja mitä se sisältää. Erinomaista ruokaa, halpaa, kätevää ja helppoa valmistaa ruoaksi. En minäkään kasvisyöjien ruokia arvostele, vaikka joskus tekisi mieli sanoakin, että miksi pitää syödä jotain toiselta puolelta maapalloa tuotua eksoottista kasvista/hedelmää kun kotimaiset ovat halvempia ja vähintään yhtä terveellisiä.

Vegaanihan välttää kaikkea eloperäistä ravintoa, lihaa, kalaa maitoa ja kananmunia. Jos ei halua syödä lihaa, niin miksi ruoka on oltava samannäköistä kuin lihansyöjillä? On mainostettu vegaanipurgeria, vegaanikinkkua ym. Joulun alla Prismassa oli lappu, jossa kerrottiin, että vegaanikinkut ovat loppuneet. Kinkku on aina käsittääkseni sianlihaa ja köntti jotain muuta ainetta (en tiedä mitä) on jonkun muun niminen kuin kinkku.

Monien vegaanien yksi proteiininlähde ovat tofutuotteet. Tofu, jota kutsutaan myös nimellä soijajuusto, on soijamaidosta juoksettamalla tehty ruoka-aine. Tofua käsitellään jos vaikka millä menetelmillä mm savustamalla, muutenhan se on aika miedon makuista. Itse en voi syödä allergioitteni takia mitään soijaa sisältävää, joten en ole kuin joskus erehdyksessä maistanut tofua. Eipä tuo kovin kaksiselta maistunut.

Pysyn edelleen vakaasti sekasyöjänä ja painotan ruokavalioni kasviksiin, kalaan, juureksiin ja lihaan sekä erinomaisiin suomalaisiin maitotuotteisiin. 

Aamun hämärästä aurinkoon

Monien päiviän vesisateen jälkeen on vihdoin pakastanut. Lunta on satanut sen verran, että kaikkien yöllä kulkeneiden eläinten jäljet ovat nähtävissä pihassa.

Orava leikkii langalla aamuhämärässä

Aurinko, sininen taivas ja koivu

Hyvää matkaa!

Tästä alkaa arki ja härkäviikot. Joulukuusi on huomiseen asti sisällä.  Tuoreena on säilynyt ja tehnyt uusia vihreitä kerkänalkuja muutaman. Harmi kun  maa on roudassa, muuten sen voisi istuttaa pihalle. 

Meillä on taas erikoinen kissakin nurkissa välillä. Se tulee iltamyöhään klo 23-24 mouruamaan ja usein vielä makuuhuoneen ikkunan alle, aivan kuin tietäisi, että minä luen siellä. Siitä se siirtyy ulko-oven taakse.  Mutta kun menin eilenkin ovelle katsomaan, niin kissa hölkkäsi pikaisesti pois. No eipä sitä sisälle kutsuttaisikaan. Kissa on harmaan kirjava ja erityistuntomerkkinä valkoiset karvat,  ikään kuin tossut jalassa. Kenelläkään naapurustossa ei tuollaista kattia ole.  Ei se joka ilta käy, kerran pari viikossa. Joku taitaa päästää kissan myöhään ulos, toivotaan, että nyt pakkasilla ei enää tulisi. Säälittää mokoma katti. 

Pankit lakkoilivat pari päivää taas. Huvitti, kun kirkolla kuljin alkuviikosta erään pankin ohi ja ovessa oli lappu, että aukiolo on muuttunut. Toisinsanoen, pankki ei enää ole auki kuin ajanvarauksella. Mitäs se lakko tuohon vaikutti, ei niin mitään. No, ymmärrän yskän,  pankkilaiset eivät halua viikonloppuna töihin. Mutta jotenkin hassua tuo pankkien toiminta on,  kun kylän mummelitkaan  eivät saa enää mihinkään aikaan viikosta pankista käteistä siitä tietystä pankista. Opetin juuri yhdelle miten nostetaan automaatista rahaa, ei se ole lainkaan itsestään selvä asia monelle vanhukselle.

Pankit eivät suinkaan ole ainoita, moni muu palvelu jää saavuttamatta niille, jotka eivät ole tietotekniikkaan tottuneet. Onneksi myös tietosuojavaltuutettu on älähtänyt asiasta. Vaan tapahtuuko silti mitään, se on toinen juttu.

Alkaneen vuoden ihmettelyä

Vuosi on saatu alkuun ja jotain olen saanut aikaan minäkin. Eilen, ensimmäisenä arkipäivänä, kävin viemässä Kaunottaren pestäväksi. Se oli hävennyt likaisuuttaan pyhät autotallissa piilossa. Nyt se kiiltää kauniisti ja samalla reissulla keskustelin nuorten miesten kanssa Kaunottaren vahaamisesta. Olen päättänyt pitää siitä hyvää huolta ja sainkin pojilta hyvän tarjouksen vahauksesta. 

Tänään kävin perinteisellä herrojen kanssa-lounaalla, söin härkää punaviinikastikkeella valkosipuliperunoitten kanssa. Hyvää oli, varsinkin jouluruokien jälkeen vähän erilaista.

Kotipihassa hämmästelin hiekanmuruja polulla. Jopa petkeleellä oli ensin rikottu jäätä autotallin luiskasta. Sitten 'hiekoitus' loppui kesken polun ja tiedustelin mieheltä, että miksi näin. Hän totesi, että ei siinä loppupäässä enää liukasta ole. No ei varmaan kun lumityöt on tehty nuolemalla ja polun reunoilta paistaa nurmikko vesisateen ansiosta. 

Aamulla tänään tein heti viime vuodenkin voittavan ennätyksen ja nukuin klo 9 asti. En meinannut silmiäni uskoa kun katsoin kelloa. No, ehkä osasyy oli yöllä valvominen kun selkä ei tunnu löytävän kivutonta asentoa. Ne perhanan lumityöt lokakuussa märän painavan lumen kanssa olisi pitänyt jättää tekemättä. Selkä on yhä tosi kipeä, eikä mitään tekemistä voi suunnitella ilman särkylääkkeiden ottoa.

Avantosaunalla heti vuoden ensimäisenä päivänä sain kunnian olla vuoden ensimmäinen järveen menijä, muut halusivat ensin lämmitellä saunassa. Minä en koskaan aloita sessiota saunalla, aina pitää päästä järveen ensin. Ihmettelimme yhdessä uutta kylttiä, koskien pelastusvenettä. Vene oli paikoillaan rannassa monin ketjuin kiinni tolpassa. Viereen oli tuotu tuo kuvassa oleva kyltti. Joku miehistä päätteli miehen logiikalla, että pitää olla tekninen koulutus, vähintään DI, ennen kuin voi antaa luvan veneen käyttöön. Senkin saa tehdä vain kunnan virka-aikana. Älkää siis koheltako illalla avannossa tai muuten virka-ajan ulkopuolella. Katsotaan muuttuuko sääntö kesän koittaessa.

Hätätilanteessa kysytään lupa, niin mistä?

Sitten pari sanaa yhteiskunnan uusista kiemuroista. Työttömillehän, noille suurille rikollisille, on kehitelty uusi aktiivimalli. Sitä vastustamaan on jo saatu aikaiseksi kansalaisaloitekin. Aikoinaan ihmettelin Tirsa-Vartiaisen juttuja, niin eikös hän ollut tänä aamuna lausunut oman mielipiteensä ko mallista täällä.

Kokoomuksen Juhana Vartiaisen mielestä nyt käyty keskustelu osoittaa, että hallitus tekee työttömyydelle jotakin sellaista, joka todella tehoaa.– Jos tehtäisiin jotain näennäistä, työelämän viihtyvyysohjelmaa tai höttöä, jota vanhastaan on tehty, ei se herättäisi mitään tunteita.

Juhana Vartianen on nykyään kansanedustaja, joten lienee paikallaan, että keksin hänelle uuden lempinimen. Tuo Tirsa on peräisin hänen edellisestä työstään, kun hän kertoi ottavansa päivällä tirsat työhuoneessaan. Alan miettiä uutta lempinimeä.

Tunteita tämä uusi malli todellakin herättää. Myös täällä löytyy aiheesta asiaa. Olen sitä mieltä, että moni vanhempi (>50v) ja vähän nuorempikin heikommin koulutettu pitkäaikaistyötön ei enää koskaan saa työtä, niin miksi häntä pitää nöyryyttää ja rangaista. Aivan tarpeeksi heitä on jo nöyryytetty. Hyvin pieni osa työttömistä on sitä tahallaan tai mielellään. Perinne on vaan se, että kaikki samaan nippuun.

Avanto on vielä kovin suuri

Meille eläkeläisille koittaa loistavat ajat. Eläkkeet nousivat vuoden vaihteessa peräti 0,55%. Sehän tekee eläkkeen suuruudesta riippuen joillekin muutaman euron ja joillekin muutaman kympin. Voisin kertoa tässä lukuisia paikkoja mihin oma korotukseni menee koko vuoden ajalta, mainittakoon vaikka nouseva kiinteistövero. Vertailun vuoksi palkat nousivat noin 1,6%, joten jos eläkkeet nousisivat vanhan indeksimallin mukaan, olisi eläkkeiden korotus suurempi. Mutta nyt vain 20% lasketaan palkoista ja loput 80% hintatason muutoksista, koska käytössä on ns taitettu indeksi. Lisää asiaa täällä.

Eipä tässä muuta.