Krapu mönkii kesälomalta takaisin töihin

Krapu on lomaillut tarpeeksi ja palaa jälleen linjoille vaikka kesä vielä jatkuukin.

Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen tarina, johon sisältyy kolme annettua sanaa. Annettujen sanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti. Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain SusuPetalin ja minun blogeissa. Kravun kirjoittamisella ei ole kiire, aikaa on sunnuntaista sunnuntaihin. Ja jälkijunassakin ehtii hyvin mukaan.

Ensi sunnuntaina 1.9.2019 ilmestyvät syyskauden ensimmäiset kolme sanaa. Tervetuloa siis krapuilemaan kaikki vanhat sekä uudet kirjoittajat!

Aamusumu järvellä

Aamu-uinnit jatkuvat. Veden lämpö on 16 C paikkeilla, pysynyt samassa pari viikkoa. Tänään oli erityisen hieno aamu. 

Sumu hälvenee

Sumu hälveni rantaan mentäessä, yksi meistä vakikävijöistä oli juuri noussut järvestä (märät jäljet nousevat matalan pään rapuilta) ja me kolme muuta olimme vasta menossa veteen. Laiturilla aamun auringon lämmittäessä vaihdoimme kuulumisia.

Virpi on jo käynyt uimassa

Aurinko lämmittää, ei pientäkään tuulen virettä

Järveen, järveen!

Winnie the Pooh eli Nalle Puh on käynyt uintireissuilla vuosikausia kanssani. Kassi on melkein aina mukana myös autossa, jos sattuu sopiva hetki ja järvi kohdalle.

Puuliljat kukkivat

On puutarhan elokuu. Suurimmat ja kauneimmat liljat, puuliljat ovat täydessä kukassa. Muitakin myöhäisempiä liljoja kukkii vaikka suurin osa pienemmistä on alkukesän kukkijoita. Syysleimut ja muut syksyä ennustavat alkavat myös kukkia.

Tässä tämän päivä puutarhakierrokseni tunnelmia :

Tämä valkoinen puulilja, Pretty Woman, on minun suosikkini. Sille kannoin kuivalla kaudellakin vettä, muuta pärjäsivät omillaan.

Vanhoilla suksilla tuettu Lakeside Beloved - puulilja

Puulilja Lakeside Beloved

Tiikerinlilja katsoo nöyrästi alaspäin

Syysleimuja

Urho vahtii melban satoa

Katkenneet liljat -
takana valkeakuulas I

Pihlajanmrjoja tulee omaankin pihlajaan tontin nurkalla

Joka vuosi päätän, että en osta yhtään lisää liljoja. Tuo Pretty Woman houkuttaa hankkimaan lisää, se on niin upea. Toisaalta se alkaa jo muodostaa pensasmaista kasvustoa, joten jospa saan tämän syksyn suljettua silmäni liljaluetteloilta. 

ps.Tiedote krapuilijoille:

Teroittakaa kynänne, pyyhkikää pölyt näppikseltä, herätelkää aivosolunne - KRAPU palaa 1.9.2019 uusin sanoin. Sama tuttu tyyli, kolme sanaa ja niista pitäisi saada aikaan sadan sana kirjoitus. Palataan asiaan!

Linssisarja älypuhelimeen

Varsinaista kameraa kannan nykyään tosi harvoin mukanani. Se johtuu tästä älypuhelimen kohtuullisen hyvästä kamerasta, se riittää minulle, ammattilaiset ovat erikseen.

Huomasin kuitenkin tutun kaupan tarjoavan hauskaa älypuhelimeen sopivaa linssisarjaa kohtuuhintaan. Linssisarjojen hinnat vaihtelevat muutamasta kympistä muutamaan sataseen.

Halusin vain pienen virityksen älypuhelimeni kameraan enkä ole kiinnostunut mistään lasipalloista tai muista vempaimista, vaan ihan kameran ominaisuuksien parantamisesta tai lähinnä niillä leikkimisellä. 

Tällaiseen päädyin:

Linssisarja sopii älypuhelimille, tableteille tai vaikkapa kannettavan tietokoneen web-kameraan. Paketissa tulee mukana kolme erilaista linssiä. Klipsikiinnitys mahdollistaa linssisarjan sopivuuden erilaisiin mobiililaitteeseen, kiinnitys ja irroittaminen on helppoa ja nopeaa.

Sarjassa on mukana

Wide-Angle eli laajakuvalla voi ottaa 140-asteen kuvia, jolloin kuva on jopa kaksi kertaa leveämpi kuin normaalisti.

Fisheye -linssi mahdollistaa pyöreät kalansilmäkuvat. Lähes 180-asteen kuvakulma.

Makrolla saa uskomattoman tarkkoja lähikuvia ja noin 10-kertaisen suurennuksen.

Paketissa mukana on myös klipsi, linssisuojat ja säilytyspussi.

Tällaiset linssit

Tässä macro-linssi klipsillä omassa älypuhelimessani

Avasin paketin ja kokeilin kaikkia linssejä, tässä pieni puinen buddhapatsas kokonaisena ja yläosa tavallisella älypuhelimen kameralla kuvattuna. Oikealla  on klipsillä kiinnitetty macro-linssi ja näkyy pää hieman tarkemmin.

Kaikkea hauskaa pitää keksiä elämään. Järven rannalla sain erikoisia kalansilmäkuvia, ilman kaloja siis...

Vihdoinkin vettä

Puutarha rutisi jo kuivuuttaan ja nurmikon reunoissa oli ruosteenruskeaa. Sadevesitynnyrit oli käytetty loppuun kesäkukille ja muut perennat pärjäsivät miten kuten. 

Pari päivää sitten päätin avittaa luontoa ja aukaisin sadevesikaivon kannen katsoakseni olisiko siellä vettä. Olihan siellä, se ei koskaan petä. Kaivoin esille ämpärin, johon on naulattu kiinni pitkä riuku. Sillä saa kätevästi nostettua vettä. Kaivovesi on jääkymää ja jätin yön yli lämpenemään monta saavillista ja pari tynnyrillistä vettä. Eilen sitten kastelin puuliljat ja syysleimut. Ne olivat kaikkein surkeimman näköisiä ja kukinta vasta alkamassa. Kannoin kaikille yhteensä varmaan 40 ämpärillistä ja kastelukannullista vettä. 

Luonto on huumorintajuinen, joten heti perään viime yönä satoi ensi kertaa viikkoihin kunnolla vettä. Sataa vieläkin ja koko päiväksi on luvattu ainakin jonkinlaista sadetta.

Tuumin, että olin pohjustanut kukkien kastelun hyvin, joten sade viimeisteli työni ja samalla kaikki muutkin perennat ja muut kasvit saivat vettä. Usein ennenkin on käynyt niin, että kun viimeisessä kuivuuden hädässä nostan vettä sadevesikaivosta, alkaa luontokin muistaa, että vesisadetta tarvitaan. 

Tänä aamuna oli kukkapenkeissä oikein virkeitä puuliljojen ensimmäisiä kukkijoita ja lobelia-hiuksinen pää oli kuin järvestä tullut. Vihdoinkin aamulla puutarhassa oli raikas ja hyväntuoksuinen ilma.

Kuivuus on kellastuttanut puita, olen seurannut aamuisilla uintireissuillani miten matkani varrella koivut rinteessä ensin kellastuivat, sitten kuivuivat ruskeiksi. Koko rinne alas uimarantaan rutisi jo kuivuuttaan. 

Montaa kertaa järvireissu ei ole aamuisin jäänyt väliin. Olen päättänyt, että se on tärkeämpi kuin mikään muu. Kropalle sopiva lenkki järvihölkkää tekee hyvää ja väheksyä ei kannata terapia-osuutta, kun tapaan kolmea muuta aamu-uimarimuoria. Kylällä jo tunnetaan meidät ja tapamme. Mies lenkkeilee ihan maalla, harjulle nousten ja kuulee monesti kylällä vastaantulijoilta, että jaahas, vaimosi on taas jo karannut, kun punainen paholainen singahti uimarannan suuntaan.

Kesä on ihmisen parasta aikaa! 

Viemäriputken uusi elämä

Mitä yhteistä on viemäriputken pätkällä ja vanhalla perityllä teekannulla? 

Kuvat kertovat ITE-taiteilijan toimista:

            

Löysin noin metrin mittaisen pätkän vanhaa harmaata, kovaa viemäriputkea. Joku taiteesta tietämätön oli heittänyt sen järveen, huh. Korjasin talteen ja putki odotti pari vuotta inspiraatiota. Tänä kesänä se sai uuden elämän. Maalasin sen akryylimaaleilla valuntatekniikalla sini-violetti-turkoosi-sävyillä. Maali sai valua ja kuivua useita päiviä. Sitten asetin putken pystyyn, seisomaan betonista tekemäni pyöreän tason päälle. Sisälle putkeen pudottelin muutamia kiviä, että kovempikaan tuuli ei kaada sitä.

Putken päälle pääsi vanha peltinen vati, siihen asettelin joitain kauniita kiviä ja vettä.

Omenapuun oksalle ripustin vanhan 50-luvulta peräisin olevan turkoosin teekannun. Teekannuun sisälle tungin roikkumaan lasihelmillä koristellun ohuen metalliputken.



Näin syntyi linnuille juoma-allas. Vettä muuten oikeasti valuu teekannusta peltivatiin jos kannun täyttää vedellä, testasin. Sateen sattuessa pitää vain ottaa kannun kansi pois. Tosin kannu on ison omenapuun alla, joten ei siihen sateellakaan paljon vettä osu.

Lintujen juoma-allas

Lähes kaikki osat teoksessa osat ovat kierrätystavaraa - ainoa ostamani esine oli lasihelmillä koristettu metallinauha. Sitä on vielä jäljellä runsaasti uusiin töihin. Maalit on tietty myös aikoinaan ostettu. Mitään ei tarvinnut ostaa juuri tätä työtä varten. 

ITE-taiteilu jatkuu, pää on täynnä ideoita, kaipaavat vain lisää tarmoa toteutuakseen. Välillä laiskottaa ja kiertelen vain puutarhassa katsellen mitä kaikkea hassuja kätteni töitä sieltä löytyy. Piakkoin ilmestyy varmaan portille kyltti...