Sivut

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Tunnelmaa sademetsässä


Koko iltapäivän on satanut vettä reilusti. Välillä on tullut niin kovaa, että tuossa ulkona (katoksen alla) terassilla ei omia ajatuksiaan ole kuullut. Ilma on ollut mukavan kostea ja tunne kuin olisi sademetsässä, lämmintäkin on. 

Löysin autotallin perähyllyltä jäännöserät meidän vanhoja laattoja ja heti päätin hyödyntää, pieniä sinisiä ja isompia valkoisia. Vielä on jäljellä suurimmat valkoiset. Niistä saa hauskoja sommitelmia, kehyksillä tai ilman. 

Siniseen neliskulmaiseen laattaan laitoin vanhoista virkatuista kirjanmerkeistä kehykset. 



The Cala



Tähän valkoiseen en laita kehyksiä:


Korento rantakivikosta lentoon lähdössä. Ei saanut kotiloa kiinni :)
Kännykkäkamera vääristää nuo kiiltävät, läpikuultavat värit.


Eilen kävin taas viikottaisessa fysioterapiassa selkäni takia. Nyt sain kokeiltavaksi kinesioteipit ristiselkään. Fyssari on kyllä saanut selkäni tilanteen paremmaksi, olen saanut vähennettyä särkyläääkkeitä. Huonoja päiviä on vielä välillä, mutta onneksi harvemmin. Fyssari sanoikin eilen, että ei tämä kiputila hetkessä ohi mene, on kestänyt tullakin vuosia. Viimeinen pisara oli se märän lumen lapiointi viime vuoden loppupuolella. 

Fysioterapeuttini on myös erikoistunut tukipohjallisiin ja tekee niitä, joten sellaiset uudet tehtiin minulle heti ensimmäisellä kerralla. Nyt olen niiden kanssa lenkkareilla kävellyt ja hyvin suoristaa jalkapöytä-polvi-lantio - linjan. Olisi aiemmin pitänyt pohjalliset uusia tuon polvikivun takia, edelliset on yli 10 vuoden takaa ja niillä olen juossut kymmenen kilometrin lenkkejä. Se oli silloin se... On jalka muuttunut iän myötä ja asento on polven ja selän takia vielä lisää tuonut kipuja. 

Nyt olen päättänyt hoitaa fyssarilla - ja tietty omilla venytys- ja jumppaliikkeilläni - selkäni kuntoon, hitaasti mutta varmasti, toivon.




sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

“Sarah Bernhardt” häikäisee jälleen


Suurin pionini eli vaaleanpunainen “Sarah Bernhardt” kukkii parhaillaan komeasti. Kunnon tuet, koivun rungoista ja juuttiköydestä, pitivät isot kukat pystyssä ja ehjänä myös sen viime viikon rankkasadepäivän. Tämä yksilö on yli 30 vuotta vanha, koska oli täällä jo meidän tänne muuttaessamme. Muut pionit ovat uudempia ja pienempiä.











Sivunuput aukeavat isojen kukkien kuihduttua, näin kukinta jatkuu pitkään



Omenasatokin on alkukesän kuivuudesta huolimatta ihan kohtuullinen. Ensimmäisenä, kuten aina, maistamaan päästään elo-syyskuussa näitä valkeakuulaita. Niitä meillä on kaksi isoa puuta, toinen on pohjoisen omenatarhan puolella ja toinen eteläisen. Näin on sato varmistettu säiden mukaan. Tänä vuonna näyttää pohjoisen tarhan kuulas tekevän enemmän satoa, molemmat toki tekevät hyvän sadon. Raakileet ovat jo melko isoja vaikka vasta juuri heinäkuu alkoi. Muiden lajien raakileet ovat pienempiä.

Kuvat pohjoisen tarhan valkeakuulaasta.






Vesi kielellä odotellaan...





Yksi oksa taipuu keinun päälle, joten keinussa istuessa voi nostaa käden ja napata omenan


Aamu on raikas ja houkuttelee puutarhaan takaisin, joten päätän pienen puutarhakatsaukseni tähän. Hyvää alkanutta heinäkuuta puutarhureille ja kaupunkilaisille!