 |
| Tämä pienin kirsikkapuummme on itse kasvatettu muutaman sentin versosta. Yltää jo korkeammalle kuin kuusiaita. |
Joka kevät kun kirsikkapuumme kukkivat, muistan nuoruuteni kirjeystävää Japanissa. Hän lähetti kauniita kuvia kun siellä kirsikkapuut kukkivat. Silloin oli vielä tapana pitää kirjeystäviä ympäri maailmaa. Yksi minulla oli Australiassa ja häntä kävin tapaamassakin kun olin rahtilaivamatkalla, joka vei Britannian Southamptonista Australian Melbourneen. Laivamatka kesti 6 viikkoa satamissa poikkeamisineen, viikon vietin Mayn kanssa hänen kotonaan Melbournessa lähiseutuihin tutustuen ja sitten lensin Suomeen. Olin vasta pari vuotta ollut vakitöissä mutta viisaasti pidin stressin kaukana ja lomailin kaksi kuukautta. Ah niitä aikoja ja laivoja!
Takaisin sunnuntain aamuhetkeen.
Tämmöinen mönkiäinen tunki joka kuvaan, helmililjojen ystäviä ovat kaikki lentävät ötökät, myös perhoset:
 |
| Vasen alareuna, linssilude tai ehkä ampianen |
 |
| Sinisissä taitaa olla paras tuoksu |
 |
| Juu, tykkään sinisistä, mene jo pois kuvaamasta... |
Sellainen oli sunnuntain aamuhetki. Kirsikkapuut kukkivat puutarhamme puista aina ensimmäisenä, sitten päärynäpuut ja luumupuut. Lopuksi puhkeaa se suurin kukkaloisto kun omenapuut kukkivat. Nyt ovat nupulla vielä.
