Vihdoinkin vettä

Maanantai-iltana alkoi sade. Ensin pieniä kuuroja ja sitten eilen tiistaina jo kunnon sadetta. Luonto kiittää.


Kuunliljojen timantteja on aina kuvattava. 

Aamuisin on ollut pouta sopivasti aamu-uinnin ajan. Tänäänkin hölkkäsin aamulla järvessä ennen kahdeksaa reilun puoli tuntia ja kotipihaan päästyäni alkoi vasta sataa tihkuttaa vettä. On sateen ropinaa vaan täällä sisällä nautinto kuunnella.

Huoletonta heinäkuuta itse kullekin!

Vihdoinkin vettä

Puutarha rutisi jo kuivuuttaan ja nurmikon reunoissa oli ruosteenruskeaa. Sadevesitynnyrit oli käytetty loppuun kesäkukille ja muut perennat pärjäsivät miten kuten. 

Pari päivää sitten päätin avittaa luontoa ja aukaisin sadevesikaivon kannen katsoakseni olisiko siellä vettä. Olihan siellä, se ei koskaan petä. Kaivoin esille ämpärin, johon on naulattu kiinni pitkä riuku. Sillä saa kätevästi nostettua vettä. Kaivovesi on jääkymää ja jätin yön yli lämpenemään monta saavillista ja pari tynnyrillistä vettä. Eilen sitten kastelin puuliljat ja syysleimut. Ne olivat kaikkein surkeimman näköisiä ja kukinta vasta alkamassa. Kannoin kaikille yhteensä varmaan 40 ämpärillistä ja kastelukannullista vettä. 

Luonto on huumorintajuinen, joten heti perään viime yönä satoi ensi kertaa viikkoihin kunnolla vettä. Sataa vieläkin ja koko päiväksi on luvattu ainakin jonkinlaista sadetta.

Tuumin, että olin pohjustanut kukkien kastelun hyvin, joten sade viimeisteli työni ja samalla kaikki muutkin perennat ja muut kasvit saivat vettä. Usein ennenkin on käynyt niin, että kun viimeisessä kuivuuden hädässä nostan vettä sadevesikaivosta, alkaa luontokin muistaa, että vesisadetta tarvitaan. 

Tänä aamuna oli kukkapenkeissä oikein virkeitä puuliljojen ensimmäisiä kukkijoita ja lobelia-hiuksinen pää oli kuin järvestä tullut. Vihdoinkin aamulla puutarhassa oli raikas ja hyväntuoksuinen ilma.

Kuivuus on kellastuttanut puita, olen seurannut aamuisilla uintireissuillani miten matkani varrella koivut rinteessä ensin kellastuivat, sitten kuivuivat ruskeiksi. Koko rinne alas uimarantaan rutisi jo kuivuuttaan. 

Montaa kertaa järvireissu ei ole aamuisin jäänyt väliin. Olen päättänyt, että se on tärkeämpi kuin mikään muu. Kropalle sopiva lenkki järvihölkkää tekee hyvää ja väheksyä ei kannata terapia-osuutta, kun tapaan kolmea muuta aamu-uimarimuoria. Kylällä jo tunnetaan meidät ja tapamme. Mies lenkkeilee ihan maalla, harjulle nousten ja kuulee monesti kylällä vastaantulijoilta, että jaahas, vaimosi on taas jo karannut, kun punainen paholainen singahti uimarannan suuntaan.

Kesä on ihmisen parasta aikaa! 

Mennyt viikko - hiekoitustakin!

Säitä on ollut laidasta laitaan. Kovasta pakkasesta luminyrskyn kautta päästiin vesisateeseen. Torstaina olikin sitten varsinainen kaljamakeli, satanut vesi oli jäätynyt yön aikana teille, pihaan ja portaille asti. Kaikki kosteus oli jäässä. 

Lumikinokset ovat valahtaneet vesisateessa ja
kuusiaidan päällä on vain tällaisia klönttejä

Torstaina ollessani vielä aamukahvilla talon hiekoitusmestari ilmoitti minulle , että hän on hiekoittanut ja laittanut autotallin edustan lämmityksen (sulattaa luiskan lämpökaapeleilla) päälle. Mieheni tuntien suhtauduin hiekoitukseen varauksella ja asioille lähtiessämme otin petkeleen, että pääsin pihan läpi kulkemaan autotallille asti. Se oli tarpeen. Ensinnäkin talon puoleinen polku oli täysin vailla hiekkaa. Ei kuulemma ollut kovin liukas. Kuljin polun sivussa petkeleellä tukea ottaen. Loppuosa polusta oli tarkkaan katsottuna kuin maustettu maustepippurilla, siis hiekoitettu. Lievän napinan ja muutaman balettiliikkeen  jälkeen tultuamme asioilta ilmestyi hiekoitussepeliä  kuin ihmeen kautta lisää. Oli lähdettävä näet uudestaan reissuun ja jätin auton pihalle. Muutama sepelin jyvänen oli tarkoin sijoitettu auton luokse asti, kuskin oven kohdalle. Nauratti. Niin tuttua.

Alkuviikosta hoidettiin asiointireissulla äänestyskin, kun se helposti onnistui kirjastolla. Pikkasen huvittaa koko vaalit. Tulos on ennalta selvä ja Sauli jatkaa mitäänsanomatonta istuskeluaan Mäntyniemessä. Pitihän sitä kuitenkin käydä ilmoittamassa mielipiteensä ja antamassa äänensä. 

Särkylääkkeillä on edelleen käyttöä. Pakaralihakseen unohtunut puukko ei hellitä ja kipu säteilee selkään ja alas polveen. Venyttelen ja jumpaan niin paljon kuin kivuilta pystyn, joten siitä ei jää kiinni toipuminen. Myös esim tabletilta katson nauhoituksia seisoen vinolaudalla, jossa pohkeet ja takareidet venyvät koko ajan. Puoli tuntia muutaman kerran päivässä. Mies on tehnyt vinolaudat itse meille molemmille omat, ne ovat säädettävissä pariinkin asentoon. Niillä seisten aikoinaan akillesjännettäkin hoidettiin juoksua harrastettaessa. Erään tutun fysioterapeutin ohjeen mukaan mies ne laudoista teki jo aikoja sitten. Ovat mainiot.

Onneksi ensi viikolla on tiedossa omalääkärille aika ja kortisonipiikki polveen ja samalla voin lääkärin kanssa neuvotella mitä tuolle selkäpuolelle voisi vielä tehdä. 

Ensi viikon jälkeen tulee myös kalevalalaista hoitoa kotiin kuljetettuna, sekin on eri syistä siirtynyt pariin kertaan. Pidemmät lenkit ovat nyt jääneet, huomenna ajattelin kyllä yrittää lähteä kävelylle kun tänään kuului hiekoitusauto käyneen kylätiellä vihdoin.

Tänään meillä syödään häränhäntäpataa. Eilen oli leivinuunissa mm valurautapata, jossa hännät muhivat reilut 6 tuntia. Välillä niitä käänneltiin ja nestettä lisättiin. 

Taas on saatu yksi viikko lauantaihin asti.

Tulee talvi, menee talvi

Lunta on ollut maassa muutamaan kertaan tänä syksynä. Eniten oli toissapäivänä torstaina. Tuiskusi oikein kunnolla ja silloin tehtiin pariinkin kertaan lumitöitä etupihalla, että autolla pääsi pihaan ja pihasta pois. Sitten satoikin vuorokauden vettä, tuli lämpöasteita ja jäljellä on lunta tämän verran:

Suurin pläntti lunta pihassa tänään 25.11.2017

Kestoruusut jaksavat värittää puutarhaa, kukkivat niin myöhään, että vastineeksi ovat kestäneet lumet ja niiden sulamisen. Toki jo nuokkuvat vähän mutta värit ovat tallella. Kuvattu tänään aamulla:

       

       






Tänään on ollut jo aamulla siivouspäivä. Join itse vielä keittiössä aamukahvia puoliunessa kun mies aloitti jo imuroinnin toisesta päästä taloa. Join rauhassa kahvin ja ihailin ahkeraa miestä (hm, aamuinen silmänilo) ja sitten jatkoin imurointia yms pientä siivoukseen liittyvää. Mies pääsi laittamaan leivinuuniin tulen ja siinä ohessa leikkasi pihalla kuusiaitaa. Varsinainen monitoimimies. Toimii sisällä ja puutarhassa, kuten Raid.

Kelien ollessa välillä surkeat räntäsateineen, aloitin muutama päivä sitten taas päivittäisen kuntopyöräilyn sisätiloissa. Päivämatka on 5-10 kilometriä. Kuntopyörällä se tuntuu, hiki tulee, koko ajan pieni ylämäki. Ulkoilua se ei korvaa, ulos on kyllä päästävä päivittäin, mutta nuo sateet hiukan hillitsevät lenkin pituutta aina joskus. Polvi alkaa taas oireilla vähän liikaa, joten on kohta pakko suunnitella lääkäriin menoa ja kortisonipiikkiä uusiksi. Mutta kun tiedän, että ajan saa vasta viiden-kuuden viikon päähän, niin olisi toimittava, eikä yhtään innosta. 

Nyt on sitten hyvä nauttia puhtaasta talosta ja keskittyä sopivaan kirjallisuuteen, saunaan ja muuhun mukavaan.