Synttärit
Arto oli lähtenyt synttäreitään juhlimaan iltapäivällä, ottanut muutaman keskikaljan pohjaksi jo kotona, vaimon tietty mulkoillessa.
Suunta lähikapakkaan, siellä Arto tapasi tuttuja ja päästiin hyvään alkuun. Muutaman tuopin ja shotin jälkeen siirryttiin parin naisen pöytään. Arto tarjosi kaikille, vaikka mielessä pyörähtikin potkut. Lopputili oli pankissa ja hupeni hyvää vauhtia.
Miten pärjäisi perhe, vaimo ja kolme lasta, ei tullut ilolientä siemaillessa mieleen.
Aamuyöllä Arto remusi kovalla metelillä kotiin. Ei välttyisi vaimo mustelmilta eikä haukkumisilta. Kaikkihan oli tietty sen akan syytä. Nalkutti aina ihan turhasta.
Hölmistys. Koti oli ihan tyhjä, lasten tavaratkin oli pakattu. Miten se akka kehtasi? Tätä se vielä katuisi.
_________________________________________________________________________
Viikon 2 krapusanat ovat: kolme, pärjätä, mustelma
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.
______________________________________________________________
Haa-a, hölmistyksestä helpotukseen: aina selityksiä riittää, vaan kun ei se tahti siitä muutu... Reipas repäisy ja aivan oikea veto!!
VastaaPoistaOnneksi näin Takkutukka. Nainen tiesi mitä täytyy tehdä, mies ei muuttuisi.
PoistaVoi, noita Artoja riittää kyllä joka kapakkaan. Sitten myöhemmin itketään, kun ei aikanaan tajunnut perheen arvoa.
VastaaPoistaRiittäähän noita Susu. Akka nalkuttaa, mutta sen akan arvon huomaa ehkä jossain vaiheessa kun menettää koko perhen.
PoistaPerheen äiti oli varmaan antanut monet mahdollisuudet Artolleen. Tiesi tasan tarkkaan tulevan aamuyön kuviot ja teki ratkaisunsa.
VastaaPoistaNappiin kirjoitit alkukuvioiden jälkeen loppuratkaisun.
Kiitos Aimarii.
PoistaOletan, että perheen äiti oli suunnitellut juuri tuona päivänä lähtevänsä. Kerännyt rohkeutta ja sitten toteutti lähtönsä.
Ainut oikea ratkaisu äidiltä!
VastaaPoistaNiinpä, Maarit. Se vaatii vain rohkeutta.
PoistaJossain vaiheessa pinna kiristyy tarpeeksi ja on aika lähteä. Valitettavasti on heitäkin jotka eivät voi/halua lähteä.
VastaaPoistaNiinhän se on, joillain ei ole voimia lähteä tai taloudellinen tilanne kaatuu päälle jos jättää sen hakkaajan.
PoistaArto sai mitä tilasi! Iloitsen vaimon puolesta, että viimeinkin löysi voimia lähteä!
VastaaPoistaNiinpä Riitta, se oli Artolle ihan oikein.
PoistaVaimo teki oikean päätöksen ja toivotaan että päätös pysyy myös.
VastaaPoistaSopii toivoa, anli itse, useinhan käy niin, että anteeksi pyytelevä mies saa perheen takaisin, kunnes...
PoistaEi voi muuta kuin toivoa, ettei vaimo heltyisi, jos vaikka Arto sattuisi katumaan ja pyytämään anteeksi.
VastaaPoistaSitä tosiaan toivomme, Kirsti Kaija.
PoistaAivan oikein Artolle :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, Aina.
PoistaVaikuttaa oikein mukavalta mieheltä tuo Arto, NOT. Onneksi syntipukin viitan harteilleen saanut vaimo pakkasi kamat ja lähti. Optimistisesti toivon, että kun kerran saa riuhtaistua itsensä irti, niin paluuta ei ole. Siinäpä Artolle pohdittavaa, vaikka tuskinpa nuo tuollaiset paljon pohtivat - itkevät itsesääliään.
VastaaPoistaVoihan Arto olla siellä kapakassa oikein mukava mies, Elegia, mutta vaimoa se ei lohduta.
PoistaNoille Artoille on monesti liian helppoa syyttää omista teoistaan nalkuttavaa vaimoa.
Ehkä ei ollut ensimmäinen kerta kun vaimo lähti, mutta toivottavasti viimeinen. Niin moni kuitenkin palaa, uskoo ja luottaa. Repäisevästi aloitit sinäkin sujuvasti kulkevan tarinasi.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Sehän se kun tuollaiset miehet usein osaavat näytellä kilttiä ja kultaista välillä ja sitten taas nyrkki heiluu.
Poista