Sivut

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Viikon 20 krapu - Luontorunoutta

 Luontorunoutta


Tuulisella oksalla

perhonen lukee kymmenen sivua,

kääntää kaksi takaisin,

selaa villisti aivan loppuun

katsoakseen

esiintyykö sen nimi

vielä viimeisellä sivulla,

jolla kerrotaan keväästä.

Risto Rasa



Kuinka kaikki voikin olla yhtä aikaa tässä

mennyt ja tuleva, tuulen suhina

auringonnousu, rastas kuusen latvassa,

hämähäkki ilmapurjehduksella

ja ryteikössä hirven rytinä.

Mitään ei puutu,

ja kuinka ei mitään puutukaan;

harakka räkättää julkeasti

jonakin aamuna saan siitä selvän.

Kai Nieminen



Lapsuudesta muistan

tutun metsäpolkuni,

asuimme metsän laidassa.

Ojan ylitettyään pääsi polulle,

jonka reitti kulkee mielessäni tarkkana vieläkin:

mutkat, juurakot, koivikko, kuuset,

lopuksi vilkkuu jo vesi,

tulemme joelle

ja heitän vaatteet rannalle,

juoksen uimaan!

Cara


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viikon 20 krapusanat ovat: viimeinen, ryteikkö, vaatteet

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.  

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


22 kommenttia:

  1. Kun kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä, eikä niin mitään puutu...

    Oiva, hauska ja ajankohtaan istuva runotrio, mutta päällimmäiseksi jäävat ne koskaan unohtumattomat lapsuuden metsäpolut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se on Takkutukka. Sen lapsuuden polun jokainen kohta on painunut mieleeni.

      Poista
  2. Luonnonmukainen luontotrio! Ja pääasia, että Cara pääsi lopuksi uimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Susu, se joki on kyllä mielessä ja valovissakin :)

      Poista
  3. Oi, runoja! Nykyään käy vain niin, että kaikki luontoaiheiset runot ja tarinat saavat mut surulliseksi. Ihminen tuhoaa luontoa hullun lailla. Kaivosyhtiöiden annetaan melskata ja tuhota luontoa, metsiä, järviä. Aarnimetsistä on enää muruset jäljellä, ja esim. täällä hesassa tuhotaan viimeisetkin kosketukset aitoon luontoon. Lista on surullisen loputon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avohakkuita näkee tosiaan liikaa AilaKaarina. Miten kauniita niissä kohtaa ennen oli metsät ja metsäpolut.

      Poista
  4. Siinä sulla on ollu laskeminen, että oot saanu kolme runoa joissa on yhteensä sata sanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee. Otin nuo kaksi valmista lyhyttä runoa ja sitten lopulle sanamäärälle kirjoin oman runoni.
      T. Sana&Runo&Suti

      Poista
  5. Onneksi on vielä joku ennallaan.

    VastaaPoista
  6. On jännää miten voi muistaa jonkin pienen yksityiskohdan luonnosta, joka on jäänyt myllerryksen alle kymmeniä vuosia sitten. Ja unohtaa asioita/ihmisiä, joihin on törmännyt paljon myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Pasanen. Sen polun jokaisen mutkan muistan kymmenien vuosien jälkeenkin. Jos se olisi vielä entisellään, löytäisin joelle helposti.

      Myöhempiä elämäpolkuja tms on paljon unohtunut.

      Poista
  7. Satua, nykyisyyttä ja muistoja. Niistä on kivat runot tehty :)

    VastaaPoista
  8. Lapsuuden muistot ja muistikuvat on hyvä pitää (vain) mielessä.
    Kävin yhdellä paikalla muutama vuosi sitten ja se oli kummasti kutistunut miten lapsuudessa se koin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on BLOGitse. Jos menisin sinne metsäpolulle nyt, niin voisi olla ihan toisenlainen tunnelma. Onkin, koska omakotitaloja on rakennettu ja metsää kaadettu alta pois.

      Poista
  9. Muistoissa säilyy pala mennyttä elämää. Annetuista sanoista yksi kussakin runossa. Muistitko heti nuo kaksi ensimmäistä runoa, että niistä saat kaksi krapusanaa?
    Kivasti näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Aimarii, mennyt elämä säilyy muistoissa.
      Risto Rasa on yksi lempirunoilijoistani, hänen runonsa muistin, kaikki hänen runokirjansa on hyllyssäni. Kai nieminen löytyi etsimällä googlesta ja niin, sitten viimeinen olikin omia muistoja.

      Poista
  10. Kaunis muisto lapsuudestasi.
    Ihailuni. Hienosti rakennettu luontorunojen trilogia.

    VastaaPoista
  11. Pidin kovasti näistä runoista! Omasi istui saumatta joukkoon.

    VastaaPoista