Sivut

sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Viikon 14 kuvakrapu - Sika

Sika

  1. Pää valmistetaan tuoreena painesyltyksi tai hyytelöksi.

  1. Kyljyskappale käytetään kyljyksiksi

  1. Satula paistetaan uunissa luumuilla höystettynä.

  1. Kylkiliha paistetaan tuoreena tai suolattuna

  1. Sivusilava käytetään kääresyltyksi.

  1. Lapa suolataan ja savustetaan.

  1. Kinkku suolataan ja savustetaan.

  1. Sorkat keitetään syltyksi tai suolataan, savustetaan ja käytetään hernekeittoon

  2. Niska käytetään painesyltyksi tai hyytelöksi.

Kun sika on saatu paloiteltua, noudatetaan ohjeita säilymisen varmistamiseksi. Tuohon aikaan yleisimmät säilöntämenetelmät olivat suolaus ja/tai savustus.




KOTIRUOKAKeittokirja kotia ja koulua varten. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, 1940, Helsinki

Kirja ilmestyi vuonna 1908, ja siitä on tehty uusia painoksia säännöllisesti.  Se on ollut jokaisen perheenemännän peruskeittokirja.


-------------------------------------------------------------------------------

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai  kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 


24 kommenttia:

  1. No huh-huh mikä urakka, mutta hyvät ohjeet eikä juuri jää käyttämättömiä osasia.
    Meillä rötkötti kerran suureksi tyrmistyksekseni töistä tullessa puolikas sika keittiönpöydällä ja ympärillä naapurin lapsilauma sitä ihmettelemässä Kanssakulkijan ja kaverinsa - sen toisen puolikkaan omistajan - kanssa ylpeästi esitellessä hankittua "saalista". No, tämä tyttö nappasi koiran remmiinsä ja ilmoitti palaavansa pidemmältä lenkiltä sitten, kun otus olisi paloina pakkasessa. Oli unohtunut ilmoittaa.... Sikamainen juttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lihanleikkaaja on vaativa ammatti, Takkutukka.
      Me saimme useana vuonna lampaan puolikkaan ja ihan itse opettelin sen paloittelemaan. Harjoittelu auttoi, eikä parin kerran jälkeen niitä ylimääräisiä "pataruokapaloja" jäänyt enää lainkaan.

      Poista
    2. Pitää paikkansa ja hatunnosto Sinulle!! Olen sivusta seurannut kun hirvimiehet keskustelevat aiheesta ja käsittelevät lihaa. Kuopus ja Kanssakulkija saavat yleensä yhdessä yhden eläimen ja se on piiruntarkkaa työtä ennen kuin lihat tarkkaan lajiteltuina käyttövalmiina pusseissaan kotiutuvat pakasteeseen.

      Poista
    3. Kiitos Takkutukka.
      On se tarkkaa, anatomia on syytä tuntea kyseisestä elukasta. Lampaan pilkoin sellaisella ohuella sahalla, niin kaikki luunsirut tuli poistaa. Sitten on tosiaan palaset pussitettava ja päälle nimike ja pakkaseen. Harmi, että tuo meidän lampuri lopetti hommat, ei kuulemma kotimainen lammas/karitsa mennyt kaupaksi enää.

      Poista
  2. Hahah, nauratti tuo Takkutukan pitkä koiralenkki.

    Siasta on moneksi. Koskaan en ole kokonaista tai puolikastakaan sikaa nähnyt, kyljykset taitavat olla suurimpia lihanpaloja, joita käytettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Takkutukalle kirjoitin, osaan paloitella lampaan puolikkaan. Taito se on sekin Susu. Syksyllä on oli teurastusaika, haimme vakipaikasta karitsan puolikkaan (työkaverin kanssa puoliksi) ja sen liha oli aikuista lammasta mureampaa ja pehmeän makuista.
      Samassa talossa katselin kuinka possu pilkottiin, osaavissa käsissä se ei kauan vienyt. Palat sitten pakkaseen.

      Poista
  3. Kyllä sitä ei enää osaisi tehdä mitään kokonaiselle sialle, voisi olla parempi lähteäkin lenkille :))
    Lapsuudesta muistan että kerran meilläkin kasvatettiin sika ruuaksi, joku osaava kävi sen sitten päästämässä päiviltä. Silloin oli vain suolaus ainoa säilytystapa. Talvellahan sitä kylmää tilaa oli luonnostaan, mutta eipä se kesän tullen säilynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan niitä sikoja aikoinaan monissa taloissa. Kasvatettiin ja sitten syötiin. Meillä ei ollut, äiti osti kyllä joskus isoja kimpaleita Osuuskaupasta ja pilkkoi niitä.
      Kuten yllä kirjoitin Takutukalle, opettelin pilkkomaan lampaan puolikkaan, kun niitä saimme. Ei se vaikeaa ollut.

      Poista
  4. Ruhon leikkaaminen on ammattilaisen työtä. Sinulla on Cara hyvä taito. On hyvä tietää mitä ruokaa mistäkin palasta valmistetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli.
      Oli pakko opetella lampaan käsittely, että saatiin palaset pakkaseen. Miehen ideat kuulostivat niin eksoottisilta, että halusin opetella homman itse. Katsoin mallia siellä lampolassa, mistä tuon elukan haimme.
      Ja totta, esim lampaan niska on sitkeä, mutta kun sitä tuntikausia leivinuunissa padassa juuresten kanssa haudutti, niin a wot, se suli suussa.

      Poista
  5. Ennen käytettiin eläimistä todella kaikki osat. Arvostan sitä suuresti, että jos lihaa syö, kykenee sen itse vielä pilkkomaan ja valmistamaan. On tärkeää tietää mistä, miksi ja miten ruoka tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis tämä anonyymiksi lipsahtanut on Matilda.

      Poista
    2. Kiitos Matilda. Onhan sitä kaikenlaista elämän varrella tullut opeteltua. Hyödyllinen taito, tosiaan vielä on tiedettävä missä on hienot fileet, missä kyljykset jne.

      Poista
  6. Taidokas kirjoitus. Itse välttelen lihaa nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mayo.
      Itse syön mielelläni kalaa useammin kuin lihaa. Mutta lihasta pidän kyllä myös, nykyään enemmän tulee syötyä kanaa, mutta toki myös muita lihoja.

      Poista
  7. Kaiken jo kommentoidun lisäksi on hyvä, että osaa itse laittaa ruokaa! Onneksi nuorissa on myös niitä, jotka kokkaavat mm. yhdessä. Itse valmistettu ruoka voittaa teollisuusruuan mennen tullen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se on, BLOGitse. Joskus on mukava käydä ulkona syömässä, mutta itse tehty on kyllä parasta.

      Poista
  8. Kokonaisessa siassa oiski evästä vähäks aikaa. Kyllähän sitä tuli nähtyä teurastamistaki, eikä jääny traumoja siitä. (äiti kyllä kielteli kattomasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se on luonnollinen jatkumo, kun eläimiä kasvatetaan.
      Minä katselin siellä lampolassa mallia kuinka ne paloitellaan ja sitten harjoittelin itse. Ei tehny huonoa.

      Poista
  9. Lapsuuteni naapurissa asui vanha nainen, jonka sika kulki asuinrakennuksessa vapaasti. Jotkut (pahansuopaiset?) sanoivat että nukkuvatkin yhdessä.(sanapasanen)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hm, eikös sika ole siisti eläin. No ehkä hieman voisi asua erillään, mutta meitä on moneen junaan.

      Poista
  10. Kerran oli isäntä leikkaamassa kirveellä sikaa tuvan penkillä,kun työn puolesta olin kyselemässä oppilaasta, jota ei ollut näkynyt koulussa. Ei sillä kyllä noin hienoa karttaa näkynyt :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, taisi isäntä osata luonnostaan paloittelut, eikä tarvinnut Kotiruoka-kirjan karttoja elukoista.

      Poista
  11. Tässä tuli hyvää tietoa. Minulle on lihanleikkuu täysin vierasta. Lapsena katosin paikalta aina, kun sika teurastettiin ja sittemmin en saattanut katsoa ruhoakaan, joka roikkui sorkistaan.

    VastaaPoista