Kaarlo
Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Olin ollut kiusattuna koko kouluaikani. Kiusaaminen oli huutelua ja ulkonäköäni arvosteltiin, vaatteitani haukuttiin ja lopulta alkoi töniminen ja talvisin lumihankeen kaataminen.
Vasta myöhään opin olemaan oma itseni, minunlaiseni mies. Ammattikoulussa opiskelin automekaanikoksi. Siitä kiusaajat saivat vain lisää vettä myllyyn. Muut saivat aina paremmat harjoittelupaikat.
Olin toivoton. Pahinta oli, että poikien lisäksi kiusaamiseen osallistuivat tytötkin, nälvimällä. Olin ruma, ei minulla ollut tyttöystävää.
Koulun jälkeen en saanut töitä. En kelvannut. Jäin sairaseläkkeelle.
Vasta vanhana opin, että saan elää omalla tavallani, oman näköisenä ja kelpaan.
Vuokrasin pienen mökin.
Nyt nautin luonnosta, kalastelen ja retkeilen metsissä.
______________________________________________________________
Viikon 17 krapu, alkulause: Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Koulukiusaaminen on koulumaailmaan sijoittuva ikävä ilmiö ja päivänpolttava ongelma, jonka poiskitkeminen tuntuu olevan ylivoimaista ja sen myötä monet lopputulemat varsin surullista luettavaa...
VastaaPoistaKaikeksi onneksi avauksessasi on Kaarlon tarinalla edes onnellinen ja seesteinen loppu:)
Kiusaaminen saattaa tosiaan vaikuttaa koko loppuelämään, Takkutukka. Onneksi Kaarlo löysi itselleen mieluisan tavan elää.
PoistaVoi Kaarloa ja kaikkia kiusattuja. Niin syvät haavat kiusaaminen jättää, itsetunto murenee, elämäkin saattaa päättyä ennen aikojaan.
VastaaPoistaOnneksi tässä tarinassa oli onnellinen loppu.
Kiusaaminen on niitä ikuisuusongelmia, Susu. Aina sitä on ollut ja tuntuu, että lisääntyy vaan, tai ainakin siitä onneksi puhutaan, kun jotain tehtäisiinkin.
PoistaNiin, sitä on ollut ennen ja on nyt. On vaikeaa saada pois, vaikka kouluaikaan saisikin pois, niin koulun jälkeen voi jatkua vaikka kotimatkalla.
VastaaPoistaToivottavasti kiusatut saavat kuitenkin jossain vaiheessa rauhan kiusaajiltaan.
Kyllä ne kiusaamisen arvet saattavat vaikuttaa koko ihmisen loppuelämään, Emilie.
PoistaItsetunto on monella mennyt ja sen seurauksena ammatinvalinta ja kaikki asiat elämässä vaikeutuvat.
Yksi apu omannäköisen elämän löytämisessä on vertailun lopettaminen muihin nähden, mikä on tosin hyvin vaikeaa, nuorena miltei mahdotonta.
VastaaPoistaEhkä sen vertailun pystyy iän myötä lopettaman, Oriolus. Nuorena se on vaikeaa.
PoistaMun kiusaajat elää vieläkin mun päässä vuokraa maksamatta. Viheliäistä. Mulla auttoi kun muutin pois paikkakunnalta.
VastaaPoistaSehän siinä pahinta onkin, että ne kiusaajat vaikuttavat loppuelämään, RH. Kunpa ne lähtisi sun päästä jo huitelemaan!
PoistaVarmaan aika moni kiusattu joutuu jatkamaan leimalla "työtä vieroksuva lusmuilija", jos on sillä tavalla saanut "vamman sieluunsa". Sankaritarinat kiusaamisesta selvinneistä eivät heitä lohduta. Reagoinnin monitahoinen yksilöllisyys jää pimentoon.
VastaaPoistaTotta, kiusatuksi tuleminen vaikuttaa itsetuntoon voimakkaasti, pasanen.
PoistaJokaisella kiusatulla on oma tarinansa ja usein koko elämä pohjaa kiusatuksi tulemiseen. Surullista.
Kyllä oletettavasti kiusaamista on aina ollut, mutta onko se nykyään raaempaa kuin ennen? Edellisen sukupolven motto oli, että maassa makavaa ei lyödä, ei potkita. Näin on tämä ikäpolvi minulle kertonut. Nyt potkitaan! Mutta kiusaamisesta ei juurikaan puhuttu. Nyt onneksi puhutaan ja kirjoitetaan. Kunhan jotain vain vihdoinkin tehäisiin! Pienemmät koululuokat ja erityisluokat takaisin voisivat olla hyviä toimenpiteitä kuten myös lapsiperheköyhyyteen puuttuminen, perheiden tukeminen myös taloudellisesti sekä mielenterveyspalvelujen parantaminen... (huokaus)
VastaaPoistaSehän se juuri puuttuu, kun kiusaamiselle on vaikea tehdä mitään. Ainakin nyt kaikki kaatuu säästämiseen. Juuri niissä asioissa säästetään, jotka sinäkin mainitsit. Päin per..ä menee.
PoistaSe olin siis minä, AilaKaarina.
PoistaArvelinkin :)
Poista:D
PoistaEi kun :D (Taas ehdin reagoida ennen blogini avaamista ;) )
PoistaSurullinen elämä vaihtui seesteiseen.
VastaaPoistaNiinpä, Maarit. Onneksi edes eläkeiässä mies pääsi omaan rauhaan ja mieluisiin harrastuksiin.
PoistaNäitä juttuja kuulee ihan liian paljon, epätoivoiselta tuntuu kaikki puheet ja taistelut kiusaamisen lopettamiseksi. Onneksi Kaarlo on sinut asian kanssa.
VastaaPoistaNiinpä, sini, onneksi Kaarle sai mieluisensa eläkepäivät.
PoistaTuntuu, että kaikenlainen kiusaaminen vain yltyy huolimatta siitä, miten paljon asiasta puhutaan. Teot puuttuvat, niin sanat jäävät pelkäksi helinäksi Asia on vaikea ja rampauttaa monia lapsia, nuoria, aikuisia. Mietityttää, miksi pahuus voi hyvin???
VastaaPoistaSuren Kaarlon puolesta, vaikka hänen elämänsä lopulta seestyikin.
Onhan se surullista, että useita vuosia joutuu kärsimään moisesta pahuudesta.
PoistaMinustakin tuntuu, että kiusaaminen lisääntyy, on some ja kaikki uudet konstit, aimarii.
Kaarlon onneksi löytyi se mökki luonnon keskeltä - surullista vain, että kiusaaminen päättyi ilmeisesti täydelliseen erakoitumiseen. Vaikkapa mikäpä on luonnon kainalossa asuessa.
VastaaPoistaKiusaaminen on viheliäistä ja sitä on varmastikin ollut niin kauan kuin ollut jonkinlaista elämää - sitä on eläinmaailmassakin (no, eläimiähän mekin kai ollaan, vaikka itsemme yläpuolelle nostammekin..)
Tämän päivän kiusaaminen tuntuu julmemmalta kuin ennen - tuntuu ainakin, että ennen kiusaamiseen puuttuivat opettajat ja vanhemmat, nekin aikuiset, naapurit tädit ja sedät joille asia ei varsinaisesti kuulunut.
Mutta olisiko osa juurisyistä (sana jota inhoan..) kuitenkin kodeissa? Mistä lapset ottaa mallia - vanhemmista. Kuinka monessa kodissa työpäivän jälkeen vanhemmat kertovat työpäivästään tyyliin "v..u se on ihan p...tä se äijä, pitäis ampua se", "arvaa mitä se h..a sano mulle tänää, kun olin liian pitkään ruokiksella"... Nii-in....
Näitä olen mietiskellyt pitkään ja paljon, surullisena.
Uskon, että Kaarlo löysi itselleen sopivan tavan elää, Pöllö. Vaikka siihen menikin kauan, niin saa hän kuitenkin nauttia vielä eläkeläisenä.
PoistaNykyään kiusaamiseen liittyy some kaiken muun lisäksi, joten julmuus lisääntyy. Mitä tuohon kodin vaikutukseen tulee, niin on varmasti niin, että kiusaajilla on omanlaisensa tausta, ja mielialoja puretaan heikompiin. Kiusatuilla taas voi olla kotona kaikki hyvin tai sitten ihan toisin. Vaikea sanoa, varmasti löytyy joka lähtöön.
Juuri uutisoitiin eläinlääkäreihin kohdistuvasta kiusaamisesta. Eli ihan aikuiset ihmiset somessa panettelee ja mustamaalaa toisia aikuisia. Ei ole vain lasten väkivaltaistunutta kiusaamista. Kaikkien pitäisi katsoa peiliin ja miettiä miten minä voin tehdä toisin, että muut voisivat paremmin. Aloitetaan itsestä. Sanotaan huomenta, katsotaan silmiin, kiitetään...jne. Hyvät käytöstavat kunniaan!
VastaaPoistaSe taitaa joillekin monelle olla mahdotonta, BLOGitse.
PoistaAina tulee olemaan kiusaamista, varsinkin kun some kasvaa ja leviää uusia sovelluksia.