Taidehallissa
Istuin taidehallin kahvilassa.
Ympärilläni oli rauhallista, juodessani leivoskahvit tarkkailin ihmisiä. Oli kiinnostavaa miettiä mitä kukakin ajatteli.
Ensin seurasin äreän näköistä miestä jonossa. Mitähän varten hänellä oli niin tuima ilme kasvoillaan?
Seuraavaksi huomasin kaksi äänekkäästi hihittelevää naista. Olivat tainneet syödä lounaan pitkän kaavan mukaan, kun toista jo heitätti siihen malliin, että ruokajuomat oli valittu parhaista viineistä. Mikäs siinä. Heillä oli varmasti hauska päivä.
Lopuksi bongasin vielä yksin tulevan naisen. Naisella oli surumielinen katse. Mietin mistä se johtui. Oliko jotain surullista tapahtunut vai oliko seuralainen jättänyt tulematta.
Kahviloissa on yhtä hauska katsella ihmisiä kuin lentokentän odotushallissa. Ne ovat lempipaikkojani ihmisten seuraamiseen.
---------------------------------------------
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat tai kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis.
Sama täällä, ihmisten seuraaminen on mielenkiintoista. Usein heistä syntyykin esimerkiksi krapuja tai muita tarinoita!
VastaaPoistaNäin on Susu, moni krapu on saanut inspiraatiota noin.
PoistaKuulun samaan joukkoon: pidän ihmisten seuraamisesta ja siksi jäänkin usein autoon istumaan, kun Mursu kipaisee rautakaupassa, etnisessä kaupassa, milloin missäkin.
VastaaPoistaKaupungissa asuessa, kun oli sovittu tapaaminen jonkun kanssa, olin usein etuajassa ja odottaessa tuli ryhdyttyä jopa juttusillekin tuntemattoman kanssa 😉- ujo, arka ja hiljainen kun olen.
Vai ujo Pöllö?!
PoistaIhmisten seuraaminen on mielenkiintoista, varsinkin tuntemattomien.
Minäkin tykkään seurailla katseellani ihmisiä. Olen mieluummin taka-alalla ja vain katselen ja pohdin, miten jokainen meistä elää sitä omaa ja ainutkertaista elämäänsä, valintoja tehden ja näiden valintojen muokatessa elämäämme. Mitä hän tai hän on valinnut ja mitä siis jättänyt valitsematta ja miten se näkyy hänessä ja mitä elämän sattumanvaraisuus on kenenkin elämään heittänyt... Mielenkiintoista. Tekstistäsi tunnistin itseni :).
VastaaPoistaAilaKaarina
PoistaKiitos AilaKaarina. Samanlainen "harrastus" on meillä siis. Minusta on tosiaan hauska kuvitella minkälaista elämää kukakin ohikulkija tai viereisessä pöydässä istuvva elää.
PoistaIhmisten tarkkailu ja heille taustatarinoiden keksiminen on hauskaa puuhaa!
VastaaPoistaEikö vain olekin, Matilda. Kahvilat ovat hyviä bongauspaikkoja :)
PoistaTarinoiden luomista tuntemattomista ei rajoita tietäminen, joten mielikuvitukselle jää vapaa temmellyskentä :-).
VastaaPoistaSehän siinä onkin parasta, pasanen. Jos oikeasti sitten tietäisi mitä kukin on, niin pilalle menisi koko hauska harrastus:)
Poista
VastaaPoistaSivustakatsojan osa on toisinaan mielenkiintoinen. Kirjoittajalle hyvä kohde.
Ihmisiä seuraamalla saa tosiaan hyviä ideoita, anli.
PoistaTodellakin ihmisten seuraaminen esim.kesällä istuskellen kiireettömänä kaupungilla, parasta ajanviettoa.
VastaaPoistaNiinpä! Tulisikin kesä!!
PoistaTarkoin silmin seurasit kahvilassa liikkuvia ihmisiä. Varsinkin, kun on itse yksin, niin katse ja ajatukset löytävät kaikenlaista.
VastaaPoistaTotta, aimarii. Yksin istuessa näkee tarkemmin. Toki ystävättären kanssa on mukava käydä kahvilla, muta silloin ei ehdi seurata muita :)
Poista