Sivut

sunnuntai 2. marraskuuta 2025

Viikon 45 krapu - kuvakrapu

Yksisilmäiset luikerot

Syksyn lehdet oli haravoitu kasoihin ja kasojen päälle laitettu multaa kompostoinnin edistämiseksi.

Tällainen kasa auttaa myös luikeroita lisääntymään. Alkuun niitä oli vain pari joka kasassa, sitten vähitellen naaras muni ja muutaman päivän päästä kuoriutui satoja uusia luikeroita.

Siniluikero on kaikkein harvinaisin. Se lisääntyy hitaammin kuin punainen ja joskus siltä puuttuu kokonaan silmä. Yleensä molemmilla väreillä on yksi tuijottava silmä.

Lisääntymisen edetessä alkaa kompostikasoissa olla isoja sinipunaisia luikerokasoja. 

Ne edistävät maatumista hyvin ja keväällä kasojen sulaessa, alkaa kuhina ja luikerot tehtävänsä tehneenä kohmelosta herättyään joko kuolevat tai vaihtavat paikkaa puutarhan koskemattomille alueille.

Pisimmillään luikerot elävät jopa useita kymmeniä vuosia.




___________________________________________________________________________

Viikon 45 krapu on yllä oleva kuva.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sanaa käsittävä teksti. Viikon krapusanat tai  kuva tai alkuteksti ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kommentteihin kun krapusi on valmis. 



35 kommenttia:

  1. Yöks, mitä luikeroita. Kuka tietää mitä kaikkea tuolla maan alla asuukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Der Seidenspinner, ainakin tuollaisia kummallisia luikeroita.

      Poista
  2. Sait upean kravun tästä kuvasta. Tiedät niin paljon luonnosta, että mä aina vähän sivistyn :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos AilaKaarina. Luonto on ollut minulle tärkeä lapsesta saakka.
      Nämä luikerot ovat kuitenkin ihan satu-olentoja.

      Poista
    2. Joo, tiesin, mutta pitihän mun ensin googlata, että mistä ihmeen luikeroista sä puhut :D. Ja sitten päätin tulla satuun mukaan :).

      Poista
  3. Ilman luikeroita ei tulis elämästä mitään! Kiva stoori kuten aina

    VastaaPoista
  4. Ilman luikeroita ei tulis elämästä vissiin mitään. Pellot ja puutarhat eivät kukoistaisi!

    VastaaPoista
  5. Joskus olisi parempi, ettei tietäisi, mitä maan alla vilisee. Olivat ne sitten totta tai satua.
    Muistan sellaisen vanhan leffan, jota näytettiin koulussa, nimeltää Erämaa elää ja se aiheutti painajaisia, kun erämaan uumenissa mönki ties mitä luikeroita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh, Susu - kaupunkilainen :) Kaikki luikerot maan alla on tarpeellisia :)

      Poista
  6. Nämä luikerot ja ties mitkä kaverinsa ovat elinehto muhevalle ja ravinteikkaalle maalle. Kiva satustoori, jonka joku voisi lukea vaikkapa iltasatuna pikkuväelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Todella, siitä saisi vaikka sadun lapsille.

      Poista
  7. Uuh, onneksi ne ei vielä ole alkaneet tuijotella :D

    VastaaPoista
  8. Täytyypä seuraavan kerran tutkia kompostia hieman tarkemmin....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, anli itse, siellä voi olla hauskoja värejä :)

      Poista
  9. Siniluikero?😂 ompa kiva nimi luikerolla. Oikea kompostin hoito on taidetta...olen ymmärtänyt mutta hattua nostan joka harrastaa sitä! 👍👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui hyvä nimi, sini. Meillä oli aina viisi kompostia, kolme avokompostia ja kaksi umpinaista. Mieheni hoiti niitä säntillisesti. Yksin jäätyäni muutinkin kerrostaloon.

      Poista
  10. Meilläkin on luikeropatteri maatumassa, ehkä sieltä ensi kesänä löytyy jo siniluikeroitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kompostit olivat meilläkin muhimassa tontin peränurkalla, pasanen.

      Poista
  11. Tulee mieleen Kevin Baconin leffa Tremors missä oli niitä maanalaisia jättivärisyttäjiä....hui, mutta huikea krapu, kompostin eläjistä! Seuraavan kerran sitä tarkemmin katsoo näkyykö siniluikeroita...

    VastaaPoista
  12. Siniluikeroita! Juuri on komposti tyhjennetty jatkomaatumaan eikä yhtään sinistä näkynyt, nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisestä tuli mieleen sinisen akileijan siemenet, joita sain sinulta vuosia sitten. Aina tekivät violettia kukkaa, kunnes viime kesänä tuli vihdoin sinisiä. Ihanaa!

      Poista
    2. Hei Sirpa! No hyvä, että vihdoin tuli sinisiä akileijoja! Minullahan oli puska myös, kaikenvärisiä ja ne muuttivat väriään vuosittain.
      Nyt asun kerrostalossa, joten akileijat jäivät talon uusille asukkaille. En olisi millään jaksanut hoitaa yksin suurta puutarhaa ja kiinteistöä. Aikansa kutakin.

      Poista
  13. Hemmetin hieno oivallus ja itse työ!
    Siitä tulikin mieleeni että sulla varmaan on jonkinlainen kansio/kuvagalleria tekemistäsi töistä, joten olisiko mahdollista että lisäisit blogiisi yhden sivun jossa olisi esillä kaikki nämä sun työsi.

    Ps. Mulla oli kuumejakson aikana pari sellaista yötä joita hallitsivat luikerot ja muutkin niljakkaat olennot. Saattoi muuten mukana olla muutama siniluikerokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai luikertelivat uniisi mokomat luikerot, Apotti.
      Taiteen eli maalilla sotkemisten töiden taidan antaa olla vain itselläni, joskus voin julkaista joitain.

      Poista
  14. Komposti on paikka joka on parhaimmillaan ihanassa myllerryksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Rita A. Komposti sisältää paljon erilaista elämää.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Olipas hankaluuksia kommentin kanssa, ensin meni väärään kohtaan ja sitten leikepöydältä kopioin väärän kommentin. Mutta tässä kommenttini:

    Nyt luikeroille lehtikasoja tekemään ja luonnon monimuotoisuutta lisäämään :o) Hauska tulkinta kuvasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oriolus. Nyt on juuri hyvä aika haravoida maasta lehdet kasoihin. Luikerot saavat töitä!

      Poista