Näkymä ranskalaiselta parvekkeelta

 Lumisena on alkanut tämä vuosi. 

Nyt on satanut kevyttä höytäilyä toista vuorokautta, jatkuen edelleen, eikä lunta oikeastaan paljon ole kertynyt:

Metsärinne kevyen lumipeitteen alla

Sumuisen harmaata aamua 

Kovin mustavalkoinen on maisema verrattuna syksyn väriloistoon. Sama metsäinen rinne vaihtaa väriä vuodenaikojen mukaan. 

Tiet ovat liukkaita, asfaltti on jäinen ja sen päällä pöllyävä lumi lentää autojen mukana peittäen näkyvyyden. Kelivaroituksia annetaan. Mutta eilenkin kun varhain aamulla ajelin lumipyryssä, huomasin taas sen tyypillisen suomalaisen ajotavan, ei mitään muutosta vauhtiin, oli keli millainen tahansa.

Kiertoliittymät ts liikenneympyrät luistivat melkoisesti. Katselin edelläni ajavaa suurta pakettiautoa, ja pysyttelin reilun matkan päässä. Siitähän seurasi se, että takana melkein puskurissani kiinni ajeli perässä kulkija. Voihan vitalis, ei suomalainen opi!

Sumut ovat olleet upeita. Yhtenä yönä katselin ulos kun oli harmaa seinä ikkunan edessä. Aamulla oli jäljellä enää ohut kerros ilmassa ikään kuin roikkuen. Hienoja ilmiöitä.

Öinen sumu toi mieleen Lontoon ja sen sumut. Monesta dekkaristakin tutut. Mutta kun asuin siellä jonkun aikaa, opin kyllä, että sumussa on käveltävä hitaasti, että vältytään törmäämästä vastaantulijoihin.

Päivä on jokusen minuutin pidempi, mutta eipä sitä huomaa kuin auringonpaisteella ehkä.

Kovasti on täällä päin influenssaa tai mitä lie flunssaa liikkeellä. Itse olen varonut isoja joukkoja, jo viikon on ollut sellainen olo, että tuleeko flunssa vai ei. Nenä vuotaa, väsyttää ja vähän välillä viluttaa. Mutta sen kummempaa ei ole.

Pysyn kotona lämpimässä villasukat jalassa ja katselen ranskalaisen parvekkeen näkymää, nyt juuri lunta pyörittää ilmassa kuin pyörremyrskynä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja reilun viikon päästä krapukin kömpii hangesta esille, oletan!