Pakkanen on kovettanut lumimöykkyjä puiden päälle ja oksille. Omenapuiden oksilla roikkuu kovia lumipallukoita ja kuusiaita näyttää siltä, että jättiläinen on pursottanut kermavaahtoa ja se on jäätynyt paikoilleen.
Valkoiset käärmeet kiemurtelevat oksilla.
Aurinko on paistanut joka päivä aamusta iltaan. Mutta aamuiset parinkymmenen asteen rajaa hipovat pakkaslukemat ovat saaneet meidät sitkeimmätkin (paitsi mieheni, hän on hiihtänyt useina aamuina) aamulenkkeilijät miettimään lenkin siirtämistä iltapäivään. Eilen ja tänään kävin iltapäivälenkillä ja aivan selvästi selkää lämmitti aurinko. Kasvoihin kävi tänään pieni viima. Tätä pakkaskautta on ennustusten mukaan ainakin helmikuun loppuun saakka, joten onhan se mietittävä mihin aikaan päivästä ulkoilee, sisällä ei viikkotolkulla voi olla.
Minä kaivoin jo esille entisten pakkastalvien varusteen, naamarihupun, jossa on vain pieni aukko kasvoissa. Sen päälle laitan aina vielä pipon. Peilipintaiset aurinkolasit päähän ja voisin hyvin kokeilla ryöstää pankin. Lähimpään pankkiin on 11 km matkaa, se on kirkolla, eikä sekään ole auki kuin ajanvarauksella. Soitan siis ja pyydän varaamaan ajan ryöstöä varten.
