Kuitenkin toin ne hiivatin painavat peilit siis. Mietin niiden sijoitusta, kun sisälle ei ole tarvis yhtään peiliä lisää, elämisen merkit joutaa kyllä katsoa olemassa olevista.
Siispä ulos. Niin saivat peilit paikat puutarhassa, toinen roikkuu valkeakuulaan oksalla ja toinen Åkerön:
 |
| Valkeakuulas I sai oman peilin. Viereisessä sävstaholmassa roikkuu hyönteishotelli. |
 |
| Åkerön peilistä näkyy mm liljoja |
Kävellessä saattaa nähdä kasveja ja puita kahtena kun peili sattuu kulkureitille. Muutenkin sattuu hassuja tilanteita kun ei muista peiliä ja säikähtää, että kuka tuossa omenapuun alla seisoo... juu, halvat huvit.
Seuraavaksi lienee syytä tilata kampaaja letittämään kivipäitten hiukset. Kuvan ottamisen jälkeen ne ovat kasvaneet jo maahan saakka:
 |
| Pahus, ei täältä näe mitään... |
Kasvu on joka puolella suorastaan ryöpsähtänyt sateiden ja lämpimien päivien aikaan. Kyllä kelpaa nauttia vihreydestä kaukana koronakeskittymistä.
