Punainen omena

Syyskuun viimeinen päivä. Onkohan sääennusteen ohjelmasta hukkunut aurinko-symboli kokonaan? Lisäksi joku on pitänyt sormea kahdeksikon päällä.

Kiertelin aamulla hämärässä puutarhassa. Omenia tulee, jotkut lajikkeet ovat normaalia pienempiä kylmien säiden takia.

Pergius ei petä

Vasemmalla sävstaholm, keskellä takana valkeakuulas ja oikealla pergius

Ruusut ovat kehittäneet vielä runsaasti nuppuja, kaikkensa tekivät näyttääkseen meille kauniit kukintonsa. Osa onnistui hyvin, osa kärsi viileästä kesästä.

Tänään laitan syyskuun loppumisen kunniaksi ulkotulia illalla ulos ja saunomme pitkän kaavan mukaan hämärän tultua. 

Sumua ja piirakkaa

Tämän aamun lenkki kulki järven rantaan, vaan järveä ei näkynyt sumussa.

Peltojen takana on järvi

Sumu on paksua, järvi pysyy piilossa

Aamu aamulta sumu on paksumpaa, tänään ei näkynyt kovin pitkälle ulos lähtiessä. Peltojen yli sentään jo näkyi, vaikka järven päällä olikin tiivis harmaus. Jokaisella aamulenkillä saa kasvohoidon ilmaiseksi kun sumupisarat hoitavat ihoa.

Omenien aika on nyt. Niitä tulee syötyä vaikka osa on vielä raakojakin. Vatsa aluksi hieman prostestoi turpoamalla, vaan lienee tottunut. Nyt syön joka päivä muutaman omenan välipaloiksi. Piirakkaakin:

Appelsiinin makuista rahkaa ja omenia, päälle kanelisokeria

Tervetuloa päiväkahville!

Joka aaamu olen tehnyt reilun tunnin lenkin. Sen jälkeen on hyvä olo, tuntuu, että 'ensin työ sitten huvi' kun lenkki on hoidettu heti aamulla. Sitten loppupäivän voi laiskotella, jos osaa. Aika vaikeaa minulle, mutta kirjat pelastavat, lukeminen sentään käy huvittelusta.