Erään vaahteran syksy

Syyskuussa huomasin pikkuvaahterassa ensimmäiset pari keltaista lehteä. Se houkutteli kuvaamaan syksyn värien edistymistä tuossa puussa. 

18. syyskuuta 2018

 

4. lokakuuta 2018

7. lokakuuta 2018

10. lokakuuta 2018

16. lokakuuta 2018

Tänä syksynä onni oli myötä, kaikki lehdet olivat lopulta kirkkaan keltaisia. Tein lehdistä muutamia syksyisiä ovikoristeitakin.

Tällainen oli vaahteran syksyinen muodonmuutos, nyt voi odottaa kevättä ja jatkaa kuvasarjaa lehtien puhkeamisen myötä.

Tulee talvi, menee talvi

Lunta on ollut maassa muutamaan kertaan tänä syksynä. Eniten oli toissapäivänä torstaina. Tuiskusi oikein kunnolla ja silloin tehtiin pariinkin kertaan lumitöitä etupihalla, että autolla pääsi pihaan ja pihasta pois. Sitten satoikin vuorokauden vettä, tuli lämpöasteita ja jäljellä on lunta tämän verran:

Suurin pläntti lunta pihassa tänään 25.11.2017

Kestoruusut jaksavat värittää puutarhaa, kukkivat niin myöhään, että vastineeksi ovat kestäneet lumet ja niiden sulamisen. Toki jo nuokkuvat vähän mutta värit ovat tallella. Kuvattu tänään aamulla:

       

       






Tänään on ollut jo aamulla siivouspäivä. Join itse vielä keittiössä aamukahvia puoliunessa kun mies aloitti jo imuroinnin toisesta päästä taloa. Join rauhassa kahvin ja ihailin ahkeraa miestä (hm, aamuinen silmänilo) ja sitten jatkoin imurointia yms pientä siivoukseen liittyvää. Mies pääsi laittamaan leivinuuniin tulen ja siinä ohessa leikkasi pihalla kuusiaitaa. Varsinainen monitoimimies. Toimii sisällä ja puutarhassa, kuten Raid.

Kelien ollessa välillä surkeat räntäsateineen, aloitin muutama päivä sitten taas päivittäisen kuntopyöräilyn sisätiloissa. Päivämatka on 5-10 kilometriä. Kuntopyörällä se tuntuu, hiki tulee, koko ajan pieni ylämäki. Ulkoilua se ei korvaa, ulos on kyllä päästävä päivittäin, mutta nuo sateet hiukan hillitsevät lenkin pituutta aina joskus. Polvi alkaa taas oireilla vähän liikaa, joten on kohta pakko suunnitella lääkäriin menoa ja kortisonipiikkiä uusiksi. Mutta kun tiedän, että ajan saa vasta viiden-kuuden viikon päähän, niin olisi toimittava, eikä yhtään innosta. 

Nyt on sitten hyvä nauttia puhtaasta talosta ja keskittyä sopivaan kirjallisuuteen, saunaan ja muuhun mukavaan.

Unohtunut pisara

Vettä tulee koko ajan. Purot täyttyvät, pieninkin puronen tuolla peltojen välissä lenkkimatkan varrella alkaa kohta tulvia pellolle. Eilen ajaessani kirkolle, katselin peltoja, vähänkin alemmalla tasolla olevat peltojen kohdat ovat täynnä vettä. Voi viljelijäparkoja, ei sinne enää koneella ole asiaa. Onneksi osa viljasta on saatu talteen.

Puutarhassa on vielä runsaasti lehtiä puissa ja jatkuva sade estää leikkurilla ajamisen ja lehtien silppuamisen. Haravointia ei voi ajatellakaan. Hyvä, voi keskittyä sisäpuuhiin. Kyllä niitä kuivempia aikoja vielä on tulossa pihahommia varten aivan varmasti. Joka syksy pihatyöt on saatu tehtyä, eikä niillä niin väliä ole, kaikki tehdään mitä keritään ja viitsitään. 

Tämä pikkuvaahteramme pitää sitkeästi kiinni kauniin keltaisista lehdistään

Tammen alla jalkapallon pelaajat eivät sateesta piittaa

Syyspuutarhaa aamulla hämärän haihtuessa

Olen päättänyt, että sade ja pimeä eivät minua lannista. Onneksi vuodenajat tai säät eivät olotilaani yleensä vaikuta. Pienikin happikävely kaatosateessa tai tihkusateessa virkistää mieltä. Sen jälkeen päivää voi jatkaa kotona kirjojen parissa jos ei ole muita menoja sovittuna.

Sitten sääennuste, onkohan tuosta klo 16 kohdalta pudonnut vesipisara pois?

Tällaiselta ennuste näytti äsken tälle päivälle:

Muutama sana TV-tarjonnasta. Lähinnä Jerestä. Tiedättekö tuon jääkiekkoilijan, entisen kai jo. Satuin katsomaan sunnuntaina Arto Nybergin ohjelmaa, ja siellähän se herra oli mainostamassa kirjaansa. Mutta ne jutut, voi sylvi. Koko pelaaja-uransa huumeilla ja alkoholilla kuorruttanut kehuu itseään ja vielä TV:ssä mainostaa kirjaansa. Väitti myös, että raha ei hänelle merkitse mitään. Kai miestä harmittaa kun NHL-ura katkesi huumeisiin ja juopotteluun ja jäi miljoonat saamatta. Eikä tässä vielä kaikki. Jostain näin mainoksen, että sama herra patsastelee myös PS eli puoliseitsemän-ohjelmassa maanantaina, eli eilen. Varoin visusti katsomasta. Sitten iltalehdet kirjoittelevat entisten vaimojen versioita raha-asioista, on ulosottoja ja elatusmaksut maksamatta. Jäin vain miettimään, että kuka haluaa moisen tyypin elämäkertaa lukea. Minä perustan tietoni Nybergin ohjelmaan ja kaupan iltalehtien mainoksiin.

Jatketaan hyvin alkanutta viikkoa kaukana TV:stä. 

Kuivat sukat ja zombiet pellolla

Eilen oli lähes koko päivän sadettta ja tuulta. Silti kaipuu ulos voitti kun sateeseen tuli taukoa iltapäivällä. Olin käynyt pari viikkoa aiemmin katsomassa ihan tuossa lähimetsässä ikiomaa suppilovahveropaikkaani ja todennut, että vielä eivät ole nousseet, myöhässä ovat. Eilen sitten päätin mennä uudestaan. Matka on lyhyt, pihasta kylätielle ja muutaman metrin jälkeen suoraan metsään. 

Tuuli riepotti mongolianvaahteraamme 

Polku kulkee isojen kuusten alta ja ne olivat tosi märkiä. Minulla oli lyhyt Rukan sadetakki ja saappaat tietty. Mutta jalassa vain ohuet legginsit kun oli lämmin ja ajattelin olevani max reilun puoli tuntia. Isot puut tekivät sen, että en edes heti huomannut, että pikkuhiljaa alkoi sataa. Suppiksia oli nimittäin parissa viikossa noussut ja keräilin niitä aivan rauhassa. Ojan luokse päästyäni oli aukeampi paikka ja tajusin, että vettä sataa jo ihan kunnolla. Keräsin kumminkin vielä loput näkyvillä olevat sienet ja sitten läksi kotiin päin. Matka ei ollut pitkä, silti oikaisinkin vielä naapurin maitten läpi. Kissa katsoi vihaisesti, en ollut sitä huomaavinani.

Kotiin pääsin saaliineni ja olin märkä. Siis tosi märkä. Puista oli kumartaessani putoillut kauluksesta sisään vettä, en siinä sateessa ruvennut sadetakin nappeja entrailemaan. Legginsit olivat vettä valuvat. Saappaat sentään pitävät hyvin vettä, ja niiden suut saa narulla kiinni. Sukat olivat ainoat kuivat vaatteet päälläni.

Tänään on pakko tunkea itsensä iltapäivällä kaupunkiin. Ei siinä muuten mitään mutta kun siellä on ratikkatyömaa läpi kaupungin ja sen seitsemän muuta rakennuskohdetta. Parkkipaikka on taas hakusessa. 

Kuva: The Mirror

Pari sanaa iltalehdistä. En ole moneen vuoteen enää niitä lukenut. Niiden "uutiset" ovat yliampuvia, sensaationhakuisia ja liioittelevia. Järkeviä uutisia on niistä turha etsiä. Nyt kävi niin, että sain Britanniasta asti vinkin eräästä suomalaisesta taideteoksesta, josta oli juttua siellä lehdessä. Googlailin itsekin asiaa ja löysin tämän jutun Iltasanomista. Zombiet pellolla. Hauska.

Punainen omena

Syyskuun viimeinen päivä. Onkohan sääennusteen ohjelmasta hukkunut aurinko-symboli kokonaan? Lisäksi joku on pitänyt sormea kahdeksikon päällä.

Kiertelin aamulla hämärässä puutarhassa. Omenia tulee, jotkut lajikkeet ovat normaalia pienempiä kylmien säiden takia.

Pergius ei petä

Vasemmalla sävstaholm, keskellä takana valkeakuulas ja oikealla pergius

Ruusut ovat kehittäneet vielä runsaasti nuppuja, kaikkensa tekivät näyttääkseen meille kauniit kukintonsa. Osa onnistui hyvin, osa kärsi viileästä kesästä.

Tänään laitan syyskuun loppumisen kunniaksi ulkotulia illalla ulos ja saunomme pitkän kaavan mukaan hämärän tultua. 

Kuka sytytti valot?

Auringon outo kirkkaus melkein sokaisi jo heti aamulla lähtiessämme lenkille. Eipä ole viikkoihin ollut näin upea sää. Lämpö helli ja hiki virtasi kun kävelimme ylös harjulle. Viimeiset sumun rippeet kaunistivat järven pintaa ja peltojen laitoja ohikulkiessamme.

Kylän halki ja tästä mäki ylös

Tämä väriloisto häikäisi meidät metsäpolkujen jälkeen laskeutuessamme
toiselta puolelta harjua alas

Vihdoinkin se harmaa pilvimassa poistui ja luvassa on tätä aurinkoa ainakin muutama päivä. Nautitaan siitä. Muita asioita ehtii murehtia sitten syyspimeällä.