 |
| Me nukutaan vielä... |
Näiden helteisten päivien paras hetki on aamu-uinti - tarkemmin tietysti vesijuoksu.
Jalan patti on kohtuullisen siedettävän näköinen, joten aloitin kesäkuun toisella viikolla järvikäynnit. Muutaman päivän välein pidän taukoa päivän pari, jolloin hoitelen jalkaa. Uintiaamuinahan se likoaa vedessä tunnin ja ylikin.
Tänään olin järvessä heti seitsemän jälkeen ja olikin ihanan raikas aamu. Tuuli kävi sen verran, että järvessäkin tuli keskemmältä viileitä virtauksia.
Muut aktiviteetit, kuten kaupassa käynnit, hoidan aamuisin. Loppupäivän saan sitten olla ihan miten parhaiten jaksan helteiltä.
Maanantaina kävin naapurikunnassa kyläilemässä ja mukava siellä oli istuskella kun talossa oli viilentävä ilmalämpöpumppu.
Lahdessa olen käynyt muutaman kerran alkukesän aikana. Ja sitä reittiähän olen ajanut varmaan satoja, ellei tuhansia kertoja. Silti nämä tientekijät onnistuivat sotkemaan 50 vuotta käyttämäni reitin niin, että toisella reissulla eksyin. Se hiivatin eteläinen ohitustie imaisi minut, olin aivan ajatuksissani ja ajoin suoraan tunneliin. Manailin vasta tunnelista päästyäni, että missä ihmeessä nyt olen.
No, pienen pähkäilyn jälkeen ja soitettuani sikäläiselle ystävälle, reitti kohteeseen Vesijärvenkadulle löytyi.
Pientä kuittailua oli ilmassa kun eksymistä hieman hymyillen kuulusteltiin. Tekeville sattuu.
