Sivut

lauantai 30. syyskuuta 2017

Punainen omena


Syyskuun viimeinen päivä. Onkohan sääennusteen ohjelmasta hukkunut aurinko-symboli kokonaan? Lisäksi joku on pitänyt sormea kahdeksikon päällä.








Kiertelin aamulla hämärässä puutarhassa. Omenia tulee, jotkut lajikkeet ovat normaalia pienempiä kylmien säiden takia.



Pergius ei petä



Vasemmalla sävstaholm, keskellä takana valkeakuulas ja oikealla pergius





Ruusut ovat kehittäneet vielä runsaasti nuppuja, kaikkensa tekivät näyttääkseen meille kauniit kukintonsa. Osa onnistui hyvin, osa kärsi viileästä kesästä.

Tänään laitan syyskuun loppumisen kunniaksi ulkotulia illalla ulos ja saunomme pitkän kaavan mukaan hämärän tultua. 


torstai 28. syyskuuta 2017

Sumua ja piirakkaa


Tämän aamun lenkki kulki järven rantaan, vaan järveä ei näkynyt sumussa.



Peltojen takana on järvi



Sumu on paksua, järvi pysyy piilossa

Aamu aamulta sumu on paksumpaa, tänään ei näkynyt kovin pitkälle ulos lähtiessä. Peltojen yli sentään jo näkyi, vaikka järven päällä olikin tiivis harmaus. Jokaisella aamulenkillä saa kasvohoidon ilmaiseksi kun sumupisarat hoitavat ihoa.

Omenien aika on nyt. Niitä tulee syötyä vaikka osa on vielä raakojakin. Vatsa aluksi hieman prostestoi turpoamalla, vaan lienee tottunut. Nyt syön joka päivä muutaman omenan välipaloiksi. Piirakkaakin:


Appelsiinin makuista rahkaa ja omenia, päälle kanelisokeria


Tervetuloa päiväkahville!


Joka aaamu olen tehnyt reilun tunnin lenkin. Sen jälkeen on hyvä olo, tuntuu, että 'ensin työ sitten huvi' kun lenkki on hoidettu heti aamulla. Sitten loppupäivän voi laiskotella, jos osaa. Aika vaikeaa minulle, mutta kirjat pelastavat, lukeminen sentään käy huvittelusta.


tiistai 26. syyskuuta 2017

Puutarhasta ja sumukaaharista


Puutarhassa 

Syysleimut kukkivat pienempinä kuin yleensä





Hopeakäpäläkin kukkii




Hopeakäpälät kasvoivat







Loputkin Pretty Woman - puuliljat avautumassa



Hortensia melkein kuoli toissa talvena, nyt syyskuussa alkoi kukkia




Ruusu Easy Elegance vielä jaksaa kukkia




Satupuu eli mongolianvaahtera alkaa saada väriä

Tänään on paksu sumukerros, eikä se ole haihtunut auringon tieltä vieläkään, kello tulee juuri kaksi iltapäivällä. 

Näkyvyys oli tuolla kirkolle vievällä tiellä tosi huono ja sattui melkoinen episodi aamupäivällä kun kirkolle päin ajelin. Ajoin suunnilleen rajoituksen mukaan, kun nyt on kaikki peurat ja hirvet liikkeellä, niin vähän niitäkin tarkkailin, ylittävät usein tien isojen metsien kohdalla. Perässäni roikkui iso pakettiauto ja katselin peilistä, että kuljettaja, noin viiskymppinen mieshenkilö, oli ärsyyntynyt kun ei päässyt ajamaan lujempaa. Siinä sitten köröteltiin kunnes perässä ajavalta ukolta paloi hermot. Ohituskieltoalueella, keltaisen viivan juuri alkaessa, sumun peittäessä loputkin näkyvyydestä, tämä herra päätti lähteä ohitseni. 

Hiljensin vähän vauhtia, että en joudu samaan kasaan, jos edestä tulee tukkirekka. Mitä teki kyseinen ukko? Vilautteli jarruvaloja edessäni ja lopulta avasi etuikkunan, työnsi sieltä kätensä ulos ja näytti keskisormea. Sitten pisti kaasun pohjaan ja jatkoi hurjaa menoaan.

Jäin aivan sanattomaksi. Teko oli sen verran törkeä, että jos sieltä se vastaantulija olisi tullut, niin ei mitään mahdollisuuksia väistää pakettiautoa. Kaikkia idiootteja sitä liikenteeseen päästetään. Otin rekisterin ylös varmuuden vuoksi. Olisin mennyt juttusille, jos olisin kuskin kirkolla nähnyt, mutta hänen onnekseen en nähnyt. Meitä on moneen pakettiautoon.