Maaliskuun alkua puutarhassa

Kyllä kevään tulon huomaa jo hankien alta pilkottavien ikivihreiden kasvien kasvupaikoilla. Vuorenkilpi on hyvä esimerkki. Vaikka se on pehmeälehtinen, niin nuo ryppyiset talvehtineet lehdet nostavat keväällä päätään kohti aurinkoa ja ryhdistäytyvät uuteen kukoistukseen. 

Maakellariin mennessä on etelän suunnasta aurinkoa saava puoli jo sula, toisella puolella on vielä lunta. Jostain syystä nuo rinteet kasvattavat suuria vuorenkilpiä, ilmeisesti sopiva maa.

Aurinko on sulattanut lumet toiselta puolelta

Kohta nämä vuorenkilvet nostavat lehtensä kohti aurinkoa

Tällä puolella vielä odotellaan lumen sulamista

Vuosikertaomena sävstaholm

Hyönteishotellin asukkaatkin heräilevät kevääseen

Eilen kuulin ensimmäisen kerran tänä keväänä mustarastaan laulun. Olin alkuillasta laittamassa linnuille lisää ruokaa ja jäin kuuntelemaan melkein jo hämärtyvää iltaa. Silloin kuulin aivan kuin huilun äänen. Se jatkui ja tunnistin mustarastaan laulun. Katselin isoihin kuusiin päin ja näin siellä mustarastaan. Hetken se vielä esiintyi ja lähti sitten pois. Ajattelin, että se kiitti ruokatarjoilusta.

Räkätauti jatkuu, aamut ovat pahimpia kun aamukahvilla koitan saada äänen auki. Joitain kotiaskareita jaksoin tänäänkin tehdä, vaihdoin puhtaat lakanat ja siivosin makuuhuonetta muutenkin. Sitten olikin jo voimat pois ja piti huilata. En vaan osaa olla koko päivää tekemättä mitään hyödyllistä. Lepo pitää ikään kuin ansaita tekemällä ensin joku vaikka pienikin kotityö. 

Tänään aamulla kuvasin nuo muutamat kuvat puutarhassa ja katselin toiveikkaana omenapuiden silmuja. Ei vielä näkynyt mitään. Ei ole vielä edes puiden leikkauksen aika, kun on yöpakkasia.  Mutta pian puutarha vihertää jo ihan kunnolla. Maltan tuskin odottaa sitä valkoista loistoa, joka omenapuiden kukkiessa alkaa eteläisestä omenatarhasta ja siirtyy vähitellen läntisen omenatarhan kautta pohjoiseen tarhaan. Silloin hyönteishotellin asukkaiden ja muiden palkollisten kesätyö alkaa.