How to Survive November 13-16
13. marraskuuta tiistai
 |
| Hymyilevä omena |
14. marraskuuta keskiviikko
 |
| Väripilkku ruusupensaassa |
15. marraskuuta torstai
 |
| Pellet puutarhapenkillä |
16. marraskuuta perjantai
 |
| Rosmariinipaisti |
Tiistaina haettiin maakellarista lisää omenia (omia siis) syötäväksi ja niiden joukossa oli mm tuo hymyilevä åkerö. Hyvältä maistui. Keskiviikkona puolen päivän aikaan ajaessani kirkolta kotiin päin alkoi paistaa aurinko. Pari tuntia oli kuin joku olisi jättilampun sytyttänyt, niin erikoinen oli tuo valo keskellä marraskuun hämärää.
Torstaina heitin miehen metsän laitaan ja hain parin tunnin päästä pois. Toi suppilovahveroita korillisen. Niitä kasvaa tässä lämmössä koko ajan lisää. Minun oli pakko jättää metsäreissu väliin, polvi ja selkä eivät edellisestä metsäkeikasta tykänneet.
Tänään on leivinuunissa tuli, mies laittoi sinne puita heti seitsemän aikoihin. Siellä paistuu sitten kohta lasagne ja tuo kuvassa oleva rosmariinilla ja valkosipulilla maustettu paisti. Se jäähtyy sitten huomiseksi ja siitä saa leikattua kauniita siivuja. Ensi yöksi laitan ohrauunipuuron uunin jälkilämpöön kypsymään. Voideltuun kannelliseen vuokaan desi kokonaisia ohraryynejä, litra maitoa ja suolaa sopivasti. Aamulla puuro on vaaleanpunaista ja makeaa.
Marraskuu etenee jo yli puolenvälin.
Puuron ystävänä vesi nousi kielelle, kun ajattelin tuota yön yli muhinutta ohrapuuroa <3
VastaaPoistaTotta marraskuuta on jo selätetty yli puolivälin, ehkä tämä tästä...pidetään peukkuja, että jaksetaan sinnitellä loppuun asti.
(onneksi edes omput hymyilevät...)
Voit uskoa, että se puuro on makeaa ja pehmeää. Minähän en muuten ole puuron ystävä, mutta tuo yön yli muhinut on hyvää.
PoistaJoku huolehtii marraskuun hymyilyt, tällä kertaa omppu :)
Ihana puuro! Ja paisti! Ja lasagne! Leivinuuni!
VastaaPoistaHyvät on eväät sulla marraskuun selätykseen.
Kiitos, jep, pitäisi onnistua selätys. Nämä kivut vaan tekevät tiukkaa.
PoistaHymyilevä omppu ja sympaattinen pellepari pelastivat sen, ettei täällä jättilamppu tuikahtanutkaan. Tuo paljonpuhuva ruusnmarjakuva kertoo kaiken.
VastaaPoistaLeivinuunin tuoksurypäys sen sijaan kutitteli makuhermoja, kituuttajan paistia ei voita mikään. Herkullista hyvän olon viikonloppua herkkusuille:)
Herkulliset kiitokset Takkutukka, hyvää viikonloppua myös sinne!
PoistaIhana Cara - sä ole selättänyt marraskuun hienosti!
VastaaPoistaOlen yrittänyt sitä parhaani mukaan, mutta postista tipahtelee tasaisin välein kirjeitä, jotka saa joko mielen matalaksi tai naapurit huomaamaan, että jaahas, Pöllölässä avattiin posti :)
Onneksi sinä olet siellä ja sun päivitysten mukana myös mun marraskuu on niinä päivinä saanut aurinkoa <3
Voi miten mukava kuulla, että nämä mun jutut on piristäneet sinunkin marraskuutasi.
PoistaHuonoja päiviä ei voi välttää, elämä heittelee niitä kyllä joka väliin. Toivottavasti sinullekin tulee parempaa postia ja hyviä päiviä!
Ihan herkulliselta vaikuttaa, mekein tuoksuvat tänne asti!
VastaaPoistaAivan ihanalta näytti tänään Aurinko!
Täälläkin pilkahti myös tänään aurinko, tosin vain kymmenen minuuttia. Mutta kyllä se muistuttaa olemassaolostaan aina joskus.
PoistaHienoa,että tuoksu kantaa virtuaalisesti :)
AAh... Ohrapuuro, joka on oikein ihanasti pitkällä miedolla lämmöllä haudutettu. <3
VastaaPoistaLähdenkö heti?!
Meillä oli tänään niin aurinkoinen päivä, että avoautoilla ajeleva porukka oli ihan selvästi vielä ottamassa irti ne viimeiset aurinkoiset päivät siitä mukavuudesta. Pisti tosiaan oikein silmään, miten paljon porukka ajeli vielä katto avoinna.
Minäkin ajelin avomallilla. Fillarilla. ;-)
Nam, sain juuri syötyä aamupuuroa - mies toi sen piharakennuksen leivinuunista. Sitä on pikkasen jäljellä, joten et taida ehtiä :)
PoistaTäälläkin on lämmin marraskuuhun, mutta ei sentään avoautokelejä. Fillarilla pääsee jos pukee tarpeeksi.
Olen tästä taas lähdössä omalla avomallillani matkaan. Hanskat täytyy pukea, sen totesin äsken ulkona käydessäni. Yö on tainnut olla tämän syksyn kylmin. Saas nähdä, miten kahden ison kasvin (Diphladenia saksaksi, suomeksi en tiedä, mutta kyllä niitä näkyi tosi paljon Helsingissä) käy. Ne eivät luullakseni kestä kylmää... Mies on tietysti koko viikonlopun reissussa ja minä en saa niitä yksin liikkumaan. Toinen on sentään talon seinustalla ja toinen sellaisen muurin vieressä. Joskopa olisivat sen verran suojassa, että vielä yhden yön jaksavat. Taidan tänään käydä ne peittelemässä yön ajaksi. Ovat niin kauniita kukkiessaan, että olisi tosi harmi, jos ne menehtyisivät.
PoistaDipladenia, siis ilman h - kirjainta on maljaköynnös, mutta en tiedä tarkoitatko sitä. Se on ainakin hallanarka.
PoistaSehän se näkyy olevan, kun kävin googlen avulla katsastamassa. Eilen illalla ne peittelin, en ole vielä peittojen alle kurkannut. Tänään mies tulee kotiin, josko hän ehtisi hoitaa ne sisään.
PoistaKatsoin hoito- ohjeita, jotka eivät kyllä ainakaan meidän yksilöiden kohdalla pitäneet lainkaan paikkaansa. Vaikeahoitoinen ja kertakäyttökasvina pidetty, ei siedä paahdetta. No, meidän kasvit eivät saa juuri minkäänlaista hoitoa ja osoittautuivat kaikken kiitollisimmiksi kukkiviksi kasveiksi tänä kuumana kesänä. Ovat myös niin täydessä paahteessa, kuin ikinä puutarhastamme löytyy. Puutarha on etelään ja näillä ei ole minkäänlaista varjoa mihinkään kellonaikaan.
Eli jos olisin etukäteen lukenut, niin olisivat varmasti jääneet ostamatta. Joskus Lidlistä muistaakseni otin mukaani, kun kukat olivat niin kauniit.
No, katsotaan, miten sitten sisätiloissa talven yli selviävät...
Minullakin oli maljaköynnös yhtenä kesänä ja todella hyvin kasvoi pelkällä vedellä muistaessani katselin. Täällä sitä ei voinut ottaa sisälle, se jäi puutarhaan ja kuoli talven aikana tietty.
PoistaTaas nälättää :D
VastaaPoistaOmppu on kyllä ihanan näkönen, niinku naamatki :)
No voi, vähän pitkä matka tulla syömään :)
PoistaNoita omppuja oli muitakin hassun mallisia, ihan hyviä sisältä silti, jotenkin muoto oli vaan vääristynyt kasvuvaiheessa.
Omenaa ei marraskuu masenna:) Meillä isovanhempien puutarhassa Åkerö-sato epäonnistui täysin, lisäksi kookas osa repesi kovalla tuulella.
VastaaPoistaIhan pari päivää sitten puhuimme ohrapuurosta, tosin se täytyy tehdä sähköuunissa. Nyt kun lähden tästä niin katsonkin, onko meillä tarvikkeita siihen.
Upea sienisato, saatte monenmoista herkkua ja lisuketta!
Harmi se revennyt åkerö. Se on yksi minun lempiomenista ja säilyy hyvin kellarissa muiden talviomenien lobon ja antonovkan kanssa.
PoistaKyllä se ohrapuuro varmaan hyvää tulee sähköuunissakin, jos pitää tarpeeksi kauan esim sadassa asteessa.
Minulla sama juttu polven kanssa. Jokaisen patikoinnin jälkeen polvi on tosi kipeä ja on syötävä kipulääkkeitä. Harmittaa.
VastaaPoistaMuuten ollaan hyvin selätetty tähän asti marraskuuta.
Mukavaa viikkoa sinne.
Kiitos Risa. Pääsen joulukuun alussa omalääkärille, joka lupasi kortisonipiikin polveen. Polvi särkee jo joka yö.
PoistaHyvää loppuviikkkoa sinnekin!