Sivut

lauantai 10. marraskuuta 2018

Marraskuun selätys 2018 – 10


How to Survive November 2018 – 10



Kaatuneen puun uusi elämä


Eilen käveltiin parin tunnin kierros metsässä. Iloksemme suppilovahveroita löytyi vielä melkoisesti. Pimeää oli keskellä päivää, minulla oli lukulasit päässä, että löysin paremmin ruskeiden lehtien ja sammaleiden joukosta sieniä.




12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hyvä oivallus. Voiskohan noita reunoilta vielä syödä :)

      Poista
  2. Hymyilyksi meni: kaunis kuva ja tuo Lissukan mainio ylikypsät kohokkaat:)
    Lukulasit hyvä idea, itse olen aprikoinut myös otsalampun käyttöönottoa, jos ei keli kirkastu. Suppikset ovat herkkua, makoisaa viikonloppua sinne teidän tanhuville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin paahdetut vanukkaat tosiaan :)

      Suppiksia on syöty ja osa pääsi pakkaseen. Kiitos Takkutukka,hyvää viikonlopun jatkoa sinnekin päin!

      Poista
  3. Nuita oransseja kääpiä onkin nyt näkynyt metsissä. Vai olisko että on osunu silmään useemmin ku ennen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihmettelin kuinka kauniin värisiä nuo käävät olivat, oransseja tosiaan suurin osa.

      Poista
  4. Hieno kuva. Ei mulla auttanut lasitkaan, ja otsalamppu roikkuu eteisessä.
    Olen vielä niin tylsä, etten ole koskaan maistanut suppiksia, saati sitten nähnyt niitä metsässä. Kerran vastaantulijalla oli (kai) niitä kaksi sankollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tutustuin suppiksiin mieheni kautta lähes 30 vuotta sitten, hän lähtee metsään ja tulee tunnin päästä korillinen täynnä sieniä :)
      Meillä on aina kuivattuna niitä varastossa.

      Poista
  5. Ihanaa, että sait tehtyä kunnon lenkin, tekee hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Susu, pää kiittää. Tänäänkin aamulla kävelin toista tuntia tihkusateessa ja vastatuulessa. Myönnän itselleni mitalin :)

      Poista
  6. Suppikset taitavat kestää pikkupakkasiakin, vai oliko se niin. Ja tämä syksyinen ilma on niin ihanaa hengittää, että tuolla viihtyy ihan muutenkin samoilemalla.
    Meidän tutuissa metsissä ei suppiksia kasva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, me olemme keränneet suppiksia usein jopa joulukuussa. Rapeita jäätyneitä sieniä on napsuteltu poikki villasormikkaat kädessä :)

      Kyllä oli tänäänkin raikas lenkki, tihkusateessa ja vastatuulessa, mutta se olo sen jälkeen - voittajafiilis.

      Poista