Sivut

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Viikon 41 krapu - Elämäntapakiusaaja

Elämäntapakiusaaja

Kaveruutemme oli kummallista jo oppikouluaikoina. Luokkaretkillä tytöt kulkivat vapaatunnit parhaimman kaverinsa kanssa, tämä "ystäväni" tuhahti minulle: ei kiinnosta.

Koulun kesälomalla sain kutsun "ystäväni" perheen kesähuvilalle. Menin uimisen toivossa mutta minulle nakitettiin hänen ja villin pikkuveljensä matikan tukiopetusta. Toiste en mennyt.

Aikuisena omituisuudet jatkuivat. Vuosiin ei pidetty yhteyttä. "Ystävä" miehineen ilmaantui juhliimme, mieheni viiskymppisiin, kutsumatta. Viipyivät hetken.

Luokkakokouskutsu häneltä "unohtui" lähettää minulle. Inhoan luokkakokouksia, sopi minulle. Lontoossa asuessani hän halusi luokseni kyläilemään (= minut oppaakseen Lontooseen), kieltäydyin.

Hänet tuntevat ystäväni kertoivat aikoinaan, että menestykseni opinnoissa ja työuralla paistoi kateutena "ystävän" puheista.

Elämäntapakiusaaja kouluttautui opinto-ohjaajaksi - tutkitusti yksi ammateista, johon koulukiusaajat hakeutuvat.

__________________________________________________________________________

Viikon 41 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: kutsu, aikuinen, inhota
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on kirjoitushaaste, nimeltään KRAPU. Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa.  Myös blogini sivupalkissa näkyy krapu-sanat kullekin viikolle. Sanoja voi vapaasti taivutella. 
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.



Viikon 41 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
Suttastiina
Elegia
anli itse
aimarii
BLOGitse
HPöllö
Repu







26 kommenttia:

  1. No just, onneksi tuollaiset "ystävät" yleensä karisevat tuttavapiireistä vuosien varrella.

    Kateus on huono liima ystävien välillä.

    Se hyvä puoli ikääntymisessä on, ettei enää kanna mukanaan tällaisia sosiaalisia suhteita. Matkan varrelle ovat jääneet ja tuevat jäämään ihmiset, jotka eivät koskaan ota ensiksi yhteyttä, vaan odottavat minun tekevän sen. Ihmiset, jotka ottavat yhteyttä silloin, knu tarvitsevat apua ja tukea, mutta kun menee hyvin, heistä ei kuule mitään.

    Ihmiset, jotka vain kuppaavat energiaa -hyvästi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se menee. Onneksi tuokin tyyppi on ollut hiljaa jo muutaman vuoden. Sähköpostia laittoi viimeksi ja kysyi, että onko minulla vielä Volvo. Heh, arvaa vastasinko...

      Totta tuokin, että kun ikää tulee, karisee kaikki turhat ihmissuhteet.

      Poista
  2. Oikeesti opoissa kiusaajia? Ei yhtään ihmetytä, kun muistelee tyttöjen yläkoulunaikaista opoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin joku aika sitten tutkimuksen, jossa kerrottiin, että koulukiusaajat hakeutuvat usein ammatteihin, joissa saa olla nuorten kanssa. Toki ei se sitä tarkoita, että aina jatkuisi kiusaaminen, mutta pistää miettimään. Ainakin tuon tuttavani tapaus on sellaainen, että en soisi hänelle nuoria ohjattavaksi. Kaikkea ei voi tässä julkaista, niin himmeitä juttuja tuo nainen teki.

      Poista
  3. Minullakin on yksi tämän oloinen "ystävä" - hän ottaa yhteyttä kun haluaa brassailla jollakin itselleen tapahtuneella hyvällä asialla tai omiensa saavutuksella, tai sitten kun kuulee minulle tapahtuneen jotain ikävää, jolloin hän saa tuntea taas omaa paremmuuttaan jne jne. Nykyään minua vain naurattaa yhteydenotot ja oikein keksimällä keksin jotain positiivista, vaikka itse verta itkisin. Onneksi (hyi kun olen ilkeä) hänen hiljentämisekseen riittää myös jollekin yhteiselle tutullemme sattunut onnenpotku tai saavutus, joten aina löytyy jotain... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan meillä sama "ystävä", niin tutulta kuulosti. Minäkin vielä heitän bensaa liekkeihin jos hän jotain kysyy ja lisään kohtuuden rajoissa asioiden paremmuutta. Ei se ole suuri synti, sanoisin, saapahan vähän vanhoja tekosiaan takaisin.

      SusuPetal kertoi sinun tehneen oikein urakan. Hienoa! Linkitin vanhoihin postauksiini krapusi.

      Poista
  4. Tämä krapu käsitteli aihetta, josta monella on tuntumaa. Itse asiassa pohdin, miten minulla. viimeisten kymmenen vuoden aikana ystäväni ovat kadonneet tai luulen, että minä olen paremminkin kadonnut heiltä, olen pahasti erakoitunut, enkä osaa hoitaa sosiaalisia suhteitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se niin, että aina ei ystävyys kestä koko elämän ajan. Tulee erilaisia tilanteita, joissa ei enää jaksa/halua pitää yhteyttä ja ystävyys hiipuu. Ihan luonnollista.

      Tunnistan jotain samaa kuin sinä. Kun ikää tulee, olen huomannut, että ystäviä on vähemmän. Joillain ei ole aikaa, kun on lapsenlapsia hoidettavana yms. Osa on muuttanut toiselle puolelle Suomea. Toki itsekin voisin olla aktiivisempi, mutta näin se vain on mennyt.

      Poista
    2. Kirjoittelin myös krapuni.

      Poista
    3. Nonni, leirillä on käyty...

      Poista
  5. Tämä on kyllä puhutteleva krapu ja tuli minullekin mieleeni eräs "ystävä", joka sitten paljastui ihan muuksi. Nuorempana annoin olla ja sopeuduin (koska minulla ei muutenkaan juuri ollut ystäviä), mutta iän myötä olen kylmästi heivannut ilkeät teeskentelijät ulos elämästäni.

    Vaikuttava krapu, eipä voi kuin ihmetellä joitakin ihmisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monella tuntuu löutyvän tuollainen "ystävä". joten niitä on paljon. Mitä he oikein hakevat toisista ihmisistä. Ja kohtelevatko he kaikkia samoin, en okein usko.
      Samoin minä olen iän karttuessa jättänyt taakseni sellaiset ihmiset, jotka hakevat vain jotain muuta kuin ystävyyttä.

      Kiitos Elegia.

      Poista
  6. Hyvä, että nostit tämän kissan pöydälle! Asia on tuttu varmasti monille, vaikkei siitä mieluusti puhutakaan.

    Aito ystävä on kallis ja vaalittava lahja, mutta sylkykuppi ja jätesanko astioita, eivät ihmisyyttä. Energiasyöpöt olen itseni kanssa käydyn jaakobinpainin jälkeen tyynesti ravistellut pois, enkä ole katunut.
    Voimavarojen huvetessa on mielekästä satsata vastavuoroisuuteen, joka tuottaa mielihyvää, jossa kokee, että antaessaan saa ja läheisyys lämmittää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosiaan siltä, että samantapaisia "ystäviä" on löytynyt muiltakin. Mietin ensin, että kirjoitanko tästä, kun tuntui, että joku pitää minua nynnynä, mutta tämä nainen vain luisui kummallisuuksiin toisensa perään.

      Ystävyys todellakin tarvitsee vastavuoroisuutta ja yhteisiä hetkiä ja keskusteluja. Viisastumme (öhöm) iän myötä, ja tuntuu siltä, että juuri energiasyöpöt ja pahaa mieltä aiheuttavat ihmissuhteet saavat jäädä.

      Poista
  7. Todelliset ystävät ovat energiapattereita, ei syöppöjä. Mutta matkan varrella jää joitain tyyppejä roikkumaan hihoihin kuin takiaiset. Ne saa ravintonsa kiusaamisesta.

    Krapuni:
    https://omaverstas.blogspot.com/2019/10/krapu-41.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanoit tuon 'jää roikkumaan hihoihin jne'. Niin totta. Joskus on oltava itsekäs ja selvästi ilmaistava, että ei halua olla enää tekemisissä.

      Poista
  8. Mietin mitä sana 'ystävä' tarkoittaa? Minun paras ystäväni on mieheni. Kenellekään muulle en kerro intiimejä tai meidän välisiä asioita. Ihmettelen kuinka paljon selän takana, etenkin naiset, vatvovat parisuhteitaan ym.
    Voisiko joku kertoa mitä 'ystävä' tarkoittaa?
    Tuttavia elämässäni on ollut ihan riittävästi :)
    Krapuni täällä BLOGitse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiintoisan asian otit esille. Kyllä minullekin paras ystävä on mieheni. Mutta sitten on pari naispuolista ystävää, luotettavia, ymmärtäväisiä, jotka ovat vuosien varrella (jo ennen avioitumistani) tulleet läheisiksi. Heidän kanssaan voin keskustella asioista, jotka ovat ns naisten juttuja ja kiinnostavat vain meitä yhteisen ystävyyden pohjalta. Muut ovat tuttavia tai kavereita.

      Mutta mieheni ja minun henkilökohtaisia asioita en puhu muille, se on ihan selvä. Olen törmännyt blogeissakin noihin kirjoittajiin, jotka kertovat aviolittonsa ongelmia/tms tms koko kansalle. Huh.

      Poista
  9. Aika hurjaa jos tutkimus pitää paikkansa, että opoiksi hakeutuu koulukiusaajia. Luulis siinäkin olevan viimenen ammatti, mihin niitä kaivataan. Mutta onhan maailma toki muutenkin sellainen, että kaikenmaailman narsistit ja psykopaatit on pomoina jne...

    -Marra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimus osoitti sen, että usein koulukiusaajat hakeutuvat nuorten ja lasten pariin liittyvään ammattiin eli esim OPOksi. Minun yo-luokaltani on tullut tämä yksi Opo, kaksi rehtoria ja psykolegeja tietääkseni ainakin pari, useita lääkäreitä, joista pari lastenlääkäriä.

      Totta puhut, muistan yhden pomoni työvuosieni alkuajoilta. Herttinen sentään mikä tyyppi. Huusi ja kirosi ja tuli krapulassa töihin, silloin oli kaikki porukat varpaillaan. Onneksi en pelästynyt koko IT-alaa kun moinen äijä sattui pomoksi :) Sen lempinimi (takanapäin) oli Kerberos :D

      Poista
  10. Mielenkiintoinen yhteys opinto- ohjaukseen. Voi, miten näitä "ystäviä" maailmassa riittää...Onneksi uskalsit asettaa rajat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittää todella, Der Seidenspinner. Onneksi en ole ollut liian kiltti ja sietänyt moista vaan hakeuduin muiden ystävien seuraan.

      Poista
  11. Valitettavasti tunnen kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, negatiivista energiaa ympäristöönsä levittäviä. Onneksi ei tarvitse enää olla tekemisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Seita, onneksi voimme valita ystävämme. Nuorena uudessa koulussa ei aina osannut pitää puoliaan.

      Poista
  12. Tässä taas viime tipassa ennen uusien sanojen ilmestymistä viikon 41 Krapu Pöllönpesästä :)

    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2019/10/viikon-41-krapu.html

    VastaaPoista