Sivut

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Viikon 4 krapu - Kärpänen


Kärpänen

Kansakoulussa mentiin joka paikkaan kävellen, useita kilometrejäkin. Nykyisin moiset matkat kiellettäisiin ja vaarallisiksi todettaisiin. Vanhemmat valittaisivat Wilmassa vai mikä lie se nykyinen kyttäyskanava koulun ja kodin välillä.

Me kävelimme hiihtokeskukselle, pesäpallokentälle jne. Mutta paras kävelymatka minusta oli Kärpäsen koulun uimahalliin. Matkaa oli 3,5 kilometriä suuntaansa (GoogleMapsin mukaan).

Uimahallipäivää odotin aina innolla. Muistan vieläkin Kärpäsen koulun alakerran uimahallin kaakelien kuvakuviot. Olin oppinut uimaan 3-vuotiaana. Isä opetti, kun karkasin aina Porvoojoelle naapurin poikien kanssa.

Luokkakaverini väristelivät altaan matalassa päässä kuin varpuspari, itse uin altaan päästä päähän lukuisia kertoja. Uin sydämeni kyllyydestä ja raahauduin kotiin väsyneenä repun kanssa  - Kärpäsen kaupunginosan halki.


____________________________________________________________________________


Viikon 4 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: karata, vaarallinen, kyttäys


 ----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa. Ilmoitathan kommenteissa joko SusuPetalille tai minulle kun tekstisi on valmis.


Viikon 4 krapu-kirjoittajat linkkeineen:

SusuPetal
Repu
riitta k
Der Seidenspinner
aimarii
BLOGitse
Maarit
HPöllö
Pilvi








30 kommenttia:

  1. Jep, kävellen mentiin, jos mentiin.
    Itse on tosin muista, että olisimme kansakoulun aikana käyneet missään, emme ainakaan uimassa. Hiihtokilpailut pidettiin koulun pihassa silloin, kun oli lunta. Monena talvena ei tarvinnut hiihtää :D

    Sinä olet ollut vesipeto jo pienestä lähtien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koulusta oli matkaa, hiihtostadion oli keskustassa, pesäpallokenttä toisen koulun takana jne. Mutta vieläkin tuon Kärpäsen koulun ohi ajaessani muistan ne kaakelikuviot, kaksi leikkivää poikaa rannalla :)

      Minut oli pakko opettaa uimaan, kun menin veteen aina kun näin sellaista :)

      Poista
  2. Minun koulumatkani oli ehkä 2,5 km, kävelin tai pyöräilin, busseja ei ollut. Nykyään varmaan tarjottaisiin koulukyyti. Veljenpoikani oli oppinut sinun laillasi vesipedoksi, ehkä jo vauvauinnissa. Hän oli natiaisena hurjaa katseltavaa, oikeastaan minun valvojan vastuuni hirvittikin hieman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://digi-passions.blogspot.com/2020/01/krapu-vko-4-love-story.html

      Poista
    2. Itse ei varmaan veljenpoikasi enkä minä osannut pelätä. Uin virtaavassa joessa ja nykyään ei tulisis kuuloonkaan lapsille.

      Menen tutkimaan krapuasi.

      Poista
  3. Kärpäsenä katossa kurkin lukiessa uteliaasti pientä polskijaa tuntien uimahallin kutsuvan ominaistuoksun.

    Esikoisen kanssa kävi Kanssakulkija vauvauinnissa, joka tuolloin, 1970 teki tuloaan Euroopassa, kunnes sai porttikiellon. Kanssauimarit olivat ilmoittaneet isästä, joka aikoo hukuttaa lapsensa. Samaisessa uimahallissa on Kuopus käynyt trionsa kanssa vauvauinnit ja kertoillut stooria historiikkinä hilpeyttä herättäen.

    Metsän läpi hilppaistiin/hiihdettiin kilometrejä kansakouluun, puissa sai kiipeillä ja maata möyriä. Ehkä juuri siksi, mottorimme vielä hurraavat pahemmin yskimättä vuosihuolloin, hienoisin voiteluin ja rassauksin, joten tulisipas kesä ja kärpäset;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olipas tyly kohtelu silloin aikoinaan edistykselliselle isälle. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

      En ihan vauvauintiin päässyt mutta isä kyllä opetti veteen tottumisen heti kun kävelin.

      Muistan monet kerrat kun pakkasta oli parikymmentä ja niin vain muutaman kilometrin matka kouluun talsittiin. Kaipa tuo, kuten totesit, jotenkin on karaissut :)

      Poista
  4. Kävelemällä tietysti kansakouluun. Eka luokalla ei saanut ajaa polkupyörällä, matkaa oli vähän yli 2 km. Muistan eka luokalla kerran kuljin bussilla, kun oli yli 20 pakkasta ja oli noloa kun sillä ei ehtinyt ihan tunnin alkuun, vaan piti sanoa ovella, "anteeksi että myöhästyin". Kukaan muu ei koskaan kulkenut bussilla. Talvella hiihdettiin yleensä. Toiselta luokalta asti polkupyörällä kuljin. Ei ollut pyöräteitä, onneksi autojakaan ei kulkenut hyvin usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävellen tosiaan kuljettiin. Meillä oli 20 asteen pakkanen rajana, että äiti antoi mennä bussilla. Mutta ikkuna oli usein jäässä, eikä lukemia katseltu, vaatetta niskaan ja menoksi. Pyörällä ei menty, meillä oli vain äidin naisten pyörä, enkä sillä kehdannut kouluun ajaa.

      Kaikkea noita on tulee muistelua ;)

      Poista
  5. Ei ennen ihmetelty kun koulumatkat kuljettiin jalan. Minulla oli matkaa 4 km suuntaansa.
    Olin sitä viimeistä ikäpolvea joka ei saanut koulukyytiä. Seitsemän vuotta nuorempi sisareni sai taksikyydin kotipihasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut tosiaan koulukyytiä minunkaan aikanani. Minulla on 8v vanhempi isosisko, joka kulki vielä pidemmän matkan vanhaan puukouluun, minä pääsin 3 kilometrin päähän uuteen kouluun. Kävellen kuljin.

      Eihän nuo kulkemiset siihen aikaan mitään kummia olleet, nykyisin taksi odottaa tyhjäkäynnillä tuolla kyläkoulun edessä, että lapset pääsevät lämpimään autoon.

      Poista
  6. Voi hauskaa ja nostalgista, ihania muistoja! Tuon Kärpäsen kaupunginosankin olen kuullut, mutta en yhtään saa mieleeni missä kaupungissa se on :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://mustaasamettia.blogspot.com/2020/01/viikon-4-krapu.html

      Poista
    2. Kärpänen on Lahdessa.

      Tutkailen krapusi.

      Poista
  7. Pitkä ja keskitalvella pimeä on ollut minunkin koulutieni j aihan omatoimisesti on pitänyt se kulkea, jalan, pyörällä, kelkalla, suksella.
    Krapusi nosti omat koulumuistonikin pintaan, ihan hyviä ne minulla.
    Sinä olet ollut melkoinen villikkolapsi, ehkä poikatyttökin. Kiva krapu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minäkin krapuilin jo
      http://kommintanhua.blogspot.com/2020/01/outo-tunne.htm

      Poista
    2. Noiden krapujen myötä on tullut paljon lapsuus- ja nuoruusmuistoja mieleen. Parin naapurin pojan kanssa leikin lapsuuteni, kylällä ei minunikäisiäni tyttöjä asunut ja koulukaverit asuivat kauempana. Ehkä siitä oli jotain hyötyäkin, myöhemmin miesvaltaisella työuralla :)

      Tutustunkin heti krapuusi.

      Poista
  8. Olit siis Kärpäsen purema - terveellisellä tavalla! :)
    Juu, aikoinaan tuli käveltyä, hiihdettyäkin kouluun ym. Those were the days :)

    krapuni https://blogitse.com/2020/01/22/krapu-4-niita-naita/

    VastaaPoista
  9. Vesi onkin sinun elementtisi :)
    Leijona(minä) ei niin perusta vedestä :)

    VastaaPoista
  10. Siitä melkein Kärpäsen koulun vierestä me tänne maalle muutettiin :) Kärpäsen kirjasto oli se mun "kotikirjasto", jossa yli 30 vuotta kävin; nukketeatterit, lukupiirit, käsityökerhot, novellikoukut - niitä tulee ikävä, vaikka nyt olen sen kotini löytänytkin.

    Ja oliko niin, että dekkaristi Timo Sandbergin kirja Kärpäsvaara sijoittuu ainakin osittain Kärpäseen? En itse juurikaan lue dekkareita, mutta näin muistelisin.

    Niin ja tämän viikon Krapukin tuli kirjoitettua - 147 sanasta sataan sanaan typistetty teksti ilman, että tarinan ajatus kärsi vaati vähän hommaa, mutta onnistui :)

    https://hpollonkrapula.blogspot.com/2020/01/viikki-42020-krapu.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin päättelinkin kirjoituksistasi, että Kärpäsen koulu oli teidän lähellä. Tuttuja seutuja ovat ja Oululaisen tehtaanmyymälä, oih.

      Itse en ole Kärpäsissä asunut, kerkisin muuttaa opiskelun perässä jo pois, äiti kyllä ehti siellä Kasakkamäen tien loppupäässä asua lähes parikymmentä vuotta ennen kuolemaansa. Silloin vasta rakennettiin Metsäkankaan aluetta.

      Olen dekkarifani ja Timo Sandbergin kirjat olen lukenut, muistelen, että tuossa oli jotain kärpästatuointeja. Taitaa jo viitisen vuotta sitten ilmestynyt.

      Lähden tutkimaan krapuasi.

      Poista
    2. Varmaankin niillä samoilla seuduilla sitten asuttiin me viimeiset parikymmentä vuotta, ensimmäiset 10 vuotta siellä "vanhan ostarin toisella" puolella :) Nythän sitä vanhaa ostaria ei oikeastaan enää olekaan, ravintola ja pizzeria vain, kaikki muu on siirtynyt lähemmäs valtatietä. Ja Oululaista laajennetaan kovaa vauhtia - eikä Metsäkangas oikeastaan ole METSÄkangas enää muutenkaan, niin kovin se on muuttunut.

      Poista
    3. Muistan sen vanhan ostarin. Nykyään siellä on kaikki muuttunut. Yksi ystävä asuu vielä Satulakadulla, nappaan hänet kyytiin kun käymme Lahdessa muutaman kerran vuodessa, kyläilemässä ja Sibeliustalon konserteissa.

      Mitäköhän siihen Oululaiseen vielä tehdään. Muistan kun ostin tehtaanmyymälästä aikoinaan usein ison laatikollisen hapankorpun paloja, taisi olla 5 markkaa :) epämääräisen muotoisia mutta ah, niin hyviä.

      Poista
    4. Muuten, tuli mieleen, että jos äitini eläisi, niin saattaisi teidät vaikka muistaa. Hän tunsi siellä päin "kaikki" ja jäi aina suustaan kiinni kun kävin kävelyllä hänen kanssaan.

      Poista
    5. Siihen rakennetaan xylitolitehdasta ja biolämpölaitosta.

      Satulakadulla, siellä vanhan ostarin puolella oli ennen päiväkoti jossa Poika oli siihen asti kun siirtyi "naapuriin" kouluun. Muutama vuosi sitten kun päiväkoti oli purettu ja käytiin kävelemässä, niin kyllä se Pojankin haikeaksi veti ja pisti muistelemaan, kuinka kavereiden kanssa siellä pihalla leikki sitä ja tätä ja vaikka mitä <3
      Satulakadun toisessa päässä - ei kylläkään Satulakadulla, on meidän vanha koti. Niin kuin varmaan tiedät; "Mettiksellä" katujen osoitteet menevät vähän hassusti, ei välttämättä ihan niin loogisesti kuin voisi kuvitella.
      Ei siis ihme, että minäkin muutama vuosi sitten eksyin, kun olin menossa naapuritaloon kylään :D :D

      Poista
  11. Olipa kiva ja muistoja herättävää lukea krapuasi. Meillä ei ollut uimahallia, mutta pieni järvi, onneksi pitkälle rannasta matala, niin oli helppo opetella uimaan.
    Suksista tuli kuitenkin minulle kymmeneksi vuodeksi mieluinen pari ja niillä on kerätty perhehopeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olitkin sitten hyvä hiihtäjä. Minä sain lusikoita yms koulujen välisistä uintikisoista.

      Poista