Järvi
yllättää
Eräs melontaretki
on jäänyt mieleeni vuosikymmenten takaa. Olimme kaksistaan ystäväni kanssa
lähdössä tuttuun saareen vajaan tunnin melontamatkan päähän. Oli kaunis aurinkoinen
sunnuntaiaamu, eväät ja kahvitermarit mukana.
Melontaliivit
päälle, kajakit vesille ja aukkopeite kiinni.
Meloimme rauhallista tahtia kohti retkisaartamme. Perillä kävimme uimassa
ja söimme. Eväiden syönti noilla reissuilla oli aina se kohokohta.
Tasaisella
kalliolla istuessamme huomasin taivaanrannan sumentuvan pilvistä. Pikaisesti
kokosimme kamppeemme ja läksimme takaisin.
Näsijärvi
osaa yllättää. Kymmenessä minuutissa nousivat isot aallot. Ei auttanut muu kuin
meloa vahvoilla vedoilla eteenpäin. Se oli rankka paluu. Välillä en nähnyt
kaveriani ollenkaan, pelkäsin pääseekö hän maihin.
Selvisimme
perille, väsyneinä mutta onnellisina.
____________________________________________________________________________
Viikon 17 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: kohokohta, sumentua, tasainen
Tämä on krapu, tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin tässä minun blogissani krapu-tekstini yhteydessä ja SusuPetalin blogissa. Sanoja voi vapaasti taivutella. Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa. Ilmoitathan kommenteissa joko SusuPetalille tai minulle kun tekstisi on valmis.
Se taitaa isoilla järvillä olla sellasta. Pois on lähdettävä heti, kun tummia pilviä nousee taivaanrannasta. Ei ole kokemusta, olen vain kuullut näin.
VastaaPoistaTotta. Roineella on ihan sama. Tuo Näsijärvi on oikein tunnettu siitä, että myrsky nousee muutamassa minuutissa.
PoistaHurja loppu melontareissulle, onneksi pääsitte turvallisesti maihin.
VastaaPoistaPelotti kyllä, mutta oppi uskomaan miten nopeasti järvi voi muuttua.
PoistaSiellähän se Kuru-laiva upposi joskus..oliko kolkyt-lukua, kuoli paljon ihmisiä, kai suomen suurin vesionnettomuus.
VastaaPoistaLuin ensin etttä vajakit lähti vesille...tajusin virheen murto-osa sekunnissa mutta ehdin silti revetä huolella.
Hyvä krapu.
No vähän erikokoinen paatti.
PoistaTummat pilvet taivahalla = äkkiä alta pois vesiltä; onneksi päättyi hyvin teidän melontaretkenne! Suuria vesiä on pienen ihmisen syytä kunnioittaa.
VastaaPoistaMelominen on mukavaa puuhaa, jossain kohtaa liikuttiin ja seikkailtiin Iso Winkkari-nimisellä kanootilla pohjoista ja Jäämerta myöten pojanpötkäleiden kanssa;)
Teillä on ollut hienoja reissuja, Takkutukka.
PoistaMelominen on hienoa, kun aamulla varhain luontoa seurailee lipuessaan kajakilla. Nykyisin ei enää, mutta katsotaan miten polvi toipuu.
Vesillä tilanne muuttuu todella nopeasti, lapsena koettu Roineella. Olen maakrapu, vesi ei ole mun elementti ollenkaan. En ole tykännyt risteilyistäkään... Mutta ymmärrän miten hienoja hetkiä aikaiset aamut antavat, kuten tuossa yllä sanot.
VastaaPoistaOlemme sitten veden suhteen täysin erilaiset, Riitta. Minä rakastan vettä ja kaikkea mitä vedessä voi harrastaa tai kajakilla. Risteilyistä en piitannut, mutta rahtilaivoilla olen matkustellut ympäri maailmaa, siinä oli todellista meren läheisyyttä.
PoistaMutta Roine on tuttu järvi ja osaa kyllä sään suhteen yllättää.
Suon sulle veden rakastamisen <3 Työtä ja tuskaa tällä viikolla, tekeleeni täällä:
Poistahttps://digi-passions.blogspot.com/2020/04/krapu-vko-17-turhauttaa.html
Hienao, että tulit kumminkin mukaan, Riitta.
PoistaLoppu hyvin, niin huokaista saitte.
VastaaPoistaVesillä saa aina olla varovainen ja seurata säämuutoksia.
Minulla krapu myös valmis.
Näin on, aimarii, isot järvet varsinkin ovat arvaamattomia.
PoistaEnpä uskaltais ajatellakkaan omalle kohalle kajakkireissuja.
VastaaPoistaMullaki jotain blogissani :)
Minulla on kai joku ylimääräinen geeni, joka vetää veden pariin :)
PoistaKurkkaan heti blogiisi.
Olen työskennellyt aikoinaan 13 v rahtilaivoilla ympäri maailmaa, valtamerien myrskyissä. En kuitenkaan tohtisi istua kajakkiin, edes pienellä tyynellä lammella....:D.
VastaaPoistaTässä krapuni
https://omaverstas.blogspot.com/2020/04/krapu-17.html
No ainäkin tunnet rahtilaivojen tavat ja meret, wau :)
PoistaKajakki on ihan eri juttu, mutta vaatii tietysti himon veden ääreen, se minulla on :)
Tässä pikaisesti linkkini: https://blogitse.com/2020/04/22/krapu-17-tyhja-paa/
VastaaPoistaPalaan asiaan myöhemmin tänään.
Haettu, kiitokset!
PoistaTäällä taas. Onneksi teidän ei tarvinnut uida takaisin. Luonto on hieno, ihmeellinen ja arvaamatonkin.
VastaaPoistaNiinhän seon, että luontoa ja varsinkin isoja vesiä on syytä kunnioittaa.
PoistaIhana muisto ja voi että kun alkoi tehdä mieli melomaan (en ole ikinä melonut, mutta tekisi mieli kokeilla!) ja istuskelemaan hyvän ystävän kanssa kalliolle evästämään!
VastaaPoistaNe olivat tosi mukavia retkiä. Melominen kajakilla on kuin olisi yhtä luonnon kanssa, järven sylissä.
PoistaAi niin ja siis osallistun itsekin:
VastaaPoistahttps://elegiassilence.blogspot.com/2020/04/ruikkimista-pusikoissa.html
Lähden kurkkaamaan, kiitos!
PoistaMelonnasta ei ole kokemusta, mutta soutaminen vasten aallokkoa vaatii myös ruista ranteisiin. Hyvä kun selvisitte.
VastaaPoistaKyllä tosiaan oli helpottunut olo kun pääsimme rantaan.
PoistaSain värkättyä kravun https://marrasthetics.wordpress.com/2020/04/23/aurinkoisia-paivia/
VastaaPoistaOk. Käyn tutkimassa.
Poista