Koulun pihalla
-lihapulla, lihapulla, pulla!
-pullea Ulla, lihapulla, pyöri tuo mäki alas!
-pullukka, lihapullukka!
Armi oli saanut kuulla lihavuudestaan aina. Luokan tytöt olivat hoikkia ja heillä oli muodin mukaiset vaatteet. Joka syksy koulun alkaessa niillä oli uudet tamineet. Armin koti oli köyhä ja hän joutui tulemaan veljen vanhoissa monoissa, kun matka oli hiihdettävä talvella. Päätä alkoi särkeä kun hiihto oli rankkaa.
Hiihtämisestäkin häntä kiusattiin. Muiden lasten vanhemmat pyrähtivät Mersuillaan ja Volvoillaan koulun portille jättämässä lapsukaisensa.
Yhtenä syksynä luokalle tuli uusi poika, joka jutteli Armille kuin parhaalle kaverilleen. Kertoi pikkusiskostaan, vauvasta.
Muut tytöt katsoivat kateellisina.
Armista ja Villestä tuli ylimmät ystävät.
___________________________________________________________________
Viikon 9 krapusanat ovat: lihapulla, särkeä, vauva
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.
_____________________________________________________________________________
Mitä ajankohtaisinta, ennenkin irvisteltiin ja lälläteltiin, mutta puukot ja puntarit pysyivät visusti pivoissaan... Uudelle pojalle halit:)
VastaaPoistaNiin Takkutukka, taitaa olla niin, että kaikki erilaisuus on sellaista mistä kiusataan. Uusi poika oli tosiaan fiksu.
PoistaSanatkin satuttaa ja ennenkin niitä kyllä kuuli, vaikka ehkä ei kättä pitempää ollutkaan mukana koulussa.
VastaaPoistaIhan totta Emilie, sanallakin on mahtava voima. Muistan sen omalta kouluajalta.
PoistaOnneksi Ville löytyi.
VastaaPoistaKoulukiusaaminen on julmaa. Kiusaaminen on julmaa. Miltä tuntuisi aikuisena mennä joka päivä työpaikalle, jossa hakuttaisiin, tuupittaisiin, lyötäisiin.
Ja niin vähän tuntuu olevan keinoja puuttua ja lopettaa tuo kiusaaminen. Ja kun nykyään on niin monta tapaa kiusata, esim. netti.
Niin Susu, nyt on netti, eikä mitenkään voi tietää mistä yhtäkkiä siellä saa "turpiiinsa". Ennen oli vain sanat ja julmuus kun ei päässyt muiden leikkeihin.
PoistaKoskettava tarina!
VastaaPoistaTällaisia Armeja on helppo kiusata, kun useimmat lapset eivät voi mitenkään puolustautua. Onneksi tuli Ville.
PoistaNykyään kuuntelee kun teinit netissä seurustelee toistensa kanssa, hyvä näin.
VastaaPoistaToisaalta netissä on helppo olla myös ilkeä. Mutta jos kaikki menee hyvin, niin totta, Uggla.
PoistaKiusaaminen on julmaa, missä muodossa tahansa. Fyysisempää vielä nykyään, kun henkikin jopa menee.
VastaaPoistaAjankohtainen krapu. Toivoisi, että moni saisi kaverikseen tuollaisen Villen
Se on tosi julmaa, Aimarii. Pelkät sanat satuttavat lapsena ja se, että ei huolita porukkaan mukaan, jostain syystä.
PoistaIhana Ville! Koulukiusaaminen tai mikä ja missä tahansa tapahtuva kiusaaminen kertoo myös kiusaajasta kaiken kuin myös kasvatuksesta, uskallan sanoa. Mutta onneksi on myös terveellä itsetunnolla varustettuja Villejä, joiden ei tarvitse korottaa omaa mitättömyyden pelkoaan toisten kustannuksella.
VastaaPoistaHyvin sanottu AilaKaarina, olen täysin samaa mieltä.
PoistaRiittäisipä kaikille kiusatuille oma Ville kaveriksi. Kirjoitit hyvin ajankohtaisen Kravun.
VastaaPoistaIlkuttu on kai aina. Nykyisin tekniikka mahdollistaa myös etä-kiusaamisen.
Totta Kirsti Kaija, nettikiusaaminen voi olla tosi julmaa. Villejäkin on niin harvassa.
PoistaKovin tutun kuuloista luettavaa. Onneksi ystävä löytyi!
VastaaPoistaNiin Der Seidenspinner, näitä tapauksia muistaa varmaan jokainen. Ville pelasti tytön elämän.
PoistaKoskettavan tosi on krapusi! Kyllä sitä työelämässäkin on kiusaamista ja sekin on julmaa.
VastaaPoistaTotta Maarit, kiusaamista on joka ikäisillä. Keinot ja tavat vain vaihtelevat.
PoistaHäh, mihin mun kommentti on taas hävinny? No, ei se ollu tärkiää. Vain että ihanaa kun on onnellinen loppu tarinassa.
VastaaPoistaOnpa harmi, en löytänyt kommentiasi mistään roskapostista tms.
PoistaNiin, Ville oli fiksu poika.
Kiusattukin voi joskus onnistua saamaan huomiota ja oikean ystävän.
VastaaPoistaNiinpä Aina, onneksi tässä kävi niin.
PoistaKiusaaminen ei taida loppua ikinä. Sitä oli silloin ja on tänään, huomenna.
VastaaPoistaOnneksi Villejä on myös. He tuovat tasapainoa ja luovat toivoa.
Totta, kiusaamista on aina ja kaiken ikäisillä. Villen tapaisia tarvitsisimme enemmän.
PoistaKuulostaa ihan mun kohtalolta. Paitsi etten ollut lihava, vaan ruipelo, mutta mulla oli just ne muitten vanhat monot ja päästä pätkäistyt aikuisten puusukset, jotka paikattiin peltipaikalla, kun menivät kärjestä poikki.
VastaaPoistaMeni ihan kylmät väreet, kun muistin miltä tuntui olla se, jolla ei ollut mitään muuta kuin muitten vanhaa ja epäsopivaa. Tuntuu vieläkin syvällä ne kiusaajien sanat ja huutelut, mutta niin vaan musta tuli aikuisena ihan kunnon ihminen (siis ihan vaan ihmisenä, ei muussa mielessä). Toisin kuin kiusaajista.
Mukavaa maaliskuuta ja onneksi Armilla oli Ville <3
Tosi kurjaa, en toki tiennyt sinun tilanteestasi tuota kirjoittaessani.
PoistaUsein käy juuri niin kuin sinulle, olet pärjännyt elämässä hyvin ja sinulla on ihana perhe. Toivottavasti kiusaajasi palavat siellä jossakin...
Kiitos Annukka ja keväistä, aurinkoista maalaiskuuta, se on minun kuukauteni :D
Lapset olivat ennenkin julmia, mutta omassa lapsuudesani käsiksi ei käyty. Itsekin kadehdin hoikkia tyttöjä ja heidän kauniita vaatteitaan. Pikkupulskaa veljeäni haukuttiin mutteriksi. Mutta ei sille traumoja jäänyt.
VastaaPoistaSamoin muistan minäkin, sanoilla oltiin julmia, mutta lyömistä ei ollut. Itse olin aina luokan pisin tyttö ja hoikka, mutta ei minua siitä kiusattu, joistain muista asioista kyllä.
PoistaAjankohtainen, vakava aihe. Minun kouluaikoinani myös kiusaaminen oli enimmäkseen sanallista. Jotain lumihankeen työntämistä oli myös.
VastaaPoistaOlen viime aikoina katsonut tv:stä Anna-sarjaa. Siinä myös kiusataan Annaa köyhyyden, orpouden ja rumuuden tähden.
Niinpä Seita, aihe on valitettavan ajankohtainen aina. Monesti jättää jäljet kiusattuun koko elämän ajaksi.
Poista