Sivut

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Viikon 11 krapu - Oma kolo

 Oma kolo

Jaakko oli valvonut koko yön, eikä missään nimessä aikonut mennä ulos huoneestaan päivälläkään. 

Hänen elämänsä sisältö oli tietokonepelejä ja surffailua öitä valvovien nettijengien kanssa, omassa yläkerran kopissaan.

Muuhun hän ei ryhtynyt, vaikka äiti kuinka motkotti eristäytymisestä. Koko akka ajatteli vain omia asioitaan, toi kotiin joka viikonloppu miehiä. Jaakko kuunteli kuulokkeilla musiikkia saadakseen vaimennettua alakerrasta kuuluvat kikatukset ja/tai tappelut. 

Omasta mielestään äiti sai pitää vapaapäivät hauskaa, kun kerran toi leivän taloon.

Tulihan se Jaakolle välillä mieleen, että kun ikää oli jo lähes 30 vuotta, niin pitäisikö joku ammatti hankkia. Mutta se edellyttäisi ihmisten joukkoon menemistä. 

Ei enää onnistu.


___________________________________________________________________

Viikon 11 krapusanat ovat: hauskaa, eristäytyminen, vaimentaa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis. 


 _____________________________________________________________________

24 kommenttia:

  1. Ei se välttämättä onnistu ihmisten joukkoon meneminen. Onneksi Jaakolla on virtuaalissa ystäviä, joiden kanssa pelata.
    Mitäköhän sitten tapahtuu, kun äiti ei enää tuo leipää taloon :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaakko on näitä nykyajan peräkammaripoikia, Susu. Mutta ongelmia todellakin tulee, kun äitiä ei enää ole.

      Poista
  2. Valitettava todellista ajankuvaa, taitaa olla tuo Jaakko mission impossible.
    Mikä sitten on kokonaistasolla ajan hengen pysyvä vaikutus väestöömme, nähtäväksi jää...
    Ei luovuteta, vaan uskotaankos porukalla kuitenkin kliseisesti jottei vierivä kivi sammaloidu;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Takkutukka. Arvelen kyllä, että tässä ei ole pelkkä korona syynä, vaan Jaakon elämä on mennyt tuollaiseksi jo aiemmin ja nyt se vain koronan myötä pahenee.

      Poista
  3. Nykyaikainen versio ilmiöstä "peräkammarinpoika". Jotenkin kuvaavaa, että kutsui äitiään "akaksi"!! Niin surullinen kuin tarina onkin, niin tykkäsin todella paljon. Oivaltavasti kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina. Juuri niitähän se Jaakko on, digiajan peräkammaripoika. Vaikka hänellä sentään on netissä pelikavereita, niin eihän ne riitä ajatusten vaihtoon ja ystävystymiseen.

      Poista
  4. Hyvin kuvailtu tilanne!
    Ylellä oli sarja näistä pelaajista. Vain yksi oli onnellinen eikä halunnut muuttaa elämäntapaansa.
    Ihminenhän on sopeutuvainen. Jos on kolmekymppiseksi elänyt näin niin ei sitä kai vapaaehtoisesti muuta. Mikähän mahtaa olla äidin osuus kun antaa lapsen kasvaa mieheksi näin. Ehkä äiti ei halua luopua lapsestaan, edes aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse. Kyllähän tuollainen kokonaan yksin oleminen ja elämätön elämä varmasti ahdistaa. Toisaalta kun sitä jatkuu pitkään, niin ahdistaa ihmisten seuraan meneminen. Jotenkin äitikin asiaan vaikuttaa, ei kai tuollainen käytös ihan ok pojalle ole.

      Poista
  5. Kotona tai maailmalla, aina huoli äidillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin Uggla, että mieluummin kuitenkin tuossa iässä jo maailmalla. Kyllä se äidinkin pitäisi oivaltaa ja kannustaa eikä nalkuttaa.

      Poista
    2. Itsellä on ollut kokemusta tästä, ajattelin aina että kyllä aika kaiken järjestää,nyt poika kaukana ulkomailla töissä.

      Poista
    3. Hienoa Uggla, että pojan asiat järjestyivät.

      Poista
  6. Jotain on mennyt pieleen ajat sitten. Mutta miten tuosta enää voi irrottautua ja hakeutua ihmisten ilmoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Seita, on melkein mahdotonta yhtäkkiä alkaa tapaamaan ihmisiä kun on noin erakoitunut. Näitä nykyajan peräkammarin poikia on tullut nettikäytön myötä ja toki siihen muutakin tarvitaan.

      Poista
  7. Ihmisistä voi kasvaa erakkoja, vaikka kuinka kannustettais!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta Maarit, ei aina vanhempien opit osu kohdalleen. Ja onhan meitä monenlaisia, onneksi.

      Poista
  8. Voi että mikä peräkammarinpoika :-) Pelimaailmassa on hyvä olla. Turvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen Der Seidenspinner, että pelaaminen tuo tunteen, että joku muukin valvoo ja on lähellä.

      Poista
  9. Lamaantunut nuori, eikä ainut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Aina, tuollaisia nuoria on melkoisesti, jotka eivät saa oikein elämän syrjästä kiinni.

      Poista
  10. Tilanne on paha. Ehkä olisi ajoissa pitänyt yrittää edes puuttua pojan elämäntapaan. Tämä elämäntapa on lisääntymässä. Mukaan tulee myös monen sortin piristeet ja vaarana on, että oikeat sosiaaliset taidot häviävät loputkin, jos äiti on akka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankala tilanne on Aimarii. Varmaan syytä olisi puuttua asiaan jo nuorempana. Mutta eihän kai aina onnistu.

      Poista
  11. Näitä marginaaliin pudonneita peräkammarinpoikia on ollut aina. Ehkä korona tuo heitä lisää. Ja netti on aina ulottuvilla! Yksinhuoltajaäidilläkään ei tainnut mennä kovin hyvin. Hankala tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti on Riitta, hankalaa. Eihän äitikään mahdottomia voi tehdä jos poika on täysin erakoitunut jo kouluaikoina.

      Poista