Aurinko ja tuuli
Tuuli puhaltaa. Pilvet kulkevat tuulen voimasta, ja puut huojuvat. Tuuli ujeltaa. Kulkija nostaa takinkauluksensa pystyyn ja jatkaa matkaansa.
Lopulta
tuuli luovuttaa ja tyyntyy.
– Huh! Olipa se tuulenpuuska,
kulkija sanoi.
Nyt
oli auringon vuoro. Se suuntasi säteensä kulkijaan.
– Kylläpä
on lämmin, kulkija sanoi ja otti takin pois, pyyhkien hikeä
otsaltaan.
– Kas niin, minä voitin, aurinko sanoi.
– Odota vähän, tuuli sanoi. Nyt on taas minun vuoroni. Ja se alkoi jälleen puhaltaa. Ilma kylmeni.
– Onpa kylmä! Kulkija harmitteli ja puki takin uudelleen ylleen.
Me olemme yhtä voimakkaita!
Siitä päivästä lähtien aurinko ja tuuli ovat oppineet elämään sovussa keskenään.
----
Lyhennelmä klassisesta Aisopoksen sadusta Aurinko ja tuuli kilpasilla
______________________________________________________________
Viikon 48 krapusanat ovat: vuoro, taas, harmitella
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa. Laita linkki sinne kun krapusi on valmis.
Tämä ihana! Aisopoksen sadut ovat ikiaikaisia klassikkoja, joihin ei ajan hammas lovea tee.
VastaaPoistaSopu sijaa antaa ja yhteispelillä se sujuu. Nyt kelpaa kulkijan taivalta taittaa;)
Sanos muuta Takkutukka, molempia tarvitaan, lämpöä ja viileyttä.
PoistaJess, yhteistyö on voimaa ja sopu antaa tilaa!
VastaaPoistaJuuri niin Susu. Mitä olisi lämpö ilman vilvoitusta välillä.
PoistaVanhoissa saduissa oli aina jotain opetusta. Valitettavan vähän niitä tulee luettua enää. Varsinkin kun ei ole lapsia joille lukea.
VastaaPoistaToivottelen sopivasti sinulle aurinkoa ja vilvoittavia tuulia!
Kiitos Emilie. Vanhat sadut ovat kyllä parhaita.
PoistaMinä tunnustaudun aivan satufaniksi. Aisopoksenkin satuja olen lukenut. Useimmat sadut ovat opettavaisia. Sovussa on paras olla ja yhteisvoimin pärjätään.
VastaaPoistaAisopoksen saduista minäkin pidän aimarii. Satuun tulee kuin huomaamatta opetus.
PoistaKilpailua on ollu jo aikojen alusta :)
VastaaPoistaNiinpä Maarit, luonnonvoimillakin.
PoistaSopivasti aurinkoa ja tuulta on hyvä yhdistelmä.
VastaaPoistaVihainen tuuli ei ole yhtään kiva. Ja tämä aika vuodesta on auringon suhteen...aneeminen :)
On kyllä tosi aneemista, BLOGiyse, tänäänkin hämärää koko päivä ja pakkasta.
PoistaSää taitaa olla sopiva vain kesällä :)
Tähän lapsi pian nukahtaa kun aurinko ja tuuli pääsevät sopuun.
VastaaPoistaKaunis ajatus, Uggla, kevyt tuuli auringonpaisteessa.
PoistaKumpa aikuistenkin tarinat olisivat näin yksinkertaisen opettavaisia. Sadut ovat lapsille elämän suolaa ja aikuisellekin. :)
VastaaPoistaSadut ovat parhaita, anli itse, kaikki on niissä mahdollista.
PoistaHienosti loit sadalla sanalla samat - ensin odottavan, sitten helpottuneen - tunnelmat, jotka satu aikanaan herättti.
VastaaPoistaKiitos Kirsti. Hieno satu, josta sain idean.
PoistaMukava kun pääsivät tasapainoon, loppu ihmispolon kiusaaminen ;D
VastaaPoistaTotta, Aina. Parempi, että sekä tuulee että paistaa.
PoistaNäin ihminen joutuu sopeutumaan luonnonvoimiin.
VastaaPoistaNiinhän se on pasanen. Nytkin tähän pakkaseen kera pohjoistuulen :(
PoistaIhana satu. En muista edes olenko Aiseposta koskaan lukenut, mutta hyvä kun sinä satuilet <3. Ilman satuja, joihin kuuluu AINA onnellinen loppu, elämä olisi ollut lapsuudessa(kin) kamalaa.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Toki saduissa pitää olla onnellinen loppu.
PoistaLuonnossa on koko ajan menossa jos jonkinlaista kisaa.(aurinko, tuuli, pakkanen, suojasää, sade) Mutta säätilojen muutokset ovat rikkaus. Pitemmän päälle pelkkä auringonpaisekin on tylsää.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä seita. Miten suuri rikkaus esim nämä erilaiset vuodenajat ovat meillä.
PoistaTästä tuli todella hyvä mieli. Kauniisti muokkasit tämän sadun.
VastaaPoistaKiitos riitta!
PoistaIhana hyvämielen satu-krapu! Totuuden siemenkin löytyy!
VastaaPoistaKiitos Der Seidenspinner. Eikös saduissa pidä ollakin opetus?
Poista